1 Reis 3

Mariage de Salomon. Son Jugement sage.

1 Or Salomon s’allia avec Pharaon Roi d’Egypte, et prit pour femme la fille de Pharaon, et l’amena en la Cité de David, jusqu’à ce qu’il eût achevé de bâtir sa maison, et la maison de l’Eternel, et la muraille de Jérusalem tout à l’entour. 2 Seulement le peuple sacrifiait dans les hauts lieux, parce que jusques alors on n’avait point bâti de maison au Nom de l’Eternel. 3 Et Salomon aima l’Eternel, marchant selon les ordonnances de David son père, seulement il sacrifiait dans les hauts lieux, et y faisait des parfums. 4 Le Roi donc s’en alla à Gabaon pour y sacrifier ; car c’était le plus grand des hauts lieux ; et Salomon sacrifia mille holocaustes sur l’autel qui était là. 5 Et l’Eternel apparut de nuit à Salomon à Gabaon dans un songe, et Dieu lui dit : Demande ce que tu veux que je te donne. 6 Et Salomon répondit : Tu as usé d’une grande gratuité envers ton serviteur David mon père, selon qu’il a marché devant toi en vérité, en justice, et en droiture de coeur envers toi, et tu lui as gardé cette grande gratuité de lui avoir donné un fils qui est assis sur son trône, comme il paraît aujourd’hui. 7 Or maintenant, ô Eternel mon Dieu ! tu as fait régner ton serviteur en la place de David mon père, et je ne suis qu’un jeune homme, qui ne sait point comment il faut se conduire. 8 Et ton serviteur est parmi ton peuple, que tu as choisi, et qui est un grand peuple qui ne se peut compter ni nombrer, tant il est en grand nombre. 9 Donne donc à ton serviteur un coeur intelligent pour juger ton peuple, et pour discerner entre le bien et le mal ; car qui pourrait juger ton peuple, qui est d’une si grande conséquence ? 10 Et ce discours plut à l’Eternel, en ce que Salomon lui avait fait une telle demande. 11 Et Dieu lui dit : Parce que tu m’as fait cette demande, et que tu n’as point demandé une longue vie, et que tu n’as point demandé des richesses, et que tu n’as point demandé la mort de tes ennemis, mais que tu as demandé de l’intelligence pour rendre la justice ; 12 Voici, j’ai fait selon ta parole ; voici, je t’ai donné un coeur sage et intelligent, de sorte qu’il n’y en a point eu de semblable avant toi, et il n’y en aura point après toi qui te soit semblable. 13 Et même je t’ai donné ce que tu n’as point demandé, savoir les richesses et la gloire, de sorte qu’il n’y aura point eu de Roi semblable à toi entre les Rois, tant que tu vivras. 14 Et si tu marches dans mes voies pour garder mes ordonnances et mes commandements, comme David ton père y a marché, je prolongerai aussi tes jours. 15 Alors Salomon se réveilla, et voilà le songe. Puis il s’en retourna à Jérusalem, et se tint devant l’Arche de l’alliance de l’Eternel, et offrit des holocaustes et des sacrifices de prospérités, et fit un festin à tous ses serviteurs. 16 Alors deux femmes de mauvaise vie vinrent au Roi, et se présentèrent devant lui. 17 Et l’une de ces femmes dit : Hélas, mon Seigneur ! Nous demeurions cette femme-ci et moi dans une même maison, et j’ai accouché chez elle dans cette maison-là. 18 Le troisième jour après mon accouchement cette femme a aussi accouché, et nous étions ensemble ; il n’y avait aucun étranger avec nous dans cette maison, nous étions seulement nous deux dans cette maison. 19 Or l’enfant de cette femme est mort la nuit, parce qu’elle s’était couchée sur lui. 20 Mais elle s’est levée à minuit, et a pris mon fils d’auprès de moi, pendant que ta servante dormait, et l’a couché dans son sein, et elle a couché dans mon sein son fils mort. 21 Et m’étant levée le matin pour allaiter mon fils, voilà, il était mort, mais l’ayant exactement considéré au matin, voilà, ce n’était point mon fils, que j’avais enfanté. 22 Et l’autre femme répondit : Cela n’est pas ainsi, mais celui qui vit est mon fils, et celui qui est mort est ton fils. Mais l’autre dit : Cela n’est pas ainsi ; mais celui qui est mort est ton fils, et celui qui vit est mon fils. Elles parlaient ainsi devant le Roi. 23 Et le Roi dit : Celle-ci dit, celui-ci qui est en vie est mon fils, et celui qui est mort est ton fils ; et celle-là dit, cela n’est pas ainsi ; mais celui qui est mort est ton fils, et celui qui vit est mon fils. 24 Alors le Roi dit : Apportez-moi une épée. Et on apporta une épée devant le Roi. 25 Et le Roi dit : Partagez en deux l’enfant qui vit, et donnez-en la moitié à l’une et la moitié à l’autre. 26 Alors la femme dont le fils était vivant, dit au Roi ; car ses entrailles furent émues de compassion envers son fils : Hélas ! mon Seigneur, qu’on donne à celle-ci l’enfant qui vit, et qu’on se garde bien de le faire mourir ! Mais l’autre dit : Il ne sera ni à moi ni à toi ; qu’on le partage. 27 Alors le Roi répondit, et dit : Donnez à celle-ci l’enfant qui vit, et qu’on se garde bien de le faire mourir ; celle-ci est la mère. 28 Et tous ceux d’Israël ayant entendu parler du jugement que le Roi avait rendu, craignirent le Roi ; car ils reconnurent qu’il y avait en lui une sagesse divine pour rendre la justice.

Salomo nai faraon tyttären. Hänen uhrinsa ja rukouksensa Gibeonissa. Hänen viisas tuomionsa.

1 *1. Kun. 7:8; 1. Kun. 9:24Ja Salomo tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon tyttären vaimokseen. Ja hän vei hänet Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin. 2 *2. Aik. 33:17Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä oltu rakennettu temppeliä Herran nimelle. 3 Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan; kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla.

4 *1. Aik. 16:39; 1. Aik. 21:29; 2. Aik. 1:3Niin kuningas meni Gibeoniin, uhraamaan siellä, sillä se oli suurin uhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo uhrasi sillä alttarilla. 5 *2. Aik. 1:7Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: "Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin". 6 *1. Kun. 1:48Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, minun isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä vilpittömällä sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellansa, niinkuin on laita tänä päivänä. 7 Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla. 8 *1. Moos. 13:16; 1. Kun. 4:20Ja palvelijasi on keskellä sinun kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden. 9 Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?" 10 Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. 11 Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, 12 *1. Kun. 4:31; 1. Kun. 10:23; Saarn. 1:16niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. 13 *Matt. 6:33Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. 14 *5. Moos. 4:40Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän." 15 Siihen Salomo heräsi; ja katso, se oli unta. Ja kun hän tuli Jerusalemiin, astui hän Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja ja toimitti yhteysuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoillensa.

16 Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä. 17 Ja toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Ja minä synnytin hänen luonansa siinä huoneessa. 18 Ja kolmantena päivänä sen jälkeen, kuin minä olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä, eikä ketään vierasta ollut meidän kanssamme huoneessa; ainoastaan me kahden olimme huoneessa. 19 Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen. 20 Niin hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povellensa, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. 21 Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, niin katso, se oli kuollut. Mutta kun minä tarkastin sitä aamulla, niin katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt." 22 Niin toinen nainen sanoi: "Ei ole niin; vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi". Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin; tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani". Näin he riitelivät kuninkaan edessä. 23 Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi'. Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani'." 24 Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka". Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka. 25 Ja kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle". 26 *Jes. 49:15Mutta silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden — hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä". Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle; viiltäkää!" 27 Niin kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti." 28 Ja koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.