Lucas 9

Jésus-Christ envoie les Apôtres pour prêcher et guérir, rassasie cinq mille hommes de cinq pains, parle aux siens de sa personne, de sa passion, et du renoncement à soi-même ; après cela il est transfiguré, guérit un possédé, enseigne l’humilité aux siens, laisse un certain homme chasser les démons, souffrit le refus du logis, et veut que les siens le suivent sans regarder en arrière.

1 Puis Jésus ayant assemblé ses douze Disciples, leur donna puissance et autorité sur tous les démons, et le pouvoir de guérir les malades. 2 Et il les envoya prêcher le Royaume de Dieu, et guérir les malades, 3 Et leur dit : ne portez rien pour le voyage, ni bâtons, ni sac, ni pain, ni argent ; et n’ayez point chacun deux robes. 4 Et en quelque maison que vous entriez, demeurez-y jusqu’à ce que vous partiez de là. 5 Et partout où l’on ne vous recevra point, en partant de cette ville-là secouez la poudre de vos pieds, en témoignage contre eux. 6 Eux donc étant partis allaient de bourgade en bourgade, évangélisant, et guérissant partout. 7 Or Hérode le Tétrarque ouït parler de toutes les choses que Jésus faisait ; et il ne savait que croire de ce que quelques-uns disaient que Jean était ressuscité des morts ; 8 Et quelques-uns, qu’Elie était apparu ; et d’autres, que quelqu’un des anciens Prophètes était ressuscité. 9 Et Hérode dit : j’ai fait décapiter Jean ; qui est donc celui-ci de qui j’entends dire de telles choses ? Et il cherchait à le voir. 10 Puis les Apôtres étant de retour, lui racontèrent toutes les choses qu’ils avaient faites. Et Jésus les emmena avec lui, et se retira dans un lieu désert, près de la ville appelée Bethsaïda. 11 Ce que les troupes ayant su, elles le suivirent, et il les reçut, et leur parlait du Royaume de Dieu, et guérissait ceux qui avaient besoin d’être guéris. 12 Or le jour ayant commencé à baisser, les douze Disciples vinrent à lui, et lui dirent : donne congé à cette multitude, afin qu’ils s’en aillent aux bourgades et aux villages des environs, pour s’y retirer, et trouver à manger ; car nous sommes ici dans un pays désert. 13 Mais il leur dit : donnez-leur vous-mêmes à manger. Et ils dirent : nous n’avons pas plus de cinq pains et de deux poissons ; à moins que nous n’allions acheter des vivres pour tout ce peuple ; 14 Car ils étaient environ cinq mille hommes. Et il dit à ses Disciples : faites-les arranger par troupes, de cinquante chacune. 15 Ils le firent ainsi, et les firent tous arranger. 16 Puis il prit les cinq pains et les deux poissons, et regardant vers le ciel, il les bénit, et les rompit, et il les distribua à ses Disciples, afin qu’ils les missent devant cette multitude. 17 Et ils en mangèrent tous, et furent rassasiés, et on remporta douze corbeilles pleines des pièces de pain qu’il y avait eu de reste. 18 Or il arriva que comme il était dans un lieu retiré pour prier, et que les Disciples étaient avec lui, il les interrogea, disant : qui disent les troupes que je suis ? 19 Ils lui répondirent : Les uns disent que tu es Jean Baptiste ; et les autres, Elie ; et les autres, que quelqu’un des anciens Prophètes est ressuscité. 20 Il leur dit alors : et vous, qui dites-vous que je suis ? Et Pierre répondant lui dit : tu es le Christ de Dieu. 21 Mais usant de menaces il leur commanda de ne le dire à personne. 22 Et il leur dit : il faut que le Fils de l’homme souffre beaucoup, et qu’il soit rejeté des Anciens, et des principaux Sacrificateurs, et des Scribes, et qu’il soit mis à mort, et qu’il ressuscite le troisième jour. 23 Puis il disait à tous : si quelqu’un veut venir après moi, qu’il renonce à soi-même, et qu’il charge de jour en jour sa croix, et me suive. 24 Car quiconque voudra sauver sa vie, la perdra ; mais quiconque perdra sa vie pour l’amour de moi, la sauvera. 25 Et que sert-il à un homme de gagner tout le monde, s’il se détruit lui-même, et se perd lui-même ? 26 Car quiconque aura eu honte de moi et de mes paroles ; le Fils de l’homme aura honte de lui, quand il viendra en sa gloire, et dans celle du Père, et des saints Anges. 27 Et je vous dis, en vérité, qu’entre ceux qui sont ici présents, il y en a qui ne mourront point jusqu’à ce qu’ils aient vu le règne de Dieu. 28 Or il arriva environ huit jours après ces paroles, qu’il prit avec lui Pierre, et Jean, et Jacques, et qu’il monta sur une montagne pour prier. 29 Et comme il priait, la forme de son visage devint tout autre, et son vêtement devint blanc en sorte qu’il était resplendissant comme un éclair. 30 Et voici, deux personnages, savoir Moïse et Elie, parlaient avec lui. 31 Et ils apparurent environnés de gloire, et ils parlaient de sa mort qu’il devait souffrir à Jérusalem. 32 Or Pierre et ceux qui étaient avec lui étaient accablés de sommeil ; et quand ils furent réveillés, ils virent sa gloire, et les deux personnages qui étaient avec lui. 33 Et il arriva comme ces personnages se séparaient de lui, que Pierre dit à Jésus : Maître, il est bon que nous soyons ici, faisons-y donc trois tentes, une pour toi, une pour Moïse, et une pour Elie ; ne sachant ce qu’il disait. 34 Et comme il disait ces choses, une nuée vint qui les couvrit de son ombre ; et comme ils entraient dans la nuée, ils eurent peur. 35 Et une voix vint de la nuée, disant : celui-ci est mon Fils bien-aimé ; écoutez-le. 36 Et comme la voix se prononçait, Jésus se trouva seul. Et ils se turent tous, et ils ne rapportèrent en ces jours-là à personne rien de ce qu’ils avaient vu. 37 Or il arriva le jour suivant, qu’eux étant descendus de la montagne, une grande troupe vint à sa rencontre. 38 Et voici, un homme de la troupe s’écria, disant : Maître, Je te prie, jette les yeux sur mon fils, car je n’ai que celui-là. 39 Et voici, un esprit le saisit, qui aussitôt le fait crier, et l’agite avec violence en le faisant écumer, et à peine il se retire de lui, après l’avoir comme brisé. 40 Or j’ai prié tes Disciples de le chasser dehors, mais ils n’ont pu. 41 Et Jésus répondant dit : ô génération incrédule et perverse, jusques à quand serai-je avec vous, et vous supporterai-je ? Amène ici ton fils. 42 Et comme il approchait seulement, le démon l’agita violemment comme s’il l’eût voulu déchirer ; mais Jésus censura fortement l’esprit immonde, et guérit l’enfant, et le rendit à son père. 43 Et tous furent étonnés de la magnifique vertu de Dieu. Et comme tous s’étonnaient de tout ce qu’il faisait, il dit à ses Disciples : 44 Vous, écoutez bien ces discours : car il arrivera que le Fils de l’homme sera livré entre les mains des hommes. 45 Mais ils ne comprirent point cette parole, et elle leur était tellement obscure, qu’ils ne la comprenaient pas ; et ils craignaient de l’interroger touchant cette parole. 46 Puis ils entrèrent en dispute, pour savoir lequel d’entre eux était le plus grand. 47 Mais Jésus voyant la pensée de leur coeur, prit un petit enfant, et le mit auprès de lui ; 48 Puis il leur dit : quiconque recevra ce petit enfant en mon Nom, il me reçoit ; et quiconque me recevra, il reçoit celui qui m’a envoyé. Car celui qui est le plus petit d’entre vous tous, c’est celui qui sera grand. 49 Et Jean prenant la parole, dit : Maître, nous avons vu quelqu’un qui chassait les démons en ton Nom, et nous l’en avons empêché parce qu’il ne te suit point avec nous. 50 Mais Jésus lui dit : ne l’en empêchez point ; car celui qui n’est pas contre nous, est pour nous. 51 Or il arriva quand les jours de son élévation s’accomplissaient, qu’il dressa sa face, tout résolu d’aller à Jérusalem. 52 Et il envoya devant lui des messagers, qui étant partis entrèrent dans une bourgade des Samaritains, pour lui préparer un logis. 53 Mais les Samaritains ne le reçurent point, parce qu’il paraissait qu’il allait à Jérusalem. 54 Et quand Jacques et Jean, ses Disciples, virent cela, ils dirent : Seigneur ! veux-tu que nous disions, comme fit Elie, que le feu descende du ciel, et les consume. 55 Mais Jésus se tournant les censura fortement, en leur disant : Vous ne savez de quel esprit vous êtes animés. 56 Car le Fils de l’homme n’est pas venu pour faire périr les âmes des hommes, mais pour les sauver. Ainsi ils s’en allèrent à une autre bourgade. 57 Et il arriva comme ils allaient par le chemin, qu’un certain homme lui dit : je te suivrai, Seigneur, partout où tu iras. 58 Mais Jésus lui répondit : les renards ont des tanières, et les oiseaux du ciel ont des nids, mais le Fils de l’homme n’a pas où reposer sa tête. 59 Puis il dit à un autre : suis-moi ; et celui-ci lui répondit : permets-moi premièrement d’aller ensevelir mon père. 60 Et Jésus lui dit : laisse les morts ensevelir leurs morts ; mais toi, va, et annonce le Royaume de Dieu. 61 Un autre aussi lui dit : Seigneur, je te suivrai ; mais permets-moi de prendre premièrement congé de ceux qui sont dans ma maison. 62 Mais Jésus lui répondit : nul qui met la main à la charrue, et qui regarde en arrière, n’est bien disposé pour le Royaume de Dieu.

Jeesus lähettää kaksitoista apostoliaan 1-6. Ihmisten arveluja Jeesuksesta 7-9. Hän ravitsee viisituhatta miestä 10-17. Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi 18-20. Jeesus puhuu tulevasta kärsimisestään 21, 22 ja kehoittaa kaikkia seuraamaan häntä 23-27, hänen kirkastumisensa 28-36, hän parantaa riivatun miehen 37-43, puhuu uudestaan kärsimisestään 43-45, neuvoo karttamaan ylpeyttä ja suvaitsematonta intoa 46-50, lähtee vaeltamaan Jerusalemia kohti 51-56 ja antaa vielä neuvoja, miten häntä on seurattava 57-62.

1 *Mark. 3:13; Luuk. 6:13Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. 2 Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. 3 *Luuk. 10:4-9; Luuk. 22:35Ja hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta. 4 Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää matkallenne. 5 *Luuk. 10:10-11; Ap. t. 13:51; Ap. t. 18:6Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan." 6 Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.

7 Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista", 8 mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös". 9 *Luuk. 23:8Ja Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?" Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet.

10 Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia. 11 Mutta kun kansa sai sen tietää, seurasivat he häntä; ja hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat.

12 Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sillä täällä me olemme autiossa paikassa". 13 Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle". 14 Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin". 15 Ja he tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan. 16 Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi. 17 *2. Kun. 4:42-44Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi; ja heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista vakallista palasia.

18 Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?" 19 He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös". 20 *Joh. 6:69Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus".

21 Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä kenellekään tästä puhumasta

22 *Matt. 17:22-23; Matt. 20:18-19; Mark. 9:31; Mark. 10:33-34; Luuk. 18:32-33ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös".

23 *Luuk. 14:27Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 24 *Matt. 10:39; Luuk. 17:33; Joh. 12:25Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. 25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 26 *Sak. 14:5; Matt. 10:33; Luuk. 12:9; Room. 1:16; 2. Tim. 2:12Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. 27 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan."

28 Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 *2. Piet. 1:16-18Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. 30 Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. 31 He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. 32 Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. 33 Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Eliaalle yksi". Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. 34 Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. 35 *5. Moos. 18:15; Jes. 42:1; Matt. 3:17; Mark. 1:11; Luuk. 3:22; Ap. t. 3:22; Ap. t. 13:33Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä". 36 Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.

37 Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan. 38 Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni; 39 ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja vaivoin se hänestä poistuu, runnellen häntä. 40 Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos, mutta he eivät voineet." 41 Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne." 42 Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä.

43 Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa: 44 *Luuk. 9:22; Luuk. 24:7"Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin". 45 *Luuk. 2:50; Luuk. 18:34Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.

46 *Luuk. 22:24Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin. 47 Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä 48 *Matt. 10:40; Luuk. 10:16; Joh. 13:20ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri."

49 Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme". 50 *Matt. 12:30; Luuk. 11:23Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne".

51 Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne. 52 Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa. 53 Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia. 54 *2. Kun. 1:10,12; Mark. 3:17Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen n äkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?" 55 Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56 Ja he vaelsivat toiseen kylään.

57 Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: "Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet". 58 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi". 59 Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua". Mutta tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni". 60 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa". 61 Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni". 62 *1. Moos. 19:26Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan".