Miquéias 7

Reproches aux Juifs et Promesses en leur faveur contre leurs ennemis.

1 Malheur à moi ! car je suis comme quand on a cueilli les fruits d’Eté, et les grappillages de la vendange ; il n’y a point de grappe pour manger, et mon âme désirait des premiers fruits. 2 Le débonnaire est péri de dessus la terre, et il n’y a pas un homme juste entre les hommes ; ils sont tous en embûche pour verser le sang, chacun chasse après son frère avec des filets. 3 Pour faire du mal avec les deux mains ; le Gouverneur exige, et le Juge court après la récompense, et les grands ne parlent que des outrages qu’ils souhaitent, et qu’ils entortillent. 4 Le plus homme de bien d’entre eux est comme une ronce, et le plus juste est pire qu’une haie d’épines : ta visitation, qui est le jour de tes surveillants, est venue, et leur perplexité sera bientôt. 5 Ne croyez point à votre intime ami, et ne vous confiez point en vos conducteurs ; garde-toi d’ouvrir ta bouche devant la femme qui dort en ton sein. 6 Car le fils déshonore le père, la fille s’élève contre sa mère, la belle-fille contre sa belle-mère, et les domestiques de chacun sont ses ennemis. 7 Mais moi, je serai au guet, attendant l’Eternel ; j’attendrai le Dieu de mon salut ; mon Dieu m’exaucera. 8 Toi, mon ennemie, ne te réjouis point sur moi ; si je suis tombée, je me relèverai ; si j’ai été gisante dans les ténèbres, l’Eternel m’éclairera. 9 Je porterai l’indignation de l’Eternel, parce que j’ai péché contre lui, jusqu’à ce qu’il ait défendu ma cause, et qu’il m’ait fait justice ; il me conduira à la lumière, je verrai sa justice. 10 Et mon ennemie le verra, et la honte la couvrira ; celle qui me disait : Où est l’Eternel, ton Dieu ? mes yeux la verront, et elle sera bientôt pour être foulée comme la boue des rues. 11 Au temps qu’il rebâtira tes cloisons, en ce temps là les édits seront étendus au loin. 12 En ce temps-là on viendra jusqu’à toi, même d’Assyrie et des villes fortes, et depuis les villes fortes jusqu’au fleuve, et depuis une mer jusqu’à l’autre, et depuis une montagne jusqu’à l’autre montagne ; 13 Après que le pays aura été en désolation à cause de ses habitants, et pour le fruit de leurs actions. 14 Pais avec ta houlette ton peuple, le troupeau de ton héritage, qui demeure seul dans les forêts au milieu de Carmel ; et fais qu’ils paissent en Basan et en Galaad, comme au temps d’autrefois. 15 Je lui ferai voir des choses merveilleuses, comme au temps que tu sortis du pays d’Egypte. 16 Les nations le verront, et elles seront honteuses avec toute leur force ; elles mettront la main sur la bouche, et leurs oreilles seront sourdes. 17 Elles lécheront la poudre comme le serpent, et trembleront dans leurs enclos comme les reptiles de la terre ; elles accourront tout effrayées vers l’Eternel, notre Dieu, et te craindront. 18 Qui est le Dieu Fort comme toi, qui es un Dieu qui ôte l’iniquité, et qui passe par-dessus les péchés du reste de son héritage ? Il ne tient point à toujours sa colère, parce qu’il se plaît en la gratuité. 19 Il aura encore compassion de nous ; il effacera nos iniquités, et jettera tous nos péchés au fond de la mer. 20 Tu maintiendras ta vérité à Jacob, et ta gratuité à Abraham, laquelle tu as jurée à nos pères dès les siècles passés.

Yleinen pahuus on suuri, mutta todellinen Israel turvautuu Herran armolupauksiin.

1 *Matt. 21:19Voi minua, sillä minun käy

niinkuin hedelmänkorjuussa,

niinkuin viinisadon jälkikorjuussa:

ei ole rypälettä syödäkseni,

ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

2 *Ps. 12:2; Hoos. 4:1Poissa ovat hurskaat maasta,

eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa.

Kaikki he väijyvät verta,

pyydystävät verkolla toinen toistansa.

3 *Miika 2:1; Miika 3:11Pahantekoon molemmin käsin!

Sitä taidolla tekemään!

Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee,

ja mahtava puhuu julki sielunsa himon;

senkaltaista he punovat.

4 Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita.

Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä,

kosto sinulle, tulee.

Silloin he joutuvat sekasortoon.

5 Älkää uskoko ystävää,

älkää luottako uskottuun;

vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

6 *Hes. 22:7; Matt. 10:35; Luuk. 12:53Sillä poika halveksii isää,

tytär nousee äitiänsä vastaan,

miniä anoppiansa vastaan;

ihmisen vihamiehiä ovat

hänen omat perhekuntalaisensa.

7 Mutta minä panen toivoni Herraan,

odotan pelastukseni Jumalaa:

minun Jumalani on minua kuuleva.

8 Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta:

jos minä olen langennut, niin minä nousen;

jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

9 Minä tahdon kantaa Herran vihaa,

sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan,

siihen asti että hän minun asiani toimittaa

ja hankkii minulle oikeuden.

Hän tuo minut valkeuteen,

minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

10 *Ps. 42:4,11; Ps. 79:10; Ps. 115:2; Jes. 10:6; Joel 2:17Minun viholliseni saavat nähdä sen,

ja häpeä on peittävä heidät,

jotka sanovat minulle:

"Missä on Herra, sinun Jumalasi?"

Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä:

silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

11 *Jes. 49:19; Jes. 54:2Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan;

sinä päivänä on raja oleva kaukana:

12 *Ps. 72:8; Jes. 19:23; Sak. 9:10; Sak. 10:10sinä päivänä tullaan sinun tykösi

Assurista ja Egyptin kaupungeista,

kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan,

merestä mereen, vuoresta vuoreen.

13 Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden,

heidän töittensä hedelmäin takia.

14 *4. Moos. 23:9; 5. Moos. 33:28Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi,

joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia.

Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa

niinkuin ikiaikoina ennen. —

15 *Joel 2:26"Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta

minä annan hänen nähdä ihmeitä". —

16 *Job 39:37Sen näkevät pakanakansat

ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä.

He panevat käden suullensa,

heidän korvansa menevät lumpeen.

17 *Ps. 72:9; Jes. 49:23He nuolevat tomua kuin käärme,

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistansa,

lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme;

he pelkäävät sinua.

18 *2. Moos. 15:11; 2. Moos. 34:6; Ps. 103:8; Jer. 10:6; Ap. t. 10:43Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet,

joka annat pahat teot anteeksi

ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten?

Ei hän pidä vihaa iäti,

sillä hänellä on halu laupeuteen.

19 Hän armahtaa meitä jälleen,

polkee maahan meidän pahat tekomme.

Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

20 Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta,

Aabrahamille armoa,

niinkuin olet vannonut meidän isillemme

muinaisista päivistä asti.