1 Reis 19

Elie au désert. Il jeûne quarante jours.

1 Or Achab rapporta à Izebel tout ce qu’Elie avait fait, et comment il avait entièrement tué avec l’épée tous les Prophètes. 2 Et Izebel envoya un messager vers Elie, pour lui dire : Ainsi fassent les dieux, et ainsi ils y ajoutent, si demain, à cette heure-ci, je ne te mets au même état que l’un d’eux. 3 Et Elie voyant cela se leva, et s’en alla comme son coeur lui disait. Il s’en vint à Beersebah, qui appartient à Juda ; et il laissa là son serviteur. 4 Mais lui s’en alla au désert, le chemin d’un jour, et y étant venu il s’assit sous un genêt, et demanda que Dieu retirât son âme, et dit : C’est assez, ô Eternel ! prends maintenant mon âme ; car je ne suis pas meilleur que mes pères. 5 Puis il se coucha, et s’endormit sous un genêt ; et voici un Ange le toucha, et lui dit : Lève-toi, mange. 6 Et il regarda, et voici à son chevet un gâteau cuit aux charbons, et une fiole d’eau. Il mangea donc et but, et se recoucha. 7 Et l’Ange de l’Eternel retourna pour la seconde fois, et le toucha, et lui dit : Lève-toi, mange ; car le chemin est trop long pour toi. 8 Il se leva donc, et mangea et but ; puis avec la force que lui donna ce repas il marcha quarante jours et quarante nuits, jusqu’à Horeb, la montagne de Dieu. 9 Et là il entra dans une caverne, et y passa la nuit. Ensuite voilà, la parole de l’Eternel lui fut adressée, et l’Eternel lui dit : Quelle affaire as-tu ici, Elie ? 10 Et il répondit : J’ai été extrêmement ému à jalousie pour l’Eternel le Dieu des armées, parce que les enfants d’Israël ont abandonné ton alliance ; ils ont démoli tes autels, ils ont tué tes Prophètes avec l’épée, je suis resté moi seul, et ils cherchent ma vie pour me l’ôter. 11 Mais il lui dit : Sors, et tiens-toi sur la montagne devant l’Eternel. Et voici, l’Eternel passait, et un grand vent impétueux, qui fendait les montagnes, et brisait les rochers, allait devant l’Eternel ; mais l’Eternel n’était point dans ce vent. Après le vent se fit un tremblement ; mais l’Eternel n’était point dans ce tremblement. 12 Après le tremblement venait un feu ; mais l’Eternel n’était point dans ce feu. Après le feu venait un son doux et subtil. 13 Et il arriva que dès qu’Elie l’eut entendu, il enveloppa son visage de son manteau, et sortit, et se tint à l’entrée de la caverne, et voici, une voix lui fut adressée, et lui dit : Quelle affaire as-tu ici, Elie ? 14 Et il répondit : J’ai été extrêmement ému à jalousie pour l’Eternel le Dieu des armées, parce que les enfants d’Israël ont abandonné ton alliance ; ils ont démoli tes autels, ils ont tué tes prophètes avec l’épée ; je suis resté moi seul ; et ils cherchent ma vie pour me l’ôter. 15 Mais l’Eternel lui dit : Va, retourne-t’en par ton chemin vers le désert de Damas, et quand tu seras arrivé tu oindras Hazaël pour Roi sur la Syrie. 16 Tu oindras aussi Jéhu fils de Nimsi pour Roi sur Israël ; et tu oindras Elisée fils de Saphat, qui est d’Abel-méhola pour Prophète en ta place. 17 Et il arrivera que quiconque échappera de l’épée de Hazaël, Jéhu le fera mourir ; et quiconque échappera de l’épée de Jéhu, Elisée le fera mourir. 18 Mais je me suis réservé sept mille hommes de reste en Israël, savoir, tous ceux qui n’ont point fléchi leurs genoux devant Bahal, et dont la bouche ne l’a point baisé. 19 Elie donc partit de là, et trouva Elisée fils de Saphat, qui labourait ayant douze paires de bœufs devant soi, et il était avec la douzième. Quand Elie eut passé vers lui, il jeta son manteau sur lui. 20 Et Elisée laissa ses boeufs, et courut après Elie, et dit : Je te prie, que je baise mon père, et ma mère, et puis je te suivrai. Et il lui dit : Va, et retourne ; car que t’ai-je fait ? 21 Il s’en retourna donc d’avec lui et prit une paire de boeufs, et les sacrifia ; et de l’attelage des boeufs il en bouillit la chair, et la donna au peuple, et ils mangèrent ; puis il se leva, et suivit Elie, et il le servait.

Elia pakenee Iisebeliä. Herra ilmestyy hänelle Hooreb-vuorella. Elisan kutsumus.

1 *1. Kun. 18:40Mutta kun Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt ja kuinka hän oli tappanut miekalla kaikki profeetat, 2 lähetti Iisebel sanansaattajan Elian luo ja käski sanoa: "Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen minä huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty". 3 Kun tämä näki sen, nousi hän ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä ja tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta. 4 *Joona 4:3Sinne hän jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen. Ja hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: "Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi". 5 Ja hän paneutui maata ja nukkui kinsteripensaan juurelle. Mutta katso, enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö". 6 Ja kun hän katsahti, niin katso, hänen päänsä pohjissa oli kuumennetuilla kivillä paistettu kaltiainen ja vesiastia. Niin hän söi ja joi ja paneutui jälleen maata. 7 Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: "Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi". 8 *2. Moos. 3:1; 2. Moos. 24:18; 2. Moos. 34:28; 5. Moos. 10:4; Matt. 4:2Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti. 9 Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä.

Ja katso, Herran sana tuli hänelle: hän kysyi häneltä: "Mitä sinä täällä teet, Elia?" 10 *1. Kun. 18:4,22; Room. 11:2Hän vastasi: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen." 11 *2. Moos. 34:6; Ap. t. 2:2Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen". Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. 12 Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. 13 *2. Moos. 3:6Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle. Ja katso, hänelle puhui ääni ja sanoi: "Mitä sinä täällä teet, Elia?" 14 Hän vastasi: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen." 15 *2. Kun. 8:13Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. 16 *2. Kun. 9:1Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta. 17 *2. Kun. 9:14Ja on tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa. 18 *Job 31:27; Hoos. 13:2; Room. 11:4Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet."

19 *2. Kun. 2:13Niin hän lähti sieltä ja kohtasi Elisan, Saafatin pojan, kun tämä oli kyntämässä; kaksitoista härkäparia kulki hänen edellänsä, ja itse hän ajoi kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitsensa Elia heitti vaippansa hänen päällensä. 20 *Luuk. 9:61Niin hän jätti härät, riensi Elian jälkeen ja sanoi: "Salli minun ensin antaa suuta isälleni ja äidilleni; sitten minä seuraan sinua". Elia sanoi hänelle: "Mene, mutta tule takaisin; tiedäthän, mitä minä olen sinulle tehnyt". 21 Niin hän meni hänen luotaan takaisin, otti härkäparinsa ja teurasti sen, ja härkäin ikeellä hän keitti lihat; ne hän antoi väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.