Lucas 20

Jésus-Christ répond aux questions des Scribes sur sa Mission par une contre-demande sur celle de Jean-Baptiste, et par les paraboles des vignerons, et de la pierre rejetée, confirme le tribut dû à César, instruit les Sadducéens de la résurrection, et du Messie fils et Seigneur de David, condamnant l’hypocrisie des Scribes.

1 Et il arriva un de ces jours-là, comme il enseignait le peuple dans le Temple, et qu’il évangélisait, que les principaux Sacrificateurs et les Scribes survinrent avec les Anciens. 2 Et ils lui parlèrent, en disant : dis-nous par quelle autorité tu fais ces choses, ou qui est celui qui t’a donné cette autorité ? 3 Et Jésus répondant leur dit : je vous interrogerai aussi sur un article, et répondez-moi. 4 Le Baptême de Jean était-il du ciel, ou des hommes ? 5 Or ils disputaient entre eux, disant : si nous disons : du ciel ; il dira : pourquoi donc ne l’avez-vous point cru ? 6 Et si nous disons : des hommes, tout le peuple nous lapidera ; car ils sont persuadés que Jean était un Prophète ; 7 C’est pourquoi ils répondirent qu’ils ne savaient d’où il était. 8 Et Jésus leur dit : je ne vous dirai point aussi par quelle autorité je fais ces choses. 9 Alors il se mit à dire au peuple cette parabole : Un homme planta une vigne, et la loua à des vignerons, et fut longtemps dehors. 10 Et dans la saison du fruit, il envoya un serviteur vers les vignerons, afin qu’ils lui donnassent du fruit de la vigne, mais les vignerons l’ayant battu, le renvoyèrent à vide. 11 Il leur envoya encore un autre serviteur ; mais ils le battirent aussi, et après l’avoir traité indignement, ils le renvoyèrent à vide. 12 Il en envoya encore un troisième, mais ils le blessèrent aussi, et le jetèrent dehors. 13 Alors le seigneur de la vigne dit : que ferai-je ? j’y enverrai mon fils, le bien aimé ; peut-être que quand ils le verront, ils le respecteront. 14 Mais quand les vignerons le virent, ils raisonnèrent entre eux, en disant : celui-ci est l’héritier ; venez, tuons-le, afin que l’héritage soit à nous. 15 Et ils le jetèrent hors de la vigne, et le tuèrent. Que leur fera donc le maître de la vigne ? 16 Il viendra, et fera périr ces vignerons-là, et il donnera la vigne à d’autres. Ce qu’eux ayant entendu, ils dirent : à Dieu ne plaise ! 17 Alors il les regarda, et dit : que veut donc dire ce qui est écrit : la pierre que ceux qui bâtissent ont rejetée, est devenue la maîtresse pierre du coin ? 18 Quiconque tombera sur cette pierre, sera brisé ; et elle écrasera celui sur qui elle tombera. 19 Les principaux Sacrificateurs et les Scribes cherchèrent dans ce même instant à mettre les mains sur lui : car ils connurent bien qu’il avait dit cette parabole contre eux, mais ils craignirent le peuple. 20 Et l’observant ils envoyèrent des gens concertés, qui contrefaisaient les gens de bien, pour le surprendre en paroles, afin de le livrer à la domination et à la puissance du Gouverneur, 21 Lesquels l’interrogèrent, en disant : Maître, nous savons que tu parles et que tu enseignes conformément à la justice, et que tu ne regardes point à l’apparence des personnes, mais que tu enseignes la voie de Dieu en vérité. 22 Nous est-il permis de payer le tribut à César, ou non ? 23 Mais lui ayant aperçu leur ruse, leur dit : pourquoi me tentez-vous ? 24 Montrez-moi un denier ; de qui a-t-il l’image et l’inscription ? ils lui répondirent : de César. 25 Et il leur dit : rendez donc à César les choses qui sont à César ; et à Dieu les choses qui sont à Dieu. 26 Ainsi ils ne purent rien trouver à redire dans sa réponse en présence du peuple ; mais tout étonnés de sa réponse, ils se turent. 27 Alors quelques-uns des Sadducéens, qui nient formellement la résurrection, s’approchèrent, et l’interrogèrent, 28 Disant : Maître, Moïse nous a laissé par écrit, que si le frère de quelqu’un est mort ayant une femme, et qu’il soit mort sans enfants, son frère prenne sa femme, et qu’il suscite des enfants à son frère. 29 Or il y eut sept frères, dont l’aîné prit une femme, et mourut sans enfants. 30 Et le second la prit, et mourut aussi sans enfants. 31 Puis le troisième la prit, et de même tous les sept ; et ils moururent sans avoir laissé des enfants. 32 Et après tous la femme aussi mourut. 33 Duquel d’eux donc sera-t-elle femme en la résurrection ? car les sept l’ont eue pour femme. 34 Et Jésus répondant leur dit : les enfants de ce siècle prennent et sont pris en mariage. 35 Mais ceux qui seront faits dignes d’obtenir ce siècle-là et la résurrection des morts, ne prendront ni ne seront pris en mariage ; 36 Car ils ne pourront plus mourir, parce qu’ils seront semblables aux Anges, et qu’ils seront fils de Dieu, étant fils de la résurrection. 37 Or que les morts ressuscitent, Moïse même l’a montré auprès du buisson, quand il appelle le Seigneur le Dieu d’Abraham, et le Dieu d’Isaac, et le Dieu de Jacob. 38 Or il n’est point le Dieu des morts, mais des vivants : car tous vivent en lui. 39 Et quelques-uns des Scribes prenant la parole, dirent : Maître, tu as bien dit. 40 Et ils ne l’osèrent plus interroger de rien. 41 Mais lui leur dit : comment dit-on que le Christ est Fils de David. 42 Car David lui-même dit au Livre des Psaumes : le Seigneur a dit à mon Seigneur : assieds-toi à ma droite, 43 Jusqu’à ce que j’aie mis tes ennemis pour le marchepied de tes pieds. 44 Puis donc que David l’appelle son Seigneur, comment, est-il son Fils ? 45 Et comme tout le peuple écoutait, il dit à ses Disciples : 46 Donnez-vous garde des Scribes, qui se plaisent à se promener en robes longues, et qui aiment les salutations dans les marchés, et les premières chaires dans les Synagogues, et les premières places dans les festins ; 47 Et qui dévorent entièrement les maisons des veuves, même sous prétexte de faire de longues prières ; car ils en recevront une plus grande condamnation.

Ylipapit ja kirjanoppineet kysyvät Jeesukselta, millä vallalla hän näitä tekee 1-8. Jeesus nuhtelee heitä vertauksessaan pahoista viinitarhureista 9-19, vastaa kysymyksiin veronmaksusta 20-26 ja ylösnousemuksesta 27-40, kysyy kirjanoppineilta, kuinka Kristus voi olla Daavidin poika ja Daavidin Herra 41-44, sekä kehoittaa kavahtamaan kirjanoppineita 45-47.

1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin 2 *Ap. t. 4:7ja puhuivat hänelle sanoen: "Sano meille, millä vallalla sinä näitä teet, tahi kuka on se, joka on antanut sinulle tämän vallan?" 3 Hän vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille kysymyksen; sanokaa minulle: 4 oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä?" 5 Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' 6 *Matt. 14:5Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin kaikki kansa kivittää meidät, sillä se uskoo vahvasti, että Johannes oli profeetta." 7 Ja he vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. 8 Niin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".

9 *Ps. 80:9; Jes. 5:1; Jer. 2:21Ja hän rupesi puhumaan kansalle ja puhui tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan ja vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille kauaksi aikaa. 10 *2. Aik. 36:15-16Ja ajan tullen hän lähetti palvelijan viinitarhurien luokse, että he antaisivat tälle osan viinitarhan hedelmistä; mutta viinitarhurit pieksivät hänet ja lähettivät tyhjin käsin pois. 11 Ja hän lähetti vielä toisen palvelijan; mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. 12 Ja hän lähetti vielä kolmannen; mutta tämänkin he haavoittivat ja heittivät ulos. 13 Niin viinitarhan herra sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani; häntä he kaiketi kavahtavat.' 14 *Matt. 26:3-4Mutta kun viinitarhurit näkivät hänet, neuvottelivat he keskenään ja sanoivat: 'Tämä on perillinen; tappakaamme hänet, että perintö tulisi meidän omaksemme'. 15 Ja he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä heille? 16 Hän tulee ja tuhoaa nämä viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille." Niin he sen kuullessaan sanoivat: "Pois se!" 17 *Ps. 118:22; Jes. 8:14-15; Jes. 28:16; Ap. t. 4:11; Room. 9:33Mutta hän katsahti heihin ja sanoi: "Mitä siis on tämä kirjoitus:

'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,

on tullut kulmakiveksi'?

18 *Dan. 2:34; 1. Piet. 2:4; 1. Piet. 2:7-8Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." 19 *Luuk. 19:48Ja kirjanoppineet ja ylipapit tahtoivat ottaa hänet sillä hetkellä kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä.

20 *Luuk. 11:53-54Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. 21 Ja ne kysyivät häneltä sanoen: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. 22 Onko meidän lupa antaa keisarille veroa vai eikö?" 23 Mutta hän havaitsi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: 24 "Näyttäkää minulle denari. Kenen kuva ja päällekirjoitus siinä on?" He vastasivat: "Keisarin". 25 *Matt. 17:24-25; Room. 13:7Niin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". 26 Ja he eivät kyenneet saamaan häntä hänen puheestaan kiinni kansan edessä; ja he ihmettelivät hänen vastaustaan ja vaikenivat.

27 *Ap. t. 23:8Niin astui esiin muutamia saddukeuksia, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä 28 *5. Moos. 25:5-6sanoen: "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, jolla on vaimo, mutta ei ole lapsia, niin ottakoon hän veljensä vaimon ja herättäköön siemenen veljelleen'. 29 Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsetonna. 30 Niin toinen otti sen vaimon, 31 ja sitten kolmas, ja samoin kaikki seitsemän; ja he kuolivat jättämättä lapsia. 32 Viimeiseksi vaimokin kuoli. 33 Kenelle heistä siis tämä vaimo ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Sillä kaikkien seitsemän vaimona hän oli ollut." 34 Niin Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. 35 Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. 36 *1. Joh. 3:2Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. 37 *2. Moos. 3:6; Ap. t. 7:32; Hebr. 11:16Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. 38 Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät." 39 Niin muutamat kirjanoppineista vastasivat ja sanoivat: "Opettaja, oikein sinä sanoit". 40 Ja he eivät enää rohjenneet kysyä häneltä mitään.

41 Niin hän sanoi heille: "Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? 42 Sanoohan Daavid itse psalmien kirjassa:

'Herra sanoi minun Herralleni:

Istu minun oikealle puolelleni,

43 *Ps. 110:1; Ap. t. 2:34-35; 1. Kor. 15:25; Hebr. 1:13; Hebr. 10:12-13kunnes minä panen sinun vihollisesi

sinun jalkojesi astinlaudaksi.'

44 Daavid siis kutsuu häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?"

45 Ja kaiken kansan kuullen hän sanoi opetuslapsillensa: 46 *Luuk. 11:43"Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, 47 noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion".