Romanos 11

L’élection est immuable, mais non pas la chute des Juifs.

1 Je demande donc : Dieu a-t-il rejeté son peuple ? à Dieu ne plaise ! Car je suis aussi Israëlite, de la postérité d’Abraham, de la Tribu de Benjamin. 2 Dieu n’a point rejeté son peuple, lequel il a auparavant connu. Et ne savez-vous pas ce que l’Ecriture dit d’Elie, comment il a fait requête à Dieu contre Israël, disant : 3 Seigneur, ils ont tué tes Prophètes, et ils ont démoli tes autels, et je suis demeuré moi seul ; et ils tâchent à m’ôter la vie. 4 Mais que lui fut-il répondu de Dieu ? je me suis réservé sept mille hommes, qui n’ont point fléchi le genou devant Bahal. 5 Ainsi donc il y a aussi à présent un résidu selon l’élection de la grâce. 6 Or si c’est par la grâce, ce n’est plus par les oeuvres ; autrement la grâce n’est plus la grâce. Mais si c’est par les oeuvres, ce n’est plus par la grâce ; autrement l’oeuvre n’est plus une oeuvre. 7 Quoi donc ? c’est que ce qu’Israël cherchait, il ne l’a point obtenu ; mais l’élection l’a obtenu, et les autres ont été endurcis ; 8 Ainsi qu’il est écrit : Dieu leur a donné un esprit assoupi, et des yeux pour ne point voir, et des oreilles pour ne point ouïr, jusqu’au jour présent. 9 Et David dit : que leur table leur soit un filet, un piège, une occasion de chute, et cela pour leur récompense. 10 Que leurs yeux soient obscurcis pour ne point voir ; et courbe continuellement leur dos. 11 Mais je demande : ont-ils bronché pour tomber ? nullement ! mais par leur chute le salut est accordé aux Gentils, pour les exciter à la jalousie. 12 Or si leur chute est la richesse du monde, et leur diminution la richesse des Gentils, combien plus le sera leur abondance ? 13 Car je parle à vous, Gentils ; certes en tant que je suis Apôtre des Gentils, je rends honorable mon ministère ; 14 Pour voir si en quelque façon je puis exciter ceux de ma nation à la jalousie, et en sauver quelques-uns. 15 Car si leur rejection est la réconciliation du monde, quelle sera leur réception sinon une vie d’entre les morts ? 16 Or si les prémices sont saintes, la masse l’est aussi ; et si la racine est sainte, les branches le sont aussi. 17 Que si quelques-unes des branches ont été retranchées, et si toi qui étais un olivier sauvage, as été enté en leur place, et fait participant de la racine et de la graisse de l’olivier ; 18 Ne te glorifie pas contre les branches ; car si tu te glorifies, ce n’est pas toi qui portes la racine, mais c’est la racine qui te porte. 19 Mais tu diras : les branches ont été retranchées, afin que j’y fusse enté. 20 C’est bien dit, elles ont été retranchées à cause de leur incrédulité, et tu es debout par la foi : ne t’élève donc point par orgueil, mais crains. 21 Car si Dieu n’a point épargné les branches naturelles, prends garde qu’il ne t’épargne point aussi. 22 Considère donc la bonté et la sévérité de Dieu : la sévérité sur ceux qui sont tombés ; et la bonté envers toi, si tu persévères en sa bonté : car autrement tu seras aussi coupé. 23 Et eux-mêmes aussi, s’ils ne persistent point dans leur incrédulité, ils seront entés : car Dieu est puissant pour les enter de nouveau. 24 Car si tu as été coupé de l’olivier qui de sa nature était sauvage, et as été enté contre la nature sur l’olivier franc, combien plus ceux qui le sont selon la nature, seront-ils entés sur leur propre olivier ? 25 Car mes frères, je ne veux pas que vous ignoriez ce mystère, afin que vous ne vous en fassiez pas accroire, c’est qu’il est arrivé de l’endurcissement en Israël dans une partie, jusqu’à ce que la plénitude des Gentils soit entrée ; 26 Et ainsi tout Israël sera sauvé ; selon ce qui est écrit : le Libérateur viendra de Sion, et il détournera de Jacob les infidélités ; 27 Et c’est là l’alliance que je ferai avec eux, lorsque j’ôterai leurs péchés. 28 Ils sont certes ennemis par rapport à l’Evangile, à cause de vous ; mais ils sont bien-aimés eu égard à l’élection, à cause des pères. 29 Car les dons et la vocation de Dieu sont sans repentance. 30 Or comme vous avez été vous-mêmes autrefois rebelles à Dieu, et que maintenant vous avez obtenu miséricorde par la rébellion de ceux-ci. 31 Ceux-ci tout de même sont maintenant devenus rebelles, afin qu’ils obtiennent aussi miséricorde par la miséricorde qui vous a été faite. 32 Car Dieu les a tous renfermés sous la rébellion, afin de faire miséricorde à tous. 33 Ô profondeur des richesses et de la sagesse et de la connaissance de Dieu ! que ses jugements sont incompréhensibles, et ses voies impossibles à trouver ! 34 Car qui est-ce qui a connu la pensée du Seigneur ? ou qui a été son conseiller ? 35 Ou qui est-ce qui lui a donné le premier, et il lui sera rendu ? 36 Car de lui, et par lui, et pour lui sont toutes choses. A lui soit gloire éternellement : Amen !

Jumala ei kuitenkaan ole kokonaan hyljännyt kansaansa, sillä siitä pysyy jäännös Jumalalle uskollisena 1-10. Israelin lankeamisen kautta on pelastus tullut pakanoille 11-16, jotka siitä älkööt kerskatko, sillä vielä on koko Israel pelastuva 17-27; näin Jumala on jättänyt kaikki tottelemattomuuden valtaan, että hän kaikkia armahtaisi 28-32. Apostoli ylistää Jumalan armon ja viisauden syvyyttä 33-36.

1 *5. Moos. 4:31; 1. Sam. 12:22; Ps. 94:14; Jer. 31:37; 2. Kor. 11:22; Fil. 3:5Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. 2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: 3 *1. Kun. 19:10,14"Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"? 4 *1. Kun. 19:18Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille." 5 *Sak. 13:8-9; Room. 9:27Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. 6 *5. Moos. 9:4-5; Room. 4:4-5; Gal. 3:18; Ef. 2:8Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.

7 *Room. 9:31; 2. Kor. 3:14Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet, 8 *5. Moos. 29:4; Jes. 6:9-10; Jes. 29:10; Hes. 12:2; Matt. 13:14; Luuk. 8:10; Joh. 12:40niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti". 9 *Ps. 69:23-24Ja Daavid sanoo:

"Tulkoon heidän pöytänsä heille

paulaksi ja ansaksi

ja lankeemukseksi ja kostoksi,

10 soetkoot heidän silmänsä,

etteivät he näkisi;

ja paina yhäti

heidän selkänsä kumaraan".

11 *5. Moos. 32:21; Matt. 22:8-9; Ap. t. 13:46; Ap. t. 18:6Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen. 12 *Jes. 49:22Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä! 13 *Ap. t. 9:15; Ap. t. 13:2; Ap. t. 22:21; Room. 15:16; Gal. 1:16; Gal. 2:2; Gal. 2:7,9; Ef. 3:8; 1. Tim. 2:7; 2. Tim. 1:11Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, 14 *Juud. 1:22-23sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. 15 *2. Kor. 5:18Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? 16 *3. Moos. 23:10; 4. Moos. 15:19-21; Neh. 10:37; Hes. 44:30Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.

17 *Jer. 11:16; Ef. 2:12-13Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, 18 *Joh. 4:22niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. 19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin". 20 *Sananl. 28:14; Jes. 66:2; 1. Kor. 10:12; Fil. 2:12Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. 21 *2. Piet. 2:4-10Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. 22 *Joh. 15:2; Hebr. 3:14Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. 23 *2. Kor. 3:16Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. 24 Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!

25 *Luuk. 21:24; Joh. 10:16; 2. Kor. 3:14Sillä minä en tahdo, veljet — ettette olisi oman viisautenne varassa — pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus — hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, 26 *5. Moos. 4:30; Ps. 14:7; Jes. 59:20; Matt. 23:39ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on:

"Siionista on tuleva pelastaja,

hän poistaa jumalattoman menon

Jaakobista.

27 *Jes. 27:9; Jer. 31:31,33; Hebr. 8:8; Hebr. 10:16Ja tämä on oleva minun liittoni

heidän kanssaan,

kun minä otan pois heidän syntinsä."

28 *5. Moos. 10:15Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. 29 *4. Moos. 23:19; 2. Tim. 2:13Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu. 30 Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta, 31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden. 32 *Room. 3:9; Room. 3:19,23; Gal. 3:22; 1. Tim. 2:4Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.

33 *Job 11:7; Ps. 36:6-7; Jes. 45:15Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! 34 *Job 15:8; Job 36:22; Ps. 92:6; Jes. 40:13; Jer. 23:18; 1. Kor. 2:16Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? 35 *Job 35:7; Job 41:2Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? 36 *1. Kor. 8:6; Kol. 1:16; Ilm. 4:11Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.