Romanos 9

L’Election ne dépend pas des prérogatives de la chair, mais de la grâce de Dieu.

1 Je dis la vérité en Christ, je ne mens point, ma conscience me rendant témoignage par le Saint-Esprit, 2 Que j’ai une grande tristesse et un continuel tourment en mon coeur. 3 Car moi-même je souhaiterais d’être séparé de Christ pour mes frères, qui sont mes parents selon la chair ; 4 Qui sont Israëlites, desquels sont l’adoption, la gloire, les alliances, l’ordonnance de la Loi, le service divin, et les promesses. 5 Desquels sont les pères, et desquels selon la chair est descendu Christ, qui est Dieu sur toutes choses, béni éternellement ; Amen ! 6 Toutefois il ne se peut pas faire que la parole de Dieu soit anéantie ; mais tous ceux qui sont d’Israël, ne sont pas pourtant Israël. 7 Car pour être de la semence d’Abraham ils ne sont pas tous ses enfants ; mais, c’est en Isaac qu’on doit considérer sa postérité. 8 c’est-à-dire, que ce ne sont pas ceux qui sont enfants de la chair, qui sont enfants de Dieu ; mais que ce sont les enfants de la promesse, qui sont réputés pour semence. 9 Car voici la parole de la promesse : je viendrai en cette même saison, et Sara aura un fils. 10 Et non seulement cela ; mais aussi Rebecca, lorsqu’elle conçut d’un, savoir de notre père Isaac. 11 Car avant que les enfants fussent nés, et qu’ils eussent fait ni bien ni mal, afin que le dessein arrêté selon l’élection de Dieu demeurât, non point par les oeuvres, mais par celui qui appelle ; 12 Il lui fut dit : le plus grand sera asservi au moindre ; 13 Ainsi qu’il est écrit : j’ai aimé Jacob, et j’ai haï Esaü. 14 Que dirons-nous donc : y a-t-il de l’iniquité en Dieu ? à Dieu ne plaise ! 15 Car il dit à Moïse : j’aurai compassion de celui de qui j’aurai compassion ; et je ferai miséricorde à celui à qui je ferai miséricorde. 16 Ce n’est donc point du voulant, ni du courant : mais de Dieu qui fait miséricorde. 17 Car l’Ecriture dit à Pharaon : je t’ai fait subsister dans le but de démontrer en toi ma puissance, et afin que mon Nom soit publié dans toute la terre. 18 Il a donc compassion de celui qu’il veut, et il endurcit celui qu’il veut. 19 Or tu me diras : pourquoi se plaint-il encore ? car qui est celui qui peut résister à sa volonté ? 20 Mais plutôt, ô homme, qui es-tu, toi qui contestes contre Dieu ? la chose formée dira-t-elle à celui qui l’a formée : pourquoi m’as-tu ainsi faite ? 21 Le potier de terre n’a-t-il pas la puissance de faire d’une même masse de terre un vaisseau à honneur, et un autre à déshonneur ? 22 Et qu’est-ce, si Dieu en voulant montrer sa colère, et donner à connaître sa puissance, a toléré avec une grande patience les vaisseaux de colère, préparés pour la perdition ? 23 Et afin de donner à connaître les richesses de sa gloire dans les vaisseaux de miséricorde, qu’il a préparés pour la gloire ; 24 Et qu’il a appelés, c’est à savoir nous, non seulement d’entre les Juifs, mais aussi d’entre les Gentils. 25 Selon ce qu’il dit en Osée : j’appellerai mon peuple celui qui n’était point mon peuple ; et la bien-aimée, celle qui n’était point la bien-aimée ; 26 Et il arrivera, qu’au lieu où il leur a été dit : vous n’êtes point mon peuple, là ils seront appelés les enfants du Dieu vivant. 27 Aussi Esaïe s’écrie au sujet d’Israël : quand le nombre des enfants d’Israël serait comme le sable de la mer, il n’y en aura qu’un petit reste de sauvé. 28 Car le Seigneur consomme et abrège l’affaire en justice : il fera, dis-je, une affaire abrégée sur la terre. 29 Et comme Esaïe avait dit auparavant : si le Seigneur des armées ne nous eût laissé quelque semence, nous eussions été faits comme Sodome, et eussions été semblables à Gomorrhe. 30 Que dirons-nous donc ? que les Gentils qui ne cherchaient point la justice, ont atteint la justice, la justice, dis-je, qui est par la foi. 31 Mais Israël cherchant la Loi de la justice, n’est point parvenu à la Loi de la justice. 32 Pourquoi ? parce que ce n’a point été par la foi, mais comme par les oeuvres de la Loi ; car ils ont heurté contre la pierre d’achoppement. 33 Selon ce qui est écrit : voici, je mets en Sion la pierre d’achoppement ; et la pierre qui occasionnera des chutes ; et quiconque croit en lui ne sera point confus.

Apostoli sanoo syvästi surevansa Israelia 1-5. Jumalan lupaukset sille eivät kuitenkaan ole tyhjiin rauenneet, mutta luonnollinen polveutuminen Aabrahamista ei tuota lapseutta 6-13. Jumala ei tee väärin, sillä hän on armahtamisessaan ja hylkäämisessään täysin vapaa 14-21 ja on kutsunut pakanatkin armon osallisuuteen, niinkuin hän jo profeettainsa kautta on sanonut 22-29; syy Israelin hylkäämiseen on se, että he perustautuivat tekoihin eikä uskoon 30-33.

1 *2. Kor. 11:31Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele — sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä — 2 *Room. 10:1että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. 3 *2. Moos. 32:32Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, 4 *2. Moos. 4:22; 2. Moos. 19:5; 2. Moos. 24:16; 5. Moos. 7:6; 5. Moos. 14:1; Ps. 147:19; Jer. 31:9; Ap. t. 2:39; Ap. t. 3:25ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; 5 *5. Moos. 10:15; Matt. 1:1; Luuk. 3:23; Joh. 1:1; Room. 1:25; Hebr. 1:8-9heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

6 *4. Moos. 23:19; Room. 2:28-29; Room. 3:3; Gal. 6:16; 2. Tim. 2:13; Ilm. 2:9Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, 7 *1. Moos. 21:12; Joh. 8:39; Hebr. 11:18eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset"; 8 *Gal. 3:29; Gal. 4:28se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. 9 *1. Moos. 18:10,14Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika". 10 *1. Moos. 25:21Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; 11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin — että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden — 12 *1. Moos. 25:23sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa", 13 *Ps. 47:5; Mal. 1:2-3niinkuin kirjoitettu on:

"Jaakobia minä rakastin,

mutta Eesauta minä vihasin".

14 *5. Moos. 32:4; 2. Aik. 19:7; Job 8:3; Job 34:10; Ps. 92:16; Room. 3:5Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! 15 *2. Moos. 33:19Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan". 16 *Ef. 2:8-9Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. 17 *2. Moos. 9:16Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä". 18 *2. Moos. 4:21Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. 19 *Job 23:13; Dan. 4:32Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?" 20 *Job 33:13; Jes. 45:9; Jes. 64:8; Jer. 18:6Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?" 21 *2. Tim. 2:20Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

22 *Room. 2:4-5Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, 23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 24 *Room. 3:29Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, 25 *Hoos. 2:23; 1. Piet. 2:10niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo:

"Minä olen kutsuva kansakseni sen,

joka ei ollut minun kansani,

ja rakkaakseni sen,

joka ei ollut minun rakkaani.

26 *Hoos. 1:10Ja on tapahtuva,

että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:

'Te ette ole minun kansani',

siinä heitä kutsutaan

elävän Jumalan lapsiksi."

27 *1. Moos. 22:17; Jes. 10:22-23; Room. 11:5Mutta Esaias huudahtaa Israelista:

"Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan

kuin meren hiekka,

niin pelastuu heistä vain jäännös.

28 Sillä sanansa on Herra toteuttava

maan päällä lopullisesti ja rutosti."

29 *1. Moos. 19:24-25; Jes. 1:9; Jer. 50:40Niinkuin Esaias myös on ennustanut:

"Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt

meille siementä,

niin meidän olisi käynyt

niinkuin Sodoman,

ja me olisimme tulleet

Gomorran kaltaisiksi".

30 *Room. 10:20Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; 31 *Room. 10:2-3; Room. 11:7; Gal. 5:4mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. 32 *1. Kor. 1:23Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, 33 *Ps. 118:22; Jes. 8:14; Jes. 28:16; Matt. 21:42; Luuk. 2:34; Ap. t. 10:43; Room. 10:11; 1. Piet. 2:6-8niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".