Obadias 1

Prophétie contre les Iduméens.

1 La vision d’Abdias. Ainsi a dit le Seigneur l’Eternel touchant Edom : Nous avons ouï une publication de par l’Eternel, et un Envoyé a été dépêché parmi les nations, et elles ont dit : Courage levons-nous contre lui pour le combattre. 2 Voici, je te rendrai petit entre les nations, tu seras fort méprisé. 3 L’orgueil de ton coeur t’a séduit, toi qui habites dans les fentes des rochers, qui sont ta haute demeure, et qui dis en ton coeur : Qui est-ce qui me renversera par terre ? 4 Quand tu aurais élevé ton nid comme l’aigle, et quand même tu l’aurais mis entre les étoiles, je te jetterai de là par terre, dit l’Eternel. 5 Sont-ce des larrons qui sont entrés chez toi, ou des voleurs de nuit ? Comment donc as-tu été rasé ? N’eussent-ils pas dérobé jusqu’à ce qu’ils en eussent eu assez ? Si des vendangeurs fussent entrés chez toi, n’eussent-ils pas laissé quelque grappillage ? 6 Comment a été fouillé Esaü ? Comment ont été examinés ses lieux secrets ? 7 Tous tes alliés t’ont conduit jusqu’à la frontière ; ceux qui étaient en paix avec toi t’ont trompé, et ont eu le dessus sur toi ; ceux qui mangeaient ton pain t’ont donné le coup par-dessous, sans qu’on l’aperçût. 8 Ne sera-ce pas en ce temps-là, dit l’Eternel, que je ferai périr les sages au milieu d’Edom, et la prudence dans la montagne d’Esaü ? 9 Tes hommes forts seront aussi étonnés, ô Téman ! afin que les hommes soient retranchés de la montagne d’Esaü, à force de les y tuer. 10 La honte te couvrira, et tu seras retranché pour jamais, à cause de la violence faite à ton frère Jacob. 11 Lorsque tu te tenais vis-à-vis quand les étrangers menaient son armée en captivité, et que les forains entraient dans ses portes, et qu’ils jetaient le sort sur Jérusalem, tu étais aussi comme l’un d’eux. 12 Mais tu ne devais pas prendre plaisir à voir la journée de ton frère quand il a été livré aux étrangers, et tu ne devais pas te réjouir sur les enfants de Juda au jour qu’ils ont été détruits, et tu ne les devais pas braver au jour de la détresse. 13 Et tu ne devais pas entrer dans la porte de mon peuple au jour de sa calamité, et tu ne devais pas prendre plaisir, toi, dis-je, à voir son mal au jour de sa calamité, et tes mains ne se devaient pas avancer sur son bien, au jour de sa calamité. 14 Et tu ne te devais pas tenir sur les passages, pour exterminer ses réchappés ; ni livrer ceux qui étaient restés, au jour de la détresse. 15 Car la journée de l’Eternel est proche sur toutes les nations ; comme tu as fait, il te sera ainsi fait ; ta récompense retournera sur ta tête. 16 Car comme vous avez bu sur la montagne de ma sainteté la coupe de ma fureur, ainsi toutes les nations la boiront sans interruption ; oui, elles la boiront, et l’avaleront, et elles seront comme si elles n’avaient point été. 17 Mais il y aura des réchappés sur la montagne de Sion, et elle sera sainte, et la maison de Jacob possédera ses possessions. 18 Et la maison de Jacob sera un feu, et la maison de Joseph une flamme, et la maison d’Esaü du chaume ; ils s’allumeront parmi eux, et les consumeront ; et il n’y aura rien de reste dans la maison d’Esaü ; car l’Eternel a parlé. 19 Ils posséderont le Midi, savoir la montagne d’Esaü ; et la campagne, savoir les Philistins, et ils posséderont le territoire d’Ephraïm, et le territoire de Samarie ; et Benjamin possédera Galaad. 20 Et ces bandes des enfants d’Israël qui auront été transportés, posséderont ce qui était des Cananéens, jusqu’à Sarepta ; et ceux de Jérusalem qui auront été transportés, posséderont ce qui est jusqu’à Sépharad, ils le posséderont avec les villes du Midi. 21 Car les libérateurs monteront en la montagne de Sion, pour juger la montagne d’Esaü ; et le Royaume sera à l’Eternel.

Edomin perikato. Israel on palaava voitollisena maahansa.

1 *Jer. 49:14; Aam. 1:11Obadjan näky.

Herra, Herra sanoo Edomista näin:

Me olemme kuulleet sanoman Herralta,

ja sanansaattaja on lähetetty kansakuntiin:

"Nouskaa, nouskaamme sotaan sitä vastaan!"

2 Katso, vähäiseksi minä teen sinut

kansojen seassa,

ylen halveksittu olet sinä oleva.

3 Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut,

joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla

ja sanot sydämessäsi:

"Kuka voi syöstä minut maahan?"

4 *Ps. 139:7; Aam. 9:2Vaikka tekisit pesäsi

korkealle niinkuin kotka

ja vaikka sen sija olisi tähtien välissä,

minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.

5 *Jer. 49:9Jos varkaat tulisivat kimppuusi,

jos yölliset rosvot,

kuinka voisit tulla niin hävitetyksi:

eivätkö he varastaisi vain sen, mitä tarvitsevat?

Jos viininkorjaajat tulisivat luoksesi,

eivätkö he jättäisi jälkikorjuuta?

6 Mutta kuinka onkaan Eesau läpikotaisin etsitty,

hänen kätkönsä pengotut!

7 Sinut on ajettu rajalle asti,

kaikki liittolaisesi ovat sinut pettäneet.

Ystäväsi ovat vieneet sinusta voiton,

ovat panneet taritsemasi leivän paulaksi sinun eteesi.

— Ei ole hänessä taitoa.

8 *Jes. 29:14Totisesti, sinä päivänä, sanoo Herra,

minä lopetan viisaat Edomista

ja taidon Eesaun vuorelta.

9 Ja sinun sankarisi, Teeman, kauhistuvat,

niin että viimeinenkin mies häviää Eesaun vuorelta

murhatöitten tähden.

10 *1. Moos. 27:41; Hes. 25:12; Hes. 35:3; Joel 3:19; Aam. 1:11Väkivallan tähden veljeäsi Jaakobia kohtaan

peittää sinut häpeä,

ja sinut hävitetään ikiajoiksi.

11 *Joel 3:3Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä,

päivänä, jona vieraat veivät pois hänen rikkautensa,

jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan

ja heittivät Jerusalemista arpaa,

olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä.

12 *Ps. 22:8; Jes. 57:4; Miika 4:11Mutta älä katso iloiten veljesi päivää,

hänen onnettomuutensa päivää;

älä ilku juutalaisia

heidän turmionsa päivänä

äläkä suullasi suurentele

ahdistuksen päivänä.

13 *Ps. 137:7Älä tunkeudu sisään minun kansani portista

heidän hätäpäivänänsä.

Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa

hänen hätäpäivänänsä.

Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa

hänen hätäpäivänänsä.

14 Älä seiso tienhaarassa

hävittämässä hänen pelastuneitansa.

Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä

ahdistuksen päivänä.

15 *Hes. 35:15; Joel 3:4; Luuk. 6:37Sillä lähellä on Herran päivä

kaikkia pakanakansoja:

Niinkuin sinä olet tehnyt,

niin sinulle tehdään;

kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.

16 *Jer. 25:15; Jer. 49:12Sillä niinkuin te olette juoneet

minun pyhällä vuorellani,

niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan:

he juovat ja särpivät

ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan.

17 *Jer. 49:2; Joel 2:32Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet,

ja se on oleva pyhä,

ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä.

18 *Jes. 10:17; Sak. 12:6Jaakobin heimo on oleva tuli

ja Joosefin heimo liekki,

mutta Eesaun heimo kuin olki,

ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen;

eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta.

Sillä Herra on puhunut.

19 Ja he ottavat perinnöksensä

Etelämaan ynnä Eesaun vuoren,

Alankomaan ynnä filistealaiset;

he ottavat perinnöksensä

Efraimin maan ja Samarian maan,

Benjaminin ynnä Gileadin.

20 *Joos. 15:21Ja tästä väestä, israelilaisista, viedyt pakkosiirtolaiset ottavat perinnöksensä kanaanilaiset Sarpatiin asti. Ja Jerusalemin pakkosiirtolaiset, jotka ovat Sefaradissa, ottavat perinnöksensä Etelämaan kaupungit. 21 *Joel 3:21; Miika 4:7; Luuk. 1:33,71Pelastajat nousevat Siionin vuorelle tuomitsemaan Eesaun vuorta. Ja kuninkuus on oleva Herran.