Lucas 18

Jésus-Christ recommande la persévérance dans la prière par la parabole du Juge inique ; exhorte à l’humilité du péager repentant, embrasse les enfants, donne de la terreur aux riches, et de la consolation à ceux qui ont tout quitté pour lui, monte à Jérusalem, prédisant sa passion, et guérissant un aveugle.

1 Il leur proposa aussi une parabole, pour faire voir qu’il faut toujours prier, et ne se lasser point ; 2 Disant : Il y avait dans une ville un juge, qui ne craignait point Dieu, et qui ne respectait personne. 3 Et dans la même ville il y avait une veuve, qui l’allait souvent trouver, et lui dire : fais-moi justice de ma partie adverse. 4 Pendant longtemps il n’en voulut rien faire. Mais après cela il dit en lui-même : quoique je ne craigne point Dieu, et que je ne respecte personne, 5 Néanmoins, parce que cette veuve me donne de la peine, je lui ferai justice, de peur qu’elle ne vienne perpétuellement me rompre la tête. 6 Et le Seigneur dit : écoutez ce que dit le juge inique. 7 Et Dieu ne vengera-t-il point ses élus qui crient à lui jour et nuit, quoiqu’il diffère de s’irriter pour l’amour d’eux ? 8 Je vous dis que bientôt il les vengera. Mais quand le Fils de l’homme viendra, pensez-vous qu’il trouve de la foi sur la terre. 9 Il dit aussi cette parabole à quelques-uns qui se confiaient en eux-mêmes d’être justes, et qui tenaient les autres pour rien. 10 Deux hommes montèrent au Temple pour prier, l’un Pharisien ; et l’autre, péager. 11 Le Pharisien se tenant à l’écart priait en lui-même en ces termes : ô Dieu ! je te rends grâces de ce que je ne suis point comme le reste des hommes, qui sont ravisseurs, injustes, adultères, ni même comme ce péager. 12 Je jeûne deux fois la semaine, et je donne la dîme de tout ce que je possède. 13 Mais le péager se tenant loin, n’osait pas même lever les yeux vers le ciel, mais frappait sa poitrine, en disant : ô Dieu ! sois apaisé envers moi qui suis pécheur ! 14 Je vous dis que celui-ci descendit en sa maison justifié, plutôt que l’autre ; car quiconque s’élève, sera abaissé, et quiconque s’abaisse, sera élevé. 15 Et quelques-uns lui présentèrent aussi de petits enfants, afin qu’il les touchât, ce que les Disciples voyant, ils censurèrent ceux qui les présentaient. 16 Mais Jésus les ayant fait venir à lui, dit : laissez venir à moi les petits enfants, et ne les en empêchez point ; car le Royaume de Dieu est pour ceux qui leur ressemblent. 17 En vérité je vous dis : que quiconque ne recevra point comme un enfant le Royaume de Dieu, n’y entrera point. 18 Et un Seigneur l’interrogea, disant : Maître qui es bon, que ferai-je pour hériter la vie éternelle ? 19 Jésus lui dit : pourquoi m’appelles-tu bon ? Il n’y a nul bon qu’un seul, qui est Dieu. 20 Tu sais les Commandements : tu ne commettras point adultère. Tu ne tueras point. Tu ne déroberas point. Tu ne diras point faux témoignage. Honore ton père et ta mère. 21 Et il lui dit : j’ai gardé toutes ces choses dès ma jeunesse. 22 Et quand Jésus eut entendu cela, il lui dit : il te manque encore une chose : vends tout ce que tu as, et le distribue aux pauvres, et tu auras un trésor au ciel ; puis viens, et me suis. 23 Mais lui ayant entendu ces choses devint fort triste, car il était extrêmement riche. 24 Et Jésus voyant qu’il était devenu fort triste, dit : qu’il est malaisé que ceux qui ont des biens entrent dans le Royaume de Dieu ! 25 Il est certes plus aisé qu’un chameau passe par le trou d’une aiguille, qu’il ne l’est qu’un riche entre dans le Royaume de Dieu. 26 Et ceux qui entendirent cela, dirent : Et qui peut donc être sauvé ? 27 Et il leur dit : les choses qui sont impossibles aux hommes sont possibles à Dieu. 28 Et Pierre dit : voici, nous avons tout quitté, et nous t’avons suivi. 29 Et il leur dit : en vérité je vous dis, qu’il n’y en a pas un qui ait quitté sa maison, ou ses parents, ou ses frères, ou sa femme, ou ses enfants pour l’amour du Royaume de Dieu, 30 Qui ne reçoive beaucoup plus en ce temps-ci, et au siècle à venir la vie éternelle. 31 Puis Jésus prit à part les douze, et il leur dit : voici, nous montons à Jérusalem, et toutes les choses qui sont écrites par les Prophètes touchant le Fils de l’homme, seront accomplies. 32 Car il sera livré aux Gentils ; il sera moqué, et injurié, et on lui crachera au visage. 33 Et après qu’ils l’auront fouetté, ils le feront mourir ; mais il ressuscitera le troisième jour. 34 Mais ils ne comprirent rien de tout cela, et ce discours était si obscur pour eux qu’ils ne comprirent point ce qu’il leur disait. 35 Or il arriva comme il approchait de Jéricho, qu’il y avait un aveugle assis près du chemin, et qui mendiait. 36 Et entendant la multitude qui passait, il demanda ce que c’était. 37 Et on lui dit que Jésus le Nazarien passait. 38 Alors il cria, disant : Jésus, Fils de David, aie pitié de moi ! 39 Et ceux qui allaient devant, le reprenaient, afin qu’il se tût ; mais il criait beaucoup plus fort : Fils de David, aie pitié de moi ! 40 Et Jésus s’étant arrêté commanda qu’on le lui amenât ; et quand il se fut approché, il l’interrogea, 41 Disant : que veux-tu que je te fasse ? Il répondit : Seigneur, que je recouvre la vue. 42 Et Jésus lui dit : recouvre la vue ; ta foi t’a sauvé. 43 Et à l’instant il recouvra la vue ; et il suivait Jésus, glorifiant Dieu. Et tout le peuple voyant cela, en loua Dieu.

Jeesus puhuu vertaukset tuomarista ja leskestä 1-8 sekä fariseuksesta ja publikaanista 9-14, siunaa lapsia 15-17, neuvoo rikkaalle hallitusmiehelle elämän tien 18-27, ilmoittaa opetuslapsilleen oikean itsensäkieltämisen armopalkan 28-30, puhuu vielä kerran kärsimisestään 31-34 ja tekee sokeasta miehestä näkevän 35-43.

1 *Luuk. 21:36; Room. 12:12; Ef. 6:18; Kol. 4:2; 1. Tess. 5:17Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. 2 Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. 3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. 4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, 5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." 6 Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! 7 *Ps. 88:2; Ilm. 6:10Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 8 *2. Tim. 3:1-5Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

9 *Sananl. 30:12; Jes. 65:5Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 11 *Jes. 58:2; Luuk. 16:15; Ilm. 3:17Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 12 *Luuk. 11:42Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 13 *Esra 9:6; Ps. 51:3; Dan. 9:5; Dan. 9:7-8Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. 14 *Job 22:29; Sananl. 29:23; Matt. 23:12; Luuk. 14:11; 1. Piet. 5:5; Jaak. 4:10Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

15 Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. 16 Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 17 *Matt. 18:3Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."

18 Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 19 Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. 20 *2. Moos. 20:12-16; 5. Moos. 5:16-20; Room. 13:9Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'." 21 Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti". 22 *Matt. 6:19-20; Luuk. 12:33Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". 23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. 24 *Sananl. 11:28; 1. Tim. 6:9-10Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! 25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 26 Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" 27 *Job 42:2; Jer. 32:17; Sak. 8:6; Luuk. 1:37Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".

28 *Matt. 4:20; Luuk. 5:11Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua". 29 Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, 30 ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".

31 *Ps. 22:2-32; Jes. 53:3-7; Mark. 8:31; Luuk. 9:22; Luuk. 17:25; Luuk. 24:7; Luuk. 24:26,27Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. 32 *Matt. 27:2; Luuk. 23:1; Joh. 18:28Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; 33 ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." 34 *Mark. 9:32; Luuk. 9:45Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.

35 Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. 36 Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli. 37 He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse. 38 Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" 39 Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!" 40 Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: 41 "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen". 42 *Luuk. 17:19Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut". 43 Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.