1 Reis 22

Josaphat. Michée. Achab tué.

1 Or on demeura trois ans sans qu’il y eût guerre entre la Syrie et Israël. 2 Puis il arriva en la troisième année, que Josaphat Roi de Juda étant descendu vers le Roi d’Israël, 3 Le Roi d’Israël dit à ses serviteurs : Ne savez-vous pas bien que Ramoth de Galaad nous appartient, et nous ne nous mettons point en devoir pour la retirer d’entre les mains du Roi de Syrie ? 4 Puis il dit à Josaphat : Ne viendras-tu pas avec moi à la guerre contre Ramoth de Galaad ? Et Josaphat répondit au Roi d’Israël : Fais ton compte de moi comme de toi, et de mon peuple comme de ton peuple, et de mes chevaux comme de tes chevaux. 5 Josaphat dit encore au Roi d’Israël : Je te prie qu’aujourd’hui tu t’enquières de la parole de l’Eternel. 6 Et le Roi d’Israël assembla environ quatre cents Prophètes, auxquels il dit : Irai-je à la guerre contre Ramoth de Galaad, ou m’en éloigne-je ? Et ils répondirent : Monte, car le Seigneur la livrera entre les mains du Roi. 7 Mais Josaphat dit : N’y a-t-il point ici encore quelque Prophète de l’Eternel, afin que nous l’interrogions ? 8 Et le Roi d’Israël dit à Josaphat : Il y a encore un homme pour s’enquérir de l’Eternel par son moyen, mais je le hais, car il ne prophétise rien de bon, mais du mal, quand il est question de moi : c’est Michée fils de Jimla. Et Josaphat dit : Que le Roi ne parle point ainsi. 9 Alors le Roi d’Israël appela un Eunuque auquel il dit : Fais venir en diligence Michée fils de Jimla. 10 Or le Roi d’Israël, et Josaphat Roi de Juda étaient assis chacun sur son trône, revêtus de leurs habits, dans la place, vers l’entrée de la porte de Samarie ; et tous les prophètes prophétisaient en leur présence. 11 Et Tsidkija fils de Kénahana s’étant fait des cornes de fer, dit : Ainsi a dit l’Eternel : De ces cornes-ci tu heurteras les Syriens, jusqu’à les détruire. 12 Et tous les Prophètes prophétisaient de même, en disant : Monte à Ramoth de Galaad, et tu réussiras ; et l’Eternel la livrera entre les mains du Roi. 13 Or le messager qui était allé appeler Michée, lui parla, en disant : Voici maintenant, les Prophètes prophétisent tous d’une voix du bonheur au Roi ; je te prie que ta parole soit semblable à celle de l’un d’eux, et prophétise lui du bonheur. 14 Mais Michée lui répondit : L’Eternel est vivant, que je dirai ce que l’Eternel me dira. 15 Il vint donc vers le Roi, et le Roi lui dit : Michée, irons-nous à la guerre contre Ramoth de Galaad ; ou nous en désisterons-nous ? Et il lui répondit : Monte, tu réussiras ; et l’Eternel la livrera entre les mains du Roi. 16 Et le Roi lui dit : Jusqu’à combien de fois te conjurerai-je, de ne me dire que la vérité au Nom de l’Eternel ? 17 Et il répondit : J’ai vu tout Israël dispersé par les montagnes, comme un troupeau de brebis qui n’a point de pasteur ; et l’Eternel a dit : Ceux-ci sont sans Seigneurs ; que chacun s’en retourne dans sa maison en paix. 18 Alors le Roi d’Israël dit à Josaphat : Ne t’ai-je pas bien dit que quand il est question de moi il ne prophétise rien de bon, mais du mal ? 19 Et Michée lui dit : Ecoute néanmoins la parole de l’Eternel ; J’ai vu l’Eternel assis sur son trône, et toute l’armée des cieux se tenant devant lui, à sa droite et à sa gauche. 20 Et l’Eternel a dit : Qui est-ce qui induira Achab, afin qu’il monte et qu’il tombe en Ramoth de Galaad ? et l’un parlait d’une manière, et l’autre d’une autre. 21 Alors un esprit s’avança, et se tint devant l’Eternel, et dit : Je l’induirai. Et l’Eternel lui dit : Comment ? 22 Et il répondit : Je sortirai, et je serai un esprit de mensonge dans la bouche de tous ses Prophètes. Et l’Eterneldit : Oui tu l’induiras, et même tu en viendras à bout ; sors, et fais-le ainsi. 23 Maintenant donc voici, l’Eternel a mis un esprit de mensonge dans la bouche de tous ces tiens Prophètes, et l’Eternel a prononcé du mal contre toi. 24 Alors Tsidkija fils de Kénahana s’approcha, et frappa Michée sur la joue, et dit : Par où l’Esprit de l’Eternel s’est-il retiré de moi pour s’adresser à toi ? 25 Et Michée répondit : Voici, tu le verras le jour que tu iras de chambre en chambre pour te cacher. 26 Alors le Roi d’Israël dit : Qu’on prenne Michée, et qu’on le mène vers Amon, capitaine de la ville, et vers Joas le fils du Roi ; 27 Et qu’on leur dise : Ainsi a dit le Roi : Mettez cet homme en prison, et ne lui donnez qu’un peu de pain à manger, et un peu d eau à boire, jusqu’à ce que je revienne en paix. 28 Et Michée répondit : Si jamais tu reviens en paix, l’Eternel n’aura point parlé par moi. Il dit aussi : Entendez cela peuples, vous tous qui êtes ici. 29 Le Roi d’Israël donc monta avec Josaphat Roi de Juda contre Ramoth de Galaad. 30 Et le Roi d’Israël dit à Josaphat : Que je me déguise, et que j’aille à la bataille ; mais toi, revêts-toi de tes habits. Le Roi d’Israël donc se déguisa, et alla à la bataille. 31 Or le Roi des Syriens avait commandé aux trente-deux capitaines de ses chariots, en disant : Vous ne combattrez contre qui que ce soit petit ou grand, mais contre le seul Roi d’Israël. 32 Il arriva donc que dès que les capitaines des chariots eurent vu Josaphat, ils dirent : C’est certainement le Roi d’Israël ; et ils se détournèrent vers lui pour le combattre, mais Josaphat s’écria. 33 Et sitôt que les capitaines des chariots eurent vu que ce n’était pas le Roi d’Israël, ils se détournèrent de lui. 34 Alors quelqu’un tira de son arc de toute sa force, et frappa le Roi d’Israël entre les tassettes et les harnais ; et le Roi dit à son cocher : Tourne ta main, et mène-moi hors du camp ; car on m’a fort blessé. 35 Or la bataille fut très-grande en ce jour-là ; et le Roi d’Israël fut arrêté dans son chariot vis-à-vis des Syriens, et mourut sur le soir ; et le sang de sa plaie coulait sur le fond du chariot. 36 Et sitôt que le soleil fut couché, on fit crier par le camp, en disant : que chacun se retire en sa ville, et chacun en son pays. 37 Le Roi donc mourut, et fut porté à Samarie, et y fut enseveli. 38 Et on lava le chariot au vivier de Samarie, et les chiens léchèrent son sang, et aussi quand on lava ses armes, selon là parole que l’Eternel avait prononcée. 39 Le reste des faits d’Achab, tout ce, dis-je, qu’il a fait, et quant à la maison d’ivoire qu’il bâtit, et à toutes les villes qu’il bâtit, toutes ces choses ne sont-elles pas écrites au Livre des Chroniques des Rois d’Israël ? 40 Ainsi Achab s’endormit avec ses pères, et Achazia son fils régna en sa place. 41 0r Josaphat fils d’Asa avait commencé à régner sur Juda la quatrième année d’Achab, Roi d’Israël. 42 Et Josaphat était âgé de trente-cinq ans, quand il commença à régner ; et il régna vingt-cinq ans à Jérusalem. Le nom de sa mère était Hazuba, fille de Silhi. 43 Et il suivit entièrement la voie d’Asa son père, et il ne s’en détourna point, faisant tout ce qui est droit devant l’Eternel. 44 Toutefois les hauts lieux ne furent point ôtés ; le peuple sacrifiait encore et faisait des encensements dans les hauts lieux. 45 Josaphat fit aussi la paix avec le Roi d’Israël. 46 Le reste des faits de Josaphat, et les exploits qu’il fit, et les guerres qu’il eut, ne sont-elles pas écrites au Livre des Chroniques des Rois de Juda ? 47 Quant aux restes des prostitués qui étaient demeurés depuis le temps d’Asa son père, il les extermina du pays. 48 Il n’y avait point alors de Roi en Edom ; le Gouverneur était Viceroi. 49 Josaphat équipa une flotte de Tharsis, pour aller quérir de l’or à Ophir ; mais elle n’y alla point, parce que les navires furent brisés à Hetsjon-guéber. 50 Alors Achazia fils d’Achab dit à Josaphat : Que mes serviteurs aillent sur les navires avec les tiens ; mais Josaphat ne le voulut point. 51 Et Josaphat s’endormit avec ses pères, et fut enseveli avec eux en la Cité de David son père, et Joram son fils régna en sa place. 52 Achazia fils d’Achab commença à régner sur Israël à Samarie, la dix-septième année de Josaphat Roi de Juda, et il régna deux ans sur Israël. 53 Et il fit ce qui déplaît à l’Eternel, et suivit le train de son père, et le train de sa mère, et le train de Jéroboam fils de Nébat, qui avait fait pécher Israël. Il servit Bahal, il se prosterna devant lui, et il irrita l’Eternel le Dieu d’Israël, comme avait fait son père.

Ahab ja Joosafat lähtevät vastoin profeetta Miikan varoitusta sotaan aramilaisia vastaan. Ahabin kuolema. Joosafat Juudan kuninkaana. Ahasja Israelin kuninkaana.

1 He olivat alallaan kolme vuotta: ei ollut sotaa Aramin ja Israelin välillä. 2 *2. Aik. 18:2Mutta kolmantena vuotena tuli Joosafat, Juudan kuningas, Israelin kuninkaan luo. 3 Ja Israelin kuningas sanoi palvelijoillensa: "Tiedättehän, että Gileadin Raamot on meidän. Ja kuitenkin me olemme toimettomat emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä." 4 *2. Kun. 3:7Ja hän sanoi Joosafatille: "Lähdetkö sinä minun kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?" Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: "Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi, minun hevoseni niinkuin sinun hevosesi!" 5 *2. Kun. 3:11Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo". 6 Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin". 7 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?" 8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko". 9 Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika". 10 Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa, puimatantereella Samarian portin ovella; ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä. 11 Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun". 12 Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".

13 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää". 14 *4. Moos. 22:38Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo". 15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin". 16 Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?" 17 *4. Moos. 27:17; Matt. 9:36Silloin hän sanoi:

"Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla

niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.

Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää;

palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa'."

18 Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"

19 Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa. 20 Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin. 21 *Job 1:6Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?' 22 Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin'. 23 Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden." 24 Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?" 25 *1. Kun. 20:30Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi". 26 Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ota Miika ja vie hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo. 27 Ja sano: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin'." 28 *Miika 1:2Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani". Ja hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat".

29 Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. 30 Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun, mutta ole sinä omissa vaatteissasi". Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun. 31 *1. Kun. 20:16,24Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä, joita hänellä oli kolmekymmentä kaksi, sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa". 32 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: "Tuo on varmaankin Israelin kuningas", ja kääntyivät hyökkäämään häntä vastaan. Silloin Joosafat huusi. 33 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois. 34 *1. Kun. 20:42Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut". 35 Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia. Illalla hän kuoli; ja verta oli vuotanut haavasta vaununpohjaan. 36 Ja auringon laskiessa kaikui kautta sotajoukon huuto: "Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!"

37 Näin kuoli kuningas, ja hänet vietiin Samariaan; ja kuningas haudattiin Samariaan. 38 *1. Kun. 21:19; 2. Kun. 9:25Ja kun vaunut huuhdottiin Samarian lammikolla, nuoleskelivat koirat hänen vertansa, ja portot peseytyivät siinä, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut.

39 Mitä muuta on kerrottavaa Ahabista ja kaikesta, mitä hän teki, siitä norsunluisesta palatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa. 40 Ja niin Ahab meni lepoon isiensä tykö. Ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

41 *1. Kun. 15:24Joosafat, Aasan poika, tuli Juudan kuninkaaksi Ahabin, Israelin kuninkaan, neljäntenä hallitusvuotena. 42 Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär. 43 Ja hän vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. 44 *1. Kun. 15:14Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. 45 Ja Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

46 Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, hänen urotöistään ja hänen sodistaan, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa. 47 *1. Kun. 15:12Hän hävitti maasta viimeiset niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta. 48 *2. Sam. 8:14Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta; maaherra oli kuninkaana. 49 *1. Kun. 9:28; 2. Aik. 20:35Ja Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä kulkea Oofiriin kultaa noutamaan; mutta laivat eivät päässeet lähtemään, sillä ne särkyivät Esjon-Geberissä. 50 Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: "Anna minun palvelijaini kulkea sinun palvelijaisi kanssa laivoissa". Mutta Joosafat ei tahtonut.

51 Ja Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen hänen isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

52 Ahasja, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta. 53 *1. Kun. 12:28; 1. Kun. 16:31Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vaelsi isänsä ja äitinsä tietä ja Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä. 54 Hän palveli Baalia ja kumarsi häntä ja vihoitti Herran, Israelin Jumalan, aivan niinkuin hänen isänsä oli tehnyt.