Lucas 24

Résurrection, Apparition et Ascension de Jésus-Christ.

1 Mais le premier jour de la semaine, comme il était encore fort matin, elles vinrent au sépulcre, et quelques autres avec elles, apportant les aromates, qu’elles avaient préparés. 2 Et elles trouvèrent la pierre roulée à côté du sépulcre. 3 Et étant entrées, elles ne trouvèrent point le corps du Seigneur Jésus. 4 Et il arriva que comme elles étaient en grande perplexité touchant cela, voici, deux personnages parurent devant elles en vêtements tout couverts de lumière. 5 Et comme elles étaient toutes épouvantées, et baissaient le visage en terre, ils leur dirent : pourquoi cherchez-vous parmi les morts celui qui est vivant ? 6 Il n’est point ici, mais il est ressuscité ; qu’il vous souvienne comment il vous parla quand il était encore en Galilée, 7 Disant : qu’il fallait que le Fils de l’homme fût livré entre les mains des pécheurs, et qu’il fût crucifié ; et qu’il ressuscitât le troisième jour. 8 Et elles se souvinrent de ses paroles. 9 Puis s’en étant retournées du sépulcre, elles annoncèrent toutes ces choses aux onze Disciples, et à tous les autres. 10 Or ce fut Marie-Magdeleine, et Jeanne, et Marie mère de Jacques, et les autres qui étaient avec elles, qui dirent ces choses aux Apôtres. 11 Mais les paroles de ces femmes leur semblèrent comme des rêveries, et ils ne les crurent point. 12 Néanmoins Pierre s’étant levé, courut au sépulcre, et s’étant courbé pour regarder, il ne vit que les linceuls mis à côté ; puis il partit, admirant en lui-même ce qui était arrivé. 13 Or voici, deux d’entre eux étaient ce jour-là en chemin, pour aller à une bourgade nommée Emmaüs, qui était loin de Jérusalem, environ soixante stades. 14 Et ils s’entretenaient ensemble de toutes ces choses qui étaient arrivées. 15 Et il arriva que comme ils parlaient et conféraient entre eux, Jésus lui-même s’étant approché, se mit à marcher avec eux. 16 Mais leurs yeux étaient retenus de sorte qu’ils ne le reconnaissaient pas. 17 Et il leur dit : quels sont ces discours que vous tenez entre vous en marchant ? et pourquoi êtes-vous tout tristes ? 18 Et l’un d’eux, qui avait nom Cléopas, répondit, et lui dit : es-tu seul étranger dans Jérusalem, qui ne saches point les choses qui y sont arrivées ces jours-ci ? 19 Et il leur dit : quelles ? ils répondirent : c’est touchant Jésus le Nazarien, qui était un Prophète, puissant en oeuvres et en paroles devant Dieu, et devant tout le peuple. 20 Et comment les principaux Sacrificateurs et nos Gouverneurs l’ont livré pour être condamné à mort, et l’ont crucifié. 21 Or nous espérions que ce serait lui qui délivrerait Israël ; mais avec tout cela, c’est aujourd’hui le troisième jour que ces choses sont arrivées. 22 Toutefois quelques femmes d’entre nous nous ont fort étonnés,car elles ont été de grand matin au sépulcre ; 23 Et n’ayant point trouvé son corps, elles sont revenues, en disant que même elles avaient vu une apparition d’Anges, qui disaient qu’il est vivant. 24 Et quelques-uns des nôtres sont allés au sépulcre, et ont trouvé ainsi que les femmes avaient dit ; mais pour lui, ils ne l’ont point vu. 25 Alors il leur dit : ô gens dépourvus de sens, et tardifs de coeur à croire toutes les choses que les Prophètes ont prononcées ! 26 Ne fallait-il pas que le Christ souffrît ces choses, et qu’il entrât en sa gloire ? 27 Puis commençant par Moïse, et continuant par tous les Prophètes, il leur expliquait dans toutes les Ecritures les choses qui le regardaient. 28 Et comme ils furent près de la bourgade où ils allaient, il faisait semblant d’aller plus loin. 29 Mais ils le forcèrent, en lui disant : demeure avec nous, car le soir approche, et le jour commence à baisser. Il entra donc pour demeurer avec eux. 30 Et il arriva que comme il était à table avec eux, il prit le pain, et il le bénit ; et l’ayant rompu, il le leur distribua. 31 Alors leurs yeux furent ouverts, en sorte qu’ils le reconnurent ; mais il disparut de devant eux. 32 Et ils dirent entre eux : notre coeur ne brûlait-il pas au-dedans de nous, lorsqu’il nous parlait par le chemin, et qu’il nous expliquait les Ecritures ? 33 Et se levant dans ce moment, ils s’en retournèrent à Jérusalem, où ils trouvèrent les onze assemblés, et ceux qui étaient avec eux ; 34 Qui disaient : le Seigneur est véritablement ressuscité, et il est apparu à Simon. 35 Et ceux-ci aussi racontèrent les choses qui leur étaient arrivées en chemin, et comment il avait été reconnu d’eux en rompant le pain. 36 Et comme ils tenaient ces discours, Jésus se présenta lui-même au milieu d’eux, et leur dit : que la paix soit avec vous ! 37 Mais eux tout troublés et épouvantés croyaient voir un esprit. 38 Et il leur dit : pourquoi vous troublez-vous, et pourquoi monte-t-il des pensées dans vos coeurs ? 39 Voyez mes mains et mes pieds ; car c’est moi-même : touchez-moi, et me considérez bien ; car un esprit n’a ni chair ni os, comme vous voyez que j’ai. 40 Et en disant cela, il leur montra ses mains et ses pieds. 41 Mais comme encore de joie ils ne croyaient point, et qu’ils s’étonnaient, il leur dit : avez-vous ici quelque chose à manger ? 42 Et ils lui présentèrent une pièce de poisson rôti, et d’un rayon de miel ; 43 Et l’ayant pris, il mangea devant eux. 44 Puis il leur dit : ce sont ici les discours que je vous tenais quand j’étais encore avec vous : qu’il fallait que toutes les choses qui sont écrites de moi dans la Loi de Moïse, et dans les Prophètes, et dans les Psaumes, fussent accomplies. 45 Alors il leur ouvrit l’esprit pour entendre les Ecritures. 46 Et il leur dit : il est ainsi écrit, et ainsi il fallait que le Christ souffrît, et qu’il ressuscitât des morts le troisième jour ; 47 Et qu’on prêchât en son Nom la repentance et la rémission des péchés parmi toutes les nations, en commençant par Jérusalem. 48 Et vous êtes témoins de ces choses ; et voici, je m’en vais envoyer sur vous la promesse de mon Père. 49 Vous donc demeurez dans la ville de Jérusalem, jusqu’à ce que vous soyez revêtus de la vertu d’en haut. 50 Après quoi il les mena dehors jusqu’en Béthanie, et levant ses mains en haut, il les bénit. 51 Et il arriva qu’en les bénissant, il se sépara d’eux, et fut élevé au ciel. 52 Et eux l’ayant adoré, s’en retournèrent à Jérusalem avec une grande joie. 53 Et ils étaient toujours dans le Temple, louant et bénissant Dieu. Amen !

Enkelit ilmoittavat naisille Jeesuksen nousseen kuolleista 1-12. Jeesus ilmestyy kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä 13-35 ja kokoontuneille opetuslapsilleen Jerusalemissa 36-43, selittää kirjoitukset ja lupaa heille Pyhän Hengen 44-49, siunaa heidät, ja hänet otetaan ylös taivaaseen 50-53.

1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. 2 Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. 3 Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. 4 *Ap. t. 1:10Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. 5 Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? 6 Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, 7 *Matt. 16:21; Matt. 17:22-23; Matt. 20:19; Mark. 8:31; Mark. 9:31; Mark. 10:34; Luuk. 9:22; Luuk. 18:33sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös'." 8 Niin he muistivat hänen sanansa. 9 Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. 10 Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. 11 Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä. 12 Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut.

13 Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. 14 Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. 15 *Matt. 18:20Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. 16 Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. 17 Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. 18 Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" 19 *Matt. 21:11; Luuk. 7:16; Joh. 6:14Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, 20 kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 21 *Luuk. 1:68; Luuk. 2:38; Ap. t. 1:6Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. 22 *Matt. 28:8; Mark. 16:10; Joh. 20:18Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla 23 eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. 24 *Joh. 20:3-10Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet." 25 Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! 26 *Jes. 50:6; Jes. 53:1-12; Ap. t. 17:3; Fil. 2:7-8; Hebr. 12:2; 1. Piet. 1:11Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" 27 *1. Moos. 3:15; 1. Moos. 22:18; 5. Moos. 18:15; 2. Sam. 7:12-16; Ps. 22:2-32Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. 28 Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. 29 Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. 30 Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. 31 Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. 32 Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" 33 Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. 34 *1. Kor. 15:5Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille". 35 Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.

36 Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" 37 Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. 38 Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? 39 Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan." 40 Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. 41 *Joh. 21:5,10Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" 42 Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. 43 Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.

44 *Luuk. 9:22; Luuk. 18:31-33Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". 45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. 46 *Ap. t. 17:3Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, 47 *Ap. t. 2:38; Ap. t. 10:42-43; Ap. t. 13:38; 1. Joh. 2:12ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 48 *Joh. 15:27; Ap. t. 1:8Te olette tämän todistajat. 49 *Jes. 44:3; Joel 2:28,29; Joh. 14:26; Joh. 15:26; Joh. 16:7; Ap. t. 1:4; Ap. t. 2:4; Gal. 3:14Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta."

50 Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. 51 Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. 52 *Joh. 16:22Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. 53 Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.