Lucas 19

Jésus-Christ appelle Zachée, propose la parabole des dix marcs, fait son entrée à Jérusalem, dont il pleure la ruine prochaine, purge le temple.

1 Et Jésus étant entré dans Jéricho, allait par la ville. 2 Et voici un homme appelé Zachée, qui était principal péager, et qui était riche, 3 Tâchait de voir lequel était Jésus, mais il ne pouvait à cause de la foule, car il était petit. 4 C’est pourquoi il accourut devant, et monta sur un sycomore pour le voir ; car il devait passer par là. 5 Et quand Jésus fut venu à cet endroit-là, regardant en haut, il le vit, et lui dit : Zachée, descends promptement ; car il faut que je demeure aujourd’hui dans ta maison. 6 Et il descendit promptement, et le reçut avec joie. 7 Et tous voyant cela murmuraient, disant qu’il était entré chez un homme de mauvaise vie pour y loger. 8 Et Zachée se présentant là, dit au Seigneur : Voici, Seigneur, je donne la moitié de mes biens aux pauvres ; et si j’ai fait tort à quelqu’un en quelque chose, j’en rends le quadruple. 9 Et Jésus lui dit : aujourd’hui le salut est entré dans cette maison ; parce que celui-ci aussi est fils d’Abraham. 10 Car le Fils de l’homme est venu chercher et sauver ce qui était perdu. 11 Et comme ils entendaient ces choses, Jésus poursuivit son discours, et proposa une parabole, parce qu’il était près de Jérusalem, et qu’ils pensaient qu’à l’instant le Règne de Dieu devait être manifesté. 12 Il dit donc : un homme noble s’en alla dans un pays éloigné, pour se mettre en possession d’un Royaume, mais dans la vue de revenir. 13 Et ayant appelé dix de ses serviteurs, il leur donna dix marcs d’argent et leur dit : Faites-les valoir jusqu’à ce que je vienne. 14 Or ses citoyens le haïssaient : c’est pourquoi ils envoyèrent après lui une députation, pour dire : nous ne voulons pas que celui-ci règne sur nous. 15 Il arriva donc après qu’il fut retourné, et qu’il se fut mis en possession du Royaume, qu’il commanda qu’on lui appelât ces serviteurs à qui il avait confié son argent, afin qu’il sût combien chacun aurait gagné par son trafic. 16 Alors le premier vint, disant : Seigneur, ton marc a produit dix autres marcs. 17 Et il lui dit : cela va bien, bon serviteur ; parce que tu as été fidèle en peu de chose, aie puissance sur dix villes. 18 Et un autre vint, disant : Seigneur, ton marc en a produit cinq autres. 19 Et il dit aussi à celui-ci : et toi, sois établi sur cinq villes. 20 Et un autre vint, disant : Seigneur, voici ton marc que j’ai tenu enveloppé dans un linge ; 21 Car je t’ai craint, parce que tu es un homme sévère ; tu prends ce que tu n’as point mis, et tu moissonnes ce que tu n’as point semé. 22 Et il lui dit : méchant serviteur, je te jugerai par ta propre parole : tu savais que je suis un homme sévère, prenant ce que je n’ai point mis, et moissonnant ce que je n’ai point semé ; 23 Pourquoi donc n’as-tu pas mis mon argent à la banque, et à mon retour je l’eusse retiré avec l’intérêt ? 24 Alors il dit à ceux qui étaient présents : Otez-lui le marc, et donnez-le à celui qui a les dix. 25 Et ils lui dirent : Seigneur, il a dix marcs. 26 Ainsi je vous dis, qu’à chacun qui aura, il sera donné ; et à celui qui n’a rien, cela même qu’il a, lui sera ôté. 27 Au reste, amenez ici ces ennemis qui n’ont pas voulu que je régnasse sur eux, et tuez-les devant moi. 28 Et ayant dit ces choses, il allait devant eux, montant à Jérusalem. 29 Et il arriva comme il approchait de Bethphagé et de Béthanie, vers la montagne appelée des oliviers, qu’il envoya deux de ses Disciples, 30 En leur disant : allez à la bourgade qui est vis-à-vis de vous, et y étant entrés, vous trouverez un ânon attaché, sur lequel jamais homme n’est monté ; détachez-le, et amenez-le-moi. 31 Que si quelqu’un vous demande pourquoi vous le détachez, vous lui direz ainsi : c’est parce que le Seigneur en a besoin. 32 Et ceux qui étaient envoyés s’en allèrent, et trouvèrent l’ânon comme il le leur avait dit. 33 Et comme ils détachaient l’ânon, les maîtres leur dirent : pourquoi détachez-vous cet ânon ? 34 Ils répondirent : le Seigneur en a besoin. 35 Ils l’emmenèrent donc à Jésus, et ils jetèrent leurs vêtements sur l’ânon ; puis ils mirent Jésus dessus. 36 En même temps qu’il marchait, ils étendaient leurs vêtements par le chemin. 37 Et lorsqu’il fut proche de la descente de la montagne des oliviers, toute la multitude des Disciples se réjouissant, se mit à louer Dieu à haute voix, pour tous les miracles qu’ils avaient vus ; 38 Disant : béni soit le Roi qui vient au Nom du Seigneur ; que la paix soit dans le ciel, et la gloire dans les lieux très-hauts. 39 Et quelques-uns d’entre les Pharisiens de la troupe lui dirent : Maître, reprends tes Disciples. 40 Et Jésus répondant, leur dit : je vous dis que si ceux-ci se taisent, les pierres mêmes crieront. 41 Et quand il fut proche, voyant la ville, il pleura sur elle, en disant : 42 O ! si toi aussi eusses connu, au moins en cette tienne journée, les choses qui appartiennent à ta paix ! mais maintenant elles sont cachées devant tes yeux. 43 Car les jours viendront sur toi que tes ennemis t’environneront de tranchées, ils t’enfermeront, et t’enserreront de tous côtés ; 44 Et te raseront, toi et tes enfants qui sont au-dedans de toi, et ils ne laisseront en toi pierre sur pierre, parce que tu n’as point connu le temps de ta visitation. 45 Puis étant entré au Temple, il commença à chasser dehors ceux qui y vendaient et qui y achetaient. 46 Leur disant : il est écrit : ma Maison est la Maison de prière ; mais vous en avez fait une caverne de voleurs. 47 Et il était tous les jours enseignant dans le Temple, et les principaux Sacrificateurs et les Scribes, tâchaient de le faire mourir. 48 Mais ils ne trouvaient rien qu’ils lui pussent faire ; car tout le peuple était fort attentif à l’écouter.

Jeesus vierailee Sakkeuksen kodissa 1-10, puhuu vertauksen miehestä, joka jätti kymmenen leiviskää palvelijoilleen kartutettaviksi 11-27, ratsastaa Jerusalemiin 28-40, itkee kaupunkia 41-44, puhdistaa pyhäkön 45, 46 ja opettaa siellä 47, 48.

1 Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. 2 Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. 3 Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. 4 Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. 5 Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi". 6 Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. 7 *Luuk. 15:2Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan". 8 *2. Moos. 22:1; 4. Moos. 5:6-7; Luuk. 3:13Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin". 9 Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle, koska hänkin on Aabrahamin poika; 10 *Hes. 34:16; Matt. 9:13; 1. Tim. 1:15sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".

11 *Luuk. 24:21; Ap. t. 1:6Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä. 12 *Mark. 13:34Hän sanoi näin: "Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. 13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'. 14 *Joh. 1:11Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'. 15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. 16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'. 17 *Luuk. 16:10Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'. 18 Ja toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää'. 19 Niin hän sanoi tällekin: 'Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia'. 20 Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. 21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' 22 Hän sanoi hänelle: 'Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; 23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen?' 24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: 'Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää'. 25 — Niin he sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää'. — 26 *Matt. 13:12; Mark. 4:25; Luuk. 8:18'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"

28 Ja tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin.

29 Ja tapahtui, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, että hän lähetti kaksi opetuslastaan 30 sanoen: "Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. 31 Ja jos joku kysyy teiltä: 'Miksi te sen päästätte?' niin sanokaa näin: 'Herra tarvitsee sitä'." 32 Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin hän oli heille sanonut. 33 Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: "Miksi te päästätte varsan?" 34 Niin he sanoivat: "Herra tarvitsee sitä". 35 Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. 36 Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. 37 Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, 38 *Ps. 118:26; Luuk. 2:14; Ef. 2:14sanoen:

"Siunattu olkoon hän, joka tulee,

Kuningas Herran nimessä;

rauha taivaassa

ja kunnia korkeuksissa!"

39 Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi". 40 *Hab. 2:11Mutta hän vastasi ja sanoi: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat".

41 *Room. 9:1-3Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä 42 *5. Moos. 32:29ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. 43 Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; 44 *1. Kun. 9:7-8; Miika 3:12; Matt. 24:1-2; Mark. 13:2; Luuk. 21:6ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

45 *Joh. 2:14-16Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos 46 *1. Kun. 8:29-30; Jes. 56:7; Jer. 7:11ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."

47 *Luuk. 21:37; Luuk. 22:53; Joh. 7:19; Joh. 8:37Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; 48 mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.