1 Reis 17

Elie nourri par les Corbeaux. Il ressuscite un mort.

1 Alors Elie Tisbite, l’un de ceux qui s’étaient habitués à Galaad, dit à Achab : L’Eternel le Dieu d’Israël, en la présence duquel je me tiens, est vivant, qu’il n’y aura ces années-ci ni rosée ni pluie, sinon à ma parole. 2 Puis la parole de l’Eternel fut adressée à Elie, en disant : 3 Va-t’en d’ici, et tourne-toi vers l’Orient, et te cache au torrent de Kérith, qui est vis-à-vis du Jourdain. 4 Tu boiras du torrent, et j’ai commandé aux corbeaux de t’y nourrir. 5 Il partit donc, et fit selon la parole de l’Eternel ; il s’en alla, dis-je, et demeura au torrent de Kérith, vis-à-vis du Jourdain. 6 Et les corbeaux lui apportaient du pain et de la chair le matin, et du pain et de la chair le soir, et il buvait du torrent. 7 Mais il arriva qu’au bout de quelques jours le torrent tarit ; parce qu’il n’y avait point eu de pluie au pays. 8 Alors la parole de l’Eternel lui fut adressée, en disant : 9 Lève-toi, et t’en va à Sarepta, qui est près de Sidon, et demeure-là. Voici, j’ai commandé là à une femme veuve de t’y nourrir. 10 Il se leva donc, et s’en alla à Sarepta ; et comme il fut arrivé à la porte de la ville, voilà, une femme veuve était là, qui amassait du bois ; et il l’appela, et lui dit : Je te prie, apporte-moi un peu d’eau dans un vaisseau, et que je boive. 11 Elle s’en alla pour en prendre ; et il la rappela, et lui dit : Je te prie, prends en ta main une bouchée de pain pour moi. 12 Mais elle répondit : L’Eternel ton Dieu est vivant, que je n’ai aucun gâteau ; je n’ai que pleine ma main de farine dans une cruche, et un peu d’huile dans une fiole, et voici j’amasse deux bûches, puis je m’en irai, et je l’apprêterai pour moi et pour mon fils, et nous le mangerons ; et après cela nous mourrons. 13 Et Elie lui dit : Ne crains point ; va, fais comme tu dis ; mais fais m’en premièrement un petit gâteau, et apporte-le-moi, et puis tu en feras pour toi et pour ton fils. 14 Car ainsi a dit l’Eternel le Dieu d’Israël : La farine qui est dans la cruche, ne défaudra point, et l’huile qui est dans la fiole ne défaudra point, jusqu’à ce que l’Eternel donne de la pluie sur la terre. 15 Elle s’en alla donc, et fit selon la parole d’Elie ; et elle mangea, lui, et la famille de cette femme durant plusieurs jours. 16 La farine de la cruche ne manqua point, et l’huile de la fiole ne tarit point, selon la parole que l’Eternel avait proférée par le moyen d’Elie. 17 Après ces choses il arriva que le fils de la femme, maîtresse de la maison, devint malade ; et la maladie fut si forte, qu’il expira. 18 Et elle dit à Elie : Qu’y a-t-il entre moi et toi, homme de Dieu ? Es-tu venu chez moi pour rappeler en mémoire mon iniquité, et pour faire mourir mon fils ? 19 Et il lui dit : Donne-moi ton fils ; et il le prit du sein de cette femme, et le porta dans la chambre haute où il demeurait, et le coucha sur son lit. 20 Puis il cria à l’Eternel, et dit : Eternel mon Dieu ! as-tu donc tellement affligé cette veuve avec laquelle je demeure, que tu lui aies fait mourir son fils ? 21 Et il s’étendit tout de son long sur l’enfant par trois fois, et cria à l’Eternel, et dit : Eternel mon Dieu ! je te prie que l’âme de cet enfant r’entre dans lui. 22 Et l’Eternel exauça la voix d’Elie, et l’âme de l’enfant r’entra dans lui, et il recouvra la vie. 23 Et Elie prit l’enfant, et le fit descendre de la chambre haute dans la maison, et le donna à sa mère, en lui disant : Regarde, ton fils vit. 24 Et la femme dit à Elie : Je connais maintenant, que tu es un homme de Dieu, et que la parole de l’Eternel, qui est dans ta bouche, est la vérité.

Elia ennustaa kuivuutta ja kätkeytyy Keritin purolle. Elia asuu Sarpatin lesken luona ja herättää hänen poikansa henkiin.

1 *Jaak. 5:17Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta".

2 Ja hänelle tuli tämä Herran sana: 3 "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. 4 Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä." 5 Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. 6 Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

7 Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut. 8 Ja hänelle tuli tämä Herran sana: 9 *Luuk. 4:25"Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä." 10 Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni". 11 Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi". 12 *2. Kun. 4:2Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme." 13 Niin Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi. 14 Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle." 15 *Matt. 10:40Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa. 16 Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.

17 Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä. 18 *Luuk. 5:8Silloin vaimo sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni." 19 Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle". Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa. 20 Ja hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?" 21 *2. Kun. 4:34; Ap. t. 20:10Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin". 22 Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin. 23 *Luuk. 7:15Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: "Katso, poikasi elää". 24 Niin vaimo sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi".