1 Reis 8

La dédicace du Temple, et la prière de Salomon sur ce sujet.

1 Alors Salomon assembla devant lui à Jérusalem les Anciens d’Israël, et tous les chefs des Tribus, les principaux des pères des enfants d’Israël, pour transporter l’Arche de l’alliance de l’Eternel de la Cité de David, qui est Sion. 2 Et tous ceux d’Israël furent assemblés vers le Roi Salomon, au mois d’Ethanim, qui est le septième mois, le jour même de la fête. 3 Tous les Anciens d’Israël donc vinrent ; et les Sacrificateurs portèrent l’Arche. 4 Ainsi on transporta l’Arche de l’Eternel, et le Tabernacle d’assignation, et tous les saints vaisseaux qui étaient au Tabernacle ; les Sacrificateurs, dis-je, et les Lévites les emportèrent. 5 Or le Roi Salomon, et toute l’assemblée d’Israël qui s’était rendue auprès de lui, étaient ensemble devant l’Arche et ils sacrifiaient du gros et du menu bétail en si grand nombre, qu’on ne le pouvait ni nombrer ni compter. 6 Et les Sacrificateurs portèrent l’Arche de l’Alliance de l’Eternel en son lieu, dans l’Oracle de la maison, au lieu Très-saint, sous les ailes des Chérubins. 7 Car les Chérubins étendaient les ailes sur l’endroit où devait être l’Arche, et les Chérubins couvraient l’Arche et ses barres, par dessus. 8 Et ils retirèrent les barres en dedans, de sorte que les bouts des barres se voyaient du lieu Saint sur le devant de l’Oracle, mais ils ne se voyaient point au dehors ; et elles sont demeurées là jusqu’à ce jour. 9 Il n’y avait rien dans l’Arche que les deux tables de pierre que Moïse y avait mises en Horeb, quand l’Eternel traita alliance avec les enfants d’Israël, lorsqu’ils furent sortis du pays d’Egypte. 10 Or il arriva que comme les Sacrificateurs furent sortis du lieu Saint, une nuée remplit la maison de l’Eternel. 11 De sorte que les Sacrificateurs ne se pouvaient tenir debout pour faire le service, à cause de la nuée ; car la gloire de l’Eternel avait rempli la maison de l’Eternel. 12 Alors Salomon dit : L’Eternel a dit qu’il habiterait dans l’obscurité. 13 J’ai achevé, ô Eternel ! de bâtir une maison pour ta demeure, un domicile fixe, afin que tu y habites éternellement. 14 Et le Roi tournant son visage, bénit toute l’assemblée d’Israël ; car toute l’assemblée d’Israël se tenait là debout. 15 Et il dit : Béni soit l’Eternel, le Dieu d’Israël, qui a parlé de sa propre bouche à David mon père, et qui l’a accompli par sa puissance, et a dit : 16 Depuis le jour que je retirai mon peuple d’Israël hors d’Egypte, je n’ai choisi aucune ville d’entre toutes les Tribus d’Israël pour y bâtir une maison, afin que mon Nom y fût ; mais j’ai choisi David, afin qu’il eût la charge de mon peuple d’Israël. 17 Et David mon père avait au coeur de bâtir une maison au Nom de l’Eternel, le Dieu d’Israël. 18 Mais l’Eternel dit à David mon père : Quant à ce que tu as eu au coeur de bâtir une maison à mon Nom, tu as bien fait d’avoir eu cela au coeur. 19 Néanmoins tu ne bâtiras point cette maison, mais ton fils qui sortira de tes reins, sera celui qui bâtira cette maison à mon Nom. 20 L’Eternel a donc accompli sa parole, qu’il avait prononcée, et j’ai succédé à David mon père, et je suis assis sur le trône d’Israël, comme l’Eternel en avait parlé ; et j’ai bâti cette maison au Nom de l’Eternel le Dieu d’Israël. 21 Et j’ai assigné ici un lieu à l’Arche, dans laquelle est l’alliance de l’Eternel, qu’il traita avec nos pères, quand il les eut tirés hors du pays d’Egypte. 22 Ensuite Salomon se tint devant l’autel de l’Eternel en la présence de toute l’assemblée d’Israël, et ayant ses mains étendues vers les cieux, 23 Il dit: Ô Eternel Dieu d’Israël ! il n’y a point de Dieu semblable à toi dans les cieux en haut, ni sur la terre en bas ; tu gardes l’alliance et la gratuité envers tes serviteurs, qui marchent de tout leur coeur devant ta face. 24 Et tu as tenu à ton serviteur David mon père ce dont tu lui avais parlé ; car ce dont tu lui avais parlé de ta bouche, tu l’as accompli de ta main, comme il paraît aujourd’hui. 25 Maintenant donc, ô Eternel Dieu d’Israël ! tiens à ton serviteur David mon père, ce dont tu lui as parlé, en disant : Jamais il ne te sera retranché de devant ma face un successeur pour être assis sur le trône d’Israël, pourvu seulement que tes fils prennent garde à leur voie, afin de marcher devant ma face, comme tu y as marché. 26 Et maintenant, ô Dieu d’Israël ! je te prie, que ta parole, laquelle tu as prononcée à ton serviteur David mon père, soit ratifiée. 27 Mais Dieu habiterait-il effectivement sur la terre ? Voilà, les cieux, même les cieux des cieux ne te peuvent contenir ; combien moins cette maison que j’ai bâtie. 28 Toutefois, ô Eternel mon Dieu ! aie égard à la prière de ton serviteur, et à sa supplication, pour entendre le cri et la prière que ton serviteur te fait aujourd’hui ; 29 Qui est, que tes yeux soient ouverts jour et nuit sur cette maison, le lieu dont tu as dit : Mon nom sera là, pour exaucer la prière que ton serviteur fait en ce lieu-ci. 30 Exauce donc la supplication de ton serviteur, et de ton peuple d’Israël quand ils te prieront en ce lieu-ci ; exauce-les, dis-je, du lieu de ta demeure, des cieux ; exauce, et pardonne. 31 Quand quelqu’un aura péché contre son prochain, et qu’on lui aura déféré le serment pour le faire jurer, et que le serment aura été fait devant ton autel dans cette maison ; 32 Exauce-les toi des cieux, et exécute ce que portera l’exécration du serment, et juge tes serviteurs en condamnant le méchant, et lui rendant selon ce qu’il aura fait ; et en justifiant le juste, et lui rendant selon sa justice. 33 Quand ton peuple d’Israël aura été battu par l’ennemi, à cause qu’ils auront péché contre toi, si ensuite ils se retournent vers toi, en réclamant ton nom, et en te faisant des prières et des supplications dans cette maison ; 34 Exauce-les, toi, des cieux, et pardonne le péché de ton peuple d’Israël, et ramène-les dans la terre que tu as donnée à leurs pères. 35 Quand les cieux seront resserrés, et qu’il n’y aura point de pluie, à cause que ceux d’Israël auront péché contre toi, s’ils te font prière en ce lieu-ci, et s’ils réclament ton Nom, et s’ils se détournent de leurs péchés, parce que tu les auras affligés ; 36 Exauce-les, toi, des cieux, et pardonne le péché de tes serviteurs, et de ton peuple d’Israël, lorsque tu leur auras enseigné le bon chemin, par lequel ils doivent marcher, et envoie-leur la pluie sur la terre que tu as donnée à ton peuple pour héritage. 37 Quand il y aura famine au pays, ou la mortalité ; quand il y aura brûlure, nielle, sauterelles, et vermisseaux, même quand les ennemis les assiégeront jusques dans leur propre pays, ou qu’il y aura plaie, ou maladie ; 38 Quelque prière, et quelque supplication que te fasse quelque homme que ce soit de tout ton peuple d’Israël, selon qu’ils auront connu chacun la plaie de son cœur ; et que chacun aura étendu ses mains vers cette maison ; 39 Alors exauce-les, toi, des cieux, du domicile arrêté de ta demeure, et pardonne, et fais, et rends à chacun selon toutes ses voies, parce que tu auras connu son coeur ; car tu connais toi-seul le coeur de tous les hommes ; 40 Afin qu’ils te craignent tout le temps qu’ils vivront sur la terre que tu as donnée à nos pères. 41 Et même lorsque l’étranger qui ne sera pas de ton peuple d’Israël, mais qui sera venu d’un pays éloigné pour l’amour de ton Nom ; 42 (Car on entendra parler de ton Nom, qui est grand, et de ta main forte, et de ton bras étendu ;) lors donc qu’il sera venu, et qu’il te priera dans cette maison ; 43 Exauce-le, toi, des cieux, du domicile arrêté de ta demeure, et fais selon tout ce pour quoi cet étranger aura crié vers toi ; afin que tous les peuples de la terre connaissent ton Nom pour te craindre, comme ton peuple d’Israël ; et pour connaître que ton Nom est réclamé sur cette maison que j’ai bâtie. 44 Quand ton peuple sera sorti en guerre contre son ennemi, dans le chemin par lequel tu l’auras envoyé, s’ils font prière à l’Eternel en regardant vers cette ville que tu as choisie, et vers cette maison que j’ai bâtie à ton Nom ; 45 Alors exauce des cieux leur prière et leur supplication, et maintiens leur droit. 46 Quand ils auront péché contre toi, car il n’y a point d’homme qui ne pèche, et que tu seras irrité contr’eux, tellement que tu les auras livrés entre les mains de leurs ennemis, et que ceux qui les auront pris les auront menés captifs en pays ennemi, soit loin, soit près ; 47 Si au pays où ils auront été menés captifs, ils reviennent à eux-mêmes, et se repentant ils te prient au pays de ceux qui les auront emmenés captifs, en disant : Nous avons péché, nous avons fait iniquité, et nous avons fait méchamment ; 48 S’ils retournent donc à toi de tout leur coeur et de toute leur âme, dans le pays de leurs ennemis, qui les auront emmenés captifs, et s’ils t’adressent leurs prières, en regardant vers leur pays que tu as donné à leurs pères, vers cette ville que tu as choisie, et vers cette maison que j’ai bâtie à ton Nom ; 49 Alors exauce des cieux, du domicile arrêté de ta demeure, leur prière, et leur supplication, et maintiens leur droit. 50 Et pardonne à ton peuple qui aura péché contre toi, et même pardonne-leur tous les crimes qu’ils auront commis contre toi, et fais que ceux qui les auront emmenés captifs aient pitié d’eux, et leur fassent grâce. 51 Car ils sont ton peuple et ton héritage, que tu as tiré hors d’Egypte, du milieu d’un fourneau de fer. 52 Que tes yeux donc soient ouverts sur la prière de ton serviteur, et sur la supplication de ton peuple d’Israël, pour les exaucer dans tout ce pourquoi ils crieront à toi. 53 Car tu les as mis à part pour toi d’entre tous les peuples de la terre, afin qu’ils fussent ton héritage, comme tu en as parlé par le moyen de Moïse ton serviteur, quand tu retiras nos pères hors d’Egypte, ô Seigneur Eternel ! 54 Or aussitôt que Salomon eut achevé de faire toute cette prière, et cette supplication à l’Eternel, il se leva de devant l’autel de l’Eternel, et n’étant plus à genoux, mais ayant encore les mains étendues vers les cieux ; 55 Il se tint debout, et bénit toute l’assemblée d’Israël à haute voix, en disant : 56 Béni soit l’Eternel, qui a donné du repos à son peuple d’Israël, comme il en avait parlé ; il n’est pas tombé à terre un seul mot de toutes les bonnes paroles qu’il avait prononcées par le moyen de Moïse son serviteur. 57 Que l’Eternel notre Dieu soit avec nous, comme il a été avec nos pères ; qu’il ne nous abandonne point, et qu’il ne nous délaisse point. 58 Mais qu’il incline notre coeur vers lui, afin que nous marchions en toutes ses voies, et que nous gardions ses commandements, ses statuts, et ses ordonnances qu’il a prescrites à nos pères ; 59 Et que mes paroles, par lesquelles j’ai fait supplication à l’Eternel, soient présentes devant l’Eternel notre Dieu jour et nuit ; afin qu’il maintienne le droit de son serviteur, et le droit de son peuple d’Israël, selon qu’il en aura besoin chaque jour. 60 Afin que tous les peuples de la terre connaissent que c’est l’Eternel qui est Dieu, et qu’il n’y en a point d’autre ; 61 Et afin que votre coeur soit pur envers l’Eternel votre Dieu, pour marcher dans ses statuts, et pour garder ses commandements, comme aujourd’hui. 62 Et le Roi, et tout Israël avec lui, sacrifièrent des sacrifices devant l’Eternel. 63 Et Salomon offrit un sacrifice de prospérités, qu’il sacrifia à l’Eternel, savoir, vingt et deux mille boeufs, et six vingt mille brebis. Ainsi le Roi et tous les enfants d’Israël dédièrent la maison de l’Eternel. 64 En ce jour-là le Roi consacra le milieu du parvis, qui était devant la maison de l’Eternel ; car il offrit là les holocaustes, et les gâteaux, et les graisses des sacrifices de prospérités, parce que l’autel d’airain qui était devant l’Eternel, était trop petit pour contenir les holocaustes, et les gâteaux, et les graisses des sacrifices de prospérités. 65 Et en ce temps-là Salomon célébra une fête solennelle ; et avec lui tout Israël qui était une grande assemblée, venue depuis où l’on entre en Hamath jusqu’au torrent d’Egypte, devant l’Eternel notre Dieu, et cela dura sept jours, et sept autres jours, ce qui fut quatorze jours. 66 Et au huitième jour il renvoya le peuple, qui bénit le Roi ; puis ils s’en allèrent dans leurs tentes, en se réjouissant, et ayant le coeur plein de joie à cause de tout le bien que l’Eternel avait fait à David son serviteur, et à Israël son peuple.

Liitonarkki viedään Herran temppeliin. Temppelin vihkiminen.

1 *2. Sam. 5:9; 2. Aik. 5:2Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista. 2 Niin kokoontuivat kuningas Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi. 3 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin, 4 *4. Moos. 4:15ja he veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne. 5 *2. Sam. 6:13Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea. 6 *2. Moos. 26:33Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. 7 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja. 8 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne, tähän päivään asti. 9 *2. Moos. 25:16,21; Hebr. 9:4Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.

10 *2. Moos. 40:34; 4. Moos. 9:15Ja kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin, 11 *2. Aik. 7:1niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

12 *2. Moos. 19:9; 2. Moos. 20:21; 3. Moos. 16:2; 5. Moos. 4:11; 2. Aik. 6:1Silloin Salomo sanoi:

"Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. 13 Minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti." 14 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi. 15 Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen: 16 *2. Sam. 7:6,13'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi; mutta minä olen valinnut Daavidin vallitsemaan kansaani Israelia'. 17 *2. Sam. 7:2; 1. Aik. 17:1; 1. Aik. 28:2Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 18 Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot; 19 *2. Sam. 7:12kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni'. 20 Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 21 Ja minä olen valmistanut siihen sijan arkille, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki meidän isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta." 22 Sitten Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti 23 ja sanoi: "Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä, 24 sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut. 25 *1. Kun. 2:4Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut'. 26 Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.

27 *2. Aik. 2:6; Job 11:7; Jes. 66:1; Jer. 23:24; Ap. t. 7:48; Ap. t. 17:24Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut! 28 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi, 29 *2. Moos. 20:24; 5. Moos. 12:11; 1. Kun. 9:3; 2. Kun. 21:4ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. 30 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

31 *2. Moos. 22:10Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä, 32 niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

33 Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palajavat sinun tykösi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä, 34 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isillensä.

35 Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska sinä kuulet heitä, 36 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti — sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen — ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

37 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva, 38 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, 39 *1. Sam. 16:7; 1. Aik. 28:9; Ps. 7:10; Jer. 11:20; Jer. 17:10; Jer. 20:12niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä — sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet — 40 jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.

41 Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden — 42 sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi — jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, 43 *Jes. 56:6; Matt. 21:13niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

44 Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut, 45 niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

46 *Sananl. 20:9; Saarn. 7:21; Room. 3:23; 1. Joh. 1:8; Jaak. 3:2Jos he tekevät syntiä sinua vastaan — sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee — ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen, 47 *Dan. 9:5mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat', 48 *Dan. 6:10ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut, 49 niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus 50 ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä. 51 *2. Moos. 11:11,14; 5. Moos. 4:20Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.

52 *Ps. 121:4Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat. 53 *2. Moos. 19:5; 5. Moos. 7:6; 5. Moos. 14:2Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niinkuin sinä puhuit palvelijasi Mooseksen kautta, viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra."

54 Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti, 55 *2. Sam. 6:18astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä, sanoen: 56 *5. Moos. 12:10; Joos. 21:45; Joos. 23:14"Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta. 57 Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hyljätkö, 58 vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitänsä ja noudatamme hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut meidän isillemme. 59 Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan, 60 *5. Moos. 4:35,39niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole. 61 Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä samoin kuin nytkin."

62 *2. Aik. 7:4Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä. 63 Ja Salomo uhrasi yhteysuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Niin he, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin. 64 Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli siellä uhrattava polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, että polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.

65 *2. Aik. 7:8Näin Salomo siihen aikaan vietti juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti. 66 Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijallensa Daavidille ja kansallensa Israelille.