Lucas 22

Complot de Judas contre Jésus-Christ, qui après la Pâque et l’Eucharistie sortant, est dans l’agonie, pris et mené au Pontife, renié par Pierre, outragé, etc.

1 Or la fête des pains sans levain, qu’on appelle Pâque, approchait. 2 Et les principaux Sacrificateurs et les Scribes cherchaient comment ils le pourraient faire mourir : car ils craignaient le peuple. 3 Mais satan entra dans Judas, surnommé Iscariot, qui était du nombre des douze. 4 Lequel s’en alla, et parla avec les principaux Sacrificateurs et les Capitaines, de la manière dont il le leur livrerait. 5 Et ils en furent joyeux, et convinrent qu’ils lui donneraient de l’argent. 6 Et il le leur promit ; et il cherchait le temps propre pour le leur livrer sans tumulte. 7 Or le jour des pains sans levain, auquel il fallait sacrifier l’Agneau de Pâque, arriva. 8 Et Jésus envoya Pierre et Jean, en leur disant : allez, et apprêtez-nous l’Agneau de Pâque, afin que nous le mangions. 9 Et ils lui dirent : où veux-tu que nous l’apprêtions ? 10 Et il leur dit : voici, quand vous serez entrés dans la ville vous rencontrerez un homme portant une cruche d’eau, suivez-le en la maison où il entrera. 11 Et dites au maître de la maison : le Maître t’envoie dire : où est le logis où je mangerai l’Agneau de Pâque avec mes Disciples ? 12 Et il vous montrera une grande chambre haute, parée ; apprêtez là l’Agneau de Pâque. 13 S’en étant donc allés, ils trouvèrent tout comme il leur avait dit ; et ils apprêtèrent l’Agneau de Pâque. 14 Et quand l’heure fut venue, il se mit à table, et les douze Apôtres avec lui. 15 Et il leur dit : j’ai fort désiré de manger cet Agneau de Pâque avec vous avant que je souffre. 16 Car je vous dis, que je n’en mangerai plus jusqu’à ce qu’il soit accompli dans le Royaume de Dieu. 17 Et ayant pris la coupe, il rendit grâces, et il dit : prenez-la, et la distribuez entre vous. 18 Car je vous dis, que je ne boirai plus du fruit de la vigne, jusqu’à ce que le Règne de Dieu soit venu. 19 Puis prenant le pain, et ayant rendu grâces, il le rompit et le leur donna, en disant : ceci est mon corps, qui est donné pour vous ; faites ceci en mémoire de moi. 20 De même aussi il leur donna la coupe, après le souper, en disant : cette coupe est le Nouveau Testament en mon sang, qui est répandu pour vous. 21 Cependant voici, la main de celui qui me trahit est avec moi à table. 22 Et certes le Fils de l’homme s’en va ; selon ce qui est déterminé ; toutefois malheur à cet homme par qui il est trahi. 23 Alors ils se mirent à s’entredemander l’un à l’autre, qui serait celui d’entre eux à qui il arriverait de commettre cette action. 24 Il arriva aussi une contestation entre eux, pour savoir lequel d’entre eux serait estimé le plus grand. 25 Mais il leur dit : Les Rois des nations les maîtrisent ; et ceux qui usent d’autorité sur elles sont nommés bienfaiteurs. 26 Mais il n’en sera pas ainsi de vous : au contraire, que le plus grand entre vous soit comme le moindre ; et celui qui gouverne, comme celui qui sert. 27 Car lequel est le plus grand, celui qui est à table, ou celui qui sert ? N’est-ce pas celui qui est à table ? Or je suis au milieu de vous comme celui qui sert. 28 Or vous êtes ceux qui avez persévéré avec moi dans mes tentations. 29 C’est pourquoi je vous confie le Royaume comme mon Père me l’a confié. 30 Afin que vous mangiez et que vous buviez à ma table dans mon Royaume ; et que vous soyez assis sur des trônes jugeant les douze Tribus d’Israël. 31 Le Seigneur dit aussi : Simon, Simon, voici, satan a demandé instamment à vous cribler comme le blé ; 32 Mais j’ai prié pour toi que ta foi ne défaille point ; toi donc, quand tu seras un jour converti, fortifie tes frères. 33 Et Pierre lui dit : Seigneur, je suis tout prêt d’aller avec toi, soit en prison soit à la mort. 34 Mais Jésus lui dit : Pierre, je te dis que le coq ne chantera point aujourd’hui, que premièrement tu ne renies par trois fois de m’avoir connu. 35 Puis il leur dit : quand je vous ai envoyés sans bourse, sans sac, et sans souliers, avez-vous manqué de quelque chose ? Ils répondirent : de rien. 36 Et il leur dit : mais maintenant que celui qui a une bourse la prenne, et de même celui qui a un sac ; et que celui qui n’a point d’épée vende sa robe, et achète une épée. 37 Car je vous dis, qu’il faut que ceci aussi qui est écrit, soit accompli en moi : et il a été mis au rang des iniques. Car certainement les choses qui ont été prédites de moi, s’en vont être accomplies. 38 Et ils dirent : Seigneur, voici deux épées. Et il leur dit : c’est assez. 39 Puis il partit, et s’en alla, selon sa coutume, au mont des oliviers ; et ses Disciples le suivirent. 40 Et quand il fut arrivé en ce lieu-là, il leur dit : Priez que vous n’entriez point en tentation. 41 Puis s’étant éloigné d’eux environ d’un jet de pierre, et s’étant mis à genoux, il priait, 42 Disant : Père, si tu voulais transporter cette coupe loin de moi ; toutefois que ma volonté ne soit point faite, mais la tienne. 43 Et un Ange lui apparut du ciel, le fortifiant. 44 Et lui étant en agonie, priait plus instamment, et sa sueur devint comme des grumeaux de sang découlant en terre. 45 Puis s’étant levé de sa prière, il revint à ses Disciples, lesquels il trouva dormant de tristesse ; 46 Et il leur dit : pourquoi dormez-vous ? levez-vous, et priez que vous n’entriez point en tentation. 47 Et comme il parlait encore, voici une troupe, et celui qui avait nom Judas, l’un des douze, vint devant eux, et s’approcha de Jésus pour le baiser. 48 Et Jésus lui dit : Judas, trahis-tu le Fils de l’homme par un baiser ? 49 Alors ceux qui étaient autour de lui, voyant ce qui allait arriver, lui dirent : Seigneur, frapperons-nous de l’épée ? 50 Et l’un d’eux frappa le serviteur du souverain Sacrificateur, et lui emporta l’oreille droite. 51 Mais Jésus prenant la parole dit : laissez-les faire jusques ici. Et lui ayant touché l’oreille, il le guérit. 52 Puis Jésus dit aux principaux Sacrificateurs, et aux Capitaines du Temple, et aux Anciens qui étaient venus contre lui : êtes-vous venus comme après un brigand avec des épées et des bâtons ? 53 Quoique j’aie été tous les jours avec vous au Temple, vous n’avez pas mis la main sur moi ; mais c’est ici votre heure, et la puissance des ténèbres. 54 Se saisissant donc de lui, ils l’emmenèrent, et le firent entrer dans la maison du souverain Sacrificateur ; et Pierre suivait de loin. 55 Or ces gens ayant allumé du feu au milieu de la cour, et s’étant assis ensemble, Pierre s’assit aussi parmi eux. 56 Et une servante le voyant assis auprès du feu, et ayant l’œil arrêté sur lui, dit : celui-ci aussi était avec lui ; 57 Mais il le nia, disant : femme, je ne le connais point. 58 Et un peu après, un autre le voyant, dit : tu es aussi de ces gens-là, mais Pierre dit : ô homme ! je n’en suis point. 59 Et environ l’espace d’une heure après, quelque autre affirmait, et disait : certainement celui-ci aussi était avec lui : car il est Galiléen. 60 Et Pierre dit : ô homme ! je ne sais ce que tu dis. Et dans ce moment, comme il parlait encore, le coq chanta. 61 Et le Seigneur se tournant, regarda Pierre ; et Pierre se ressouvint de la parole du Seigneur, qui lui avait dit : avant que le coq chante, tu me renieras trois fois. 62 Alors Pierre étant sorti dehors, pleura amèrement. 63 Or ceux qui tenaient Jésus, se moquaient de lui, et le frappaient. 64 Et lui ayant bandé les yeux, ils lui donnaient des coups sur le visage, et l’interrogeaient, disant : devine qui est celui qui t’a frappé ? 65 Et ils disaient plusieurs autres choses contre lui, en l’outrageant de paroles. 66 Et quand le jour fut venu, les Anciens du peuple, et les principaux Sacrificateurs, et les Scribes, s’assemblèrent, et l’emmenèrent dans le conseil ; 67 Et lui dirent : si tu es le Christ, dis-le-nous. Et il leur répondit : si je vous le dis, vous ne le croirez point. 68 Que si aussi je vous interroge, vous ne me répondrez point, et vous ne me laisserez point aller. 69 Désormais le Fils de l’homme sera assis à la droite de la puissance de Dieu. 70 Alors ils dirent tous : es-tu donc le Fils de Dieu ? Il leur dit : vous le dites vous-mêmes que je le suis. 71 Et ils dirent : qu’avons-nous besoin encore de témoignage ? car nous-mêmes nous l’avons ouï de sa bouche.

Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat Jeesuksen surmatuksi 1, 2. Juudas tarjoutuu kavaltajaksi 3-6. Jeesus lähettää kaksi opetuslastaan valmistamaan pääsiäislammasta 7-13, syö pääsiäisaterian ja asettaa ehtoollisen 14-23, kehoittaa opetuslastensa kiistan johdosta nöyryyteen 24-30, sanoo Pietarin kieltävän hänet 31-34 ja ahdingon ajan tulevan opetuslapsille 35-38, rukoilee Getsemanessa 39-46; Juudas kavaltaa hänet 47-53. Pietari kieltää hänet 54-62. Jeesusta herjataan ja piestään 63-65; hän tunnustaa olevansa Kristus 66-71.

1 *2. Moos. 12:15Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi sanotaan, oli lähellä. 2 *Ps. 2:2; Luuk. 20:19; Ap. t. 4:26-27Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.

3 *Joh. 13:2,27Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. 4 Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä. 5 Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa. 6 Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet heille ilman melua.

7 *2. Moos. 12:3-11Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava. 8 Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme". 9 Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?" 10 Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee, 11 ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?' 12 Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa." 13 Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.

14 Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa. 15 Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; 16 *Luuk. 13:29sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". 17 Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. 18 Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." 19 *1. Kor. 11:23-25Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." 20 *2. Moos. 24:8; Jer. 31:31Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. 21 *Ps. 41:10; Joh. 13:21Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. 22 *Ap. t. 1:16; Ap. t. 2:23Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!" 23 Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.

24 *Luuk. 9:46; Mark. 9:34Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.

25 Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. 26 *Matt. 23:11; Luuk. 9:48Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. 27 *Matt. 20:28; Joh. 13:14; Fil. 2:7Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. 28 Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani; 29 *Luuk. 12:32ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, 30 *Matt. 19:28; Ilm. 3:21niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

31 *Job 1:7-8; 2. Kor. 2:11; 1. Piet. 5:8Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; 32 *Joh. 17:9,15mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi." 33 Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan". 34 Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."

35 *Matt. 10:9-10; Mark. 6:8; Luuk. 9:3; Luuk. 10:4Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman rahakukkaroa ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään?" He vastasivat: "Ei mitään". 36 Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan. 37 *Jes. 53:12Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen tämän, mikä kirjoitettu on: 'Ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon'. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on täyttynyt." 38 Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa". Mutta hän vastasi heille: "Riittää".

39 *Joh. 18:1Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen". 41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili 42 *Matt. 6:10; Joh. 6:38sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". 43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. 44 *Joh. 12:27; Hebr. 5:7Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. 45 Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. 46 Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

47 Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. 48 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?" 49 Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä oli tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö miekalla?" 50 Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan. 51 Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä tämäkin". Ja hän koski hänen korvaansa ja paransi hänet. 52 Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston päälliköille ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä vastaan: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja seipäät käsissä. 53 *Joh. 7:30Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta."

54 Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät hänet ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi taampana. 55 Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat yhdessä istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa. 56 Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin oli hänen kanssaan". 57 Mutta hän kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä". 58 Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: "Sinäkin olet yksi niistä". Mutta Pietari sanoi: "Mies, en ole". 59 Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen sanoen: "Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan; sillä onhan hän galilealainenkin". 60 Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä sanot". Ja samassa, hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko. 61 Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". 62 Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

63 *Job 16:10; Jes. 50:6; Joh. 18:22; Joh. 19:3Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat häntä ja pieksivät häntä. 64 Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen: "Profetoi, kuka se on, joka sinua löi!" 65 Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.

66 *Matt. 27:1; Mark. 15:1; Joh. 18:24Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet neuvostonsa eteen 67 ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille". Hän vastasi heille: "Jos minä teille sanon, niin te ette usko; 68 ja jos kysyn, ette vastaa. 69 *Ps. 110:1; Dan. 7:13; Luuk. 21:27Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella." 70 Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen". 71 Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme? Sillä me itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustansa."