1 Reis 21

Histoire de Naboth et d’Achab.

1 Or il arriva après ces choses, que Naboth Jizréhélite, ayant une vigne à Jizréhel, près du palais d’Achab, Roi de Samarie ; 2 Achab parla à Naboth, et lui dit : Cède-moi ta vigne, afin que j’en fasse un jardin de verdure ; car elle est proche de ma maison, et je t’en donnerai pour celle-là une meilleure ; ou si cela t’accommode mieux, je t’en donnerai l’argent qu’elle vaut. 3 Mais Naboth répondit à Achab : A Dieu ne plaise que je te cède l’héritage de mes pères ! 4 Et Achab vint en sa maison tout refrogné et indigné pour la parole que lui avait dite Naboth Jizréhélite, en disant : Je ne te céderai point l’héritage de mes pères ; et il se coucha sur son lit, et tourna son visage, et ne mangea rien. 5 Alors Izebel sa femme entra vers lui, et lui dit : D’où vient que ton esprit est si triste ? et pourquoi ne manges-tu point ? 6 Et il lui répondit : C’est parce qu’ayant parlé à Naboth Jizréhélite, et lui ayant dit : Donne-moi ta vigne pour de l’argent, ou si tu l’aimes mieux, je te donnerai une autre vigne pour celle-là, il m’a dit : Je ne te céderai point ma vigne. 7 Alors Izebel sa femme lui dit : Serais-tu maintenant Roi sur Israël ? Lève-toi, mange quelque chose, et que ton coeur se réjouisse ; je te ferai avoir la vigne de Naboth Jizréhélite. 8 Et elle écrivit des Lettres au nom d’Achab, les scella du sceau du Roi, et elle envoya ces Lettres aux Anciens et Magistrats qui étaient dans la ville de Naboth, et qui y demeuraient avec lui. 9 Et elle écrivit dans ces Lettres ce qui s’ensuit : Publiez le jeûne, et faites tenir Naboth au haut bout du peuple. 10 Et faites tenir deux méchants hommes vis-à-vis de lui, et qu’ils témoignent contre lui, en disant : Tu as blasphémé contre Dieu, et mal parlé du Roi ; puis vous le mènerez dehors, et vous le lapiderez, et qu’il meure. 11 Les gens donc de la ville de Naboth, savoir les Anciens et les Magistrats qui demeuraient dans sa ville, firent comme Izebel leur avait mandé, et selon qu’il était écrit dans les Lettres qu’elle leur avait envoyées. 12 Car ils publièrent le jeûne, et firent tenir Naboth au haut bout du peuple. 13 Et deux méchants hommes entrèrent, et se tinrent vis-à-vis de lui ; et ces méchants hommes témoignèrent contre Naboth en la présence du peuple, en disant : Naboth a blasphémé contre Dieu, et il a mal parlé du Roi ; puis ils le menèrent hors de la ville, et l’assommèrent de pierres, et il mourut. 14 Après cela ils envoyèrent vers Izebel, pour lui dire : Naboth a été lapidé, et il est mort. 15 Et il arriva qu’aussitôt qu’Izebel eut entendu que Naboth avait été lapidé, et qu’il était mort, elle dit à Achab : Lève-toi, mets-toi en possession de la vigne de Naboth Jizréhélite, qui avait refusé de te la donner pour de l’argent ; car Naboth n’est plus en vie, mais il est mort. 16 Ainsi dès qu’Achab eut entendu que Naboth était mort, il se leva pour descendre en la vigne de Naboth Jizréhélite, et pour s’en mettre en possession. 17 Alors la parole de l’Eternel fut adressée à Elie Tisbite, en disant : 18 Lève-toi, descends au devant d’Achab Roi d’Israël, lorsqu’il sera à Samarie ; voilà il est dans la vigne de Naboth, où il est descendu pour s’en mettre en possession. 19 Et tu lui parleras, en disant : Ainsi a dit l’Eternel : N’as-tu pas tué, et ne t’es-tu pas même mis en possession ? Puis tu lui parleras ainsi, et diras : Ainsi a dit l’Eternel : Comme les chiens ont léché le sang de Naboth, les chiens lécheront aussi ton propre sang. 20 Et Achab dit à Elie : M’as-tu trouvé toi, mon ennemi ? Mais il lui répondit : Oui, je t’ai trouvé, parce que tu t’es vendu pour faire ce qui déplaît à l’Eternel. 21 Voici je m’en vais amener du mal sur toi, et je t’exterminerai entièrement ; et depuis l’homme jusqu’à un chien, je retrancherai ce qui appartient à Achab, tant ce qui est serré, que ce qui est délaissé en Israël. 22 Et je mettrai ta maison au même état que j’ai mis la maison de Jéroboam fils de Nébat, et la maison de Bahasa, fils d’Ahija à cause du péché par lequel tu m’as irrité, et as fait pécher Israël. 23 L’Eternel parla aussi contre Izebel, disant : Les chiens mangeront Izebel près du rempart de Jizréhel. 24 Celui qui appartient à Achab, et qui mourra dans la ville, les chiens le mangeront ; et celui qui mourra aux champs, les oiseaux des cieux le mangeront. 25 En effet il n’y en avait point eu de semblable à Achab, qui se fût vendu pour faire ce qui déplaît à l’Eternel, selon que sa femme Izebel l’induisait. 26 De sorte qu’il se rendit fort abominable, allant après les dieux de fiente, selon tout ce qu’avaient fait les Amorrhéens que l’Eternel avait chassés de devant les enfants d’Israël. 27 Et il arriva qu’aussitôt qu’Achab eut entendu ces paroles, il déchira ses vêtements, et mit un sac sur sa chair, et jeûna, et il se tenait couché, enveloppé d’un sac, et se traînait en marchant. 28 Et la parole de l’Eternel fut adressée à Elie Tisbite, en disant : 29 N’as-tu pas vu qu’Achab s’est humilié devant moi ? Or parce qu’il s’est humilié devant moi, je n’amènerai point ce mal en son temps, ce sera aux jours de son fils que j’amènerai ce mal sur sa maison.

Naabotin viinitarha. Naabotin murha. Elia julistaa Ahabille tuomion. Ahab nöyrtyy.

1 Näiden tapausten jälkeen tapahtui tämä. Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha, joka oli Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2 Ja Ahab puhui Naabotille sanoen: "Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, koska se on niin likellä minun linnaani; minä annan sinulle sen sijaan paremman viinitarhan, tahi, jos niin tahdot, minä annan sinulle sen hinnan rahana". 3 *3. Moos. 25:23; Hes. 46:18Mutta Naabot vastasi Ahabille: "Pois se, Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa". 4 Niin Ahab tuli kotiinsa pahastuneena ja alakuloisena vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli hänelle antanut, kun tämä oli sanonut: "En minä anna sinulle isieni perintöosaa". Ja hän pani maata vuoteellensa, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään. 5 Niin hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja puhui hänelle: "Miksi olet niin pahoilla mielin ja miksi et syö mitään?" 6 Ahab vastasi hänelle: "Siksi, että puhuttelin jisreeliläistä Naabotia ja sanoin hänelle: 'Anna minulle viinitarhasi rahasta, tahi jos haluat, annan minä sinulle toisen viinitarhan sen sijaan', mutta hän vastasi: 'En minä anna sinulle viinitarhaani'". 7 Niin hänen vaimonsa Iisebel sanoi hänelle: "Sinäkö olet käyttävinäsi kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen; minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan." 8 Ja hän kirjoitti kirjeen Ahabin nimessä, sinetöi sen hänen sinetillään ja lähetti kirjeen vanhimmille ja ylimyksille, jotka olivat Naabotin kaupungissa ja asuivat siellä hänen kanssaan. 9 Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Naabot istumaan etumaiseksi kansan joukkoon. 10 Ja asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä, että he todistaisivat hänestä näin: 'Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta'. Viekää hänet sitten ulos ja kivittäkää hänet kuoliaaksi." 11 Ja kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat hänen kaupungissansa, tekivät, niinkuin Iisebel oli käskenyt heitä ja niinkuin oli kirjoitettu kirjeessä, jonka hän oli heille lähettänyt. 12 He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin istumaan etumaiseksi kansan joukkoon. 13 Ja kaksi kelvotonta miestä tuli ja istui häntä vastapäätä. Ja ne kelvottomat miehet todistivat Naabotista kansan edessä sanoen: "Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta". Silloin he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. 14 Sitten he lähettivät Iisebelille tämän sanan: "Naabot on kivitetty kuoliaaksi". 15 Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty kuoliaaksi, sanoi Iisebel Ahabille: "Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jota hän ei tahtonut antaa sinulle rahasta; sillä Naabot ei ole enää elossa, vaan on kuollut". 16 Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, nousi hän ja lähti jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottaakseen sen haltuunsa.

17 Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 18 "Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Katso, hän on Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa. 19 *1. Kun. 22:38; 2. Kun. 9:25; Ps. 68:24Ja puhu hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Oletko sinä sekä tappanut että anastanut perinnön?' Ja puhu sitten hänelle ja sano: 'Näin sanoo Herra: Siinä paikassa, missä koirat nuoleskelivat Naabotin veren, tulevat koirat nuoleskelemaan sinunkin veresi'." 20 Ahab sanoi Elialle: "Joko löysit minut, sinä vihamieheni?" Hän vastasi: "Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, 21 *1. Kun. 14:10; 2. Kun. 9:8; 2. Kun. 10:10niin katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni. 22 *1. Kun. 15:29; 1. Kun. 16:3,11Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja niinkuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska sinä olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä. 23 *2. Kun. 9:10,33Myöskin Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona. 24 *1. Kun. 14:11; 1. Kun. 16:4Joka Ahabin jälkeläisistä kuolee kaupungissa, sen koirat syövät, ja joka kuolee kedolle, sen syövät taivaan linnut."

25 Totisesti ei ole ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab, kun hänen vaimonsa Iisebel vietteli häntä. 26 Hän teki ylen kauhistavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan niinkuin amorilaiset tekivät, jotka Herra karkoitti israelilaisten tieltä.

27 Mutta kun Ahab kuuli nämä sanat, repäisi hän vaatteensa, pani paljaalle iholleen säkin ja paastosi. Ja hän makasi säkki yllänsä ja liikkui hiljaa. 28 Niin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 29 *2. Kun. 9:22"Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, en minä anna onnettomuuden tulla hänen aikanansa: hänen poikansa aikana minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuansa."