Lucas 8

Jésus-Christ enseignant par la parabole du semeur, de la chandelle, et des siens, calme la tempête, guérit un démoniaque et l’hémorroïsse, et ressuscite la fille de Jaïrus.

1 Or il arriva après cela qu’il allait de ville en ville, et de bourgade en bourgade, prêchant et annonçant le royaume de Dieu ; et les douze Disciples étaient avec lui ; 2 Et quelques femmes aussi qu’il avait délivrées des malins esprits, et des maladies, savoir Marie, qu’on appelait Magdelaine, de laquelle étaient sortis sept démons. 3 Et Jeanne femme de Chuzas, lequel avait le maniement des affaires d’Hérode ; et Susanne, et plusieurs autres qui l’assistaient de leurs biens. 4 Et comme une grande troupe s’assemblait, et que plusieurs allaient à lui de toutes les villes, il leur dit cette parabole : 5 Un semeur sortit pour semer sa semence ; et en semant, une partie de la semence tomba le long du chemin, et fut foulée aux pieds, et les oiseaux du ciel la mangèrent toute. 6 Et une autre partie tomba dans un lieu pierreux ; et quand elle fut levée, elle se sécha, parce qu’elle n’avait point d’humidité. 7 Et une autre partie tomba entre des épines ; et les épines se levèrent ensemble avec elle, et l’étouffèrent. 8 Et une autre partie tomba dans une bonne terre ; et quand elle fut levée, elle rendit du fruit cent fois autant. En disant ces choses, il criait : qui a des oreilles pour ouïr, qu’il entende. 9 Et ses Disciples l’interrogèrent, pour savoir ce que signifiait cette parabole. 10 Et il répondit : il vous est donné de connaître les secrets du Royaume de Dieu, mais il n’en est parlé aux autres qu’en similitudes, afin qu’en voyant ils ne voient point, et qu’en entendant ils ne comprennent point. 11 Voici donc ce que signifie cette parabole ; la semence, c’est la parole de Dieu. 12 Et ceux qui ont reçu la semence le long du chemin, ce sont ceux qui écoutent la parole ; mais ensuite vient le démon, qui ôte de leur coeur la parole, de peur qu’en croyant ils ne soient sauvés. 13 Et ceux qui ont reçu la semence dans un lieu pierreux, ce sont ceux qui ayant ouï la parole, la reçoivent avec joie ; mais ils n’ont point de racine ; ils croient pour un temps, mais au temps de la tentation ils se retirent. 14 Et ce qui est tombé entre des épines, ce sont ceux qui ayant ouï la parole, et s’en étant allés, sont étouffés par les soucis, par les richesses, et par les voluptés de cette vie, et ils ne rapportent point de fruit à maturité. 15 Mais ce qui est tombé dans une bonne terre, ce sont ceux qui ayant ouï la parole, la retiennent dans un coeur honnête et bon, et rapportent du fruit avec patience. 16 Nul, après avoir allumé la lampe, ne la couvre d’un vaisseau, ni ne la met sous un lit, mais il la met sur un chandelier, afin que ceux, qui entrent voient la lumière. 17 Car il n’y a point de secret qui ne soit manifesté ; ni de chose cachée qui ne se connaisse, et qui ne vienne en lumière. 18 Regardez donc comment vous écoutez ; car à celui qui a il sera donné ; mais à celui qui n’a rien, cela même qu’il croit avoir, lui sera ôté. 19 Alors sa mère et ses frères vinrent vers lui, mais ils ne pouvaient l’aborder à cause de la foule. 20 Et il lui fut rapporté, en disant : ta mère et tes frères sont là dehors, qui désirent de te voir. 21 Mais il répondit, et leur dit : ma mère et mes frères sont ceux qui écoutent la parole de Dieu, et qui la mettent en pratique. 22 Or il arriva qu’un jour il monta dans une nacelle avec ses Disciples, et il leur dit : passons à l’autre côté du lac ; et ils partirent. 23 Et comme ils voguaient, il s’endormit, et un vent impétueux s’étant levé sur le lac, la nacelle se remplissait d’eau, et ils étaient en grand péril. 24 Alors ils vinrent à lui, et l’éveillèrent, disant : Maître ! Maître ! nous périssons. Mais lui s’étant levé, parla en Maître au vent et aux flots, et ils s’apaisèrent ; et le calme revint. 25 Alors il leur dit : où est votre foi ? et eux saisis de crainte et d’admiration, disaient entre eux : mais qui est celui-ci, qu’il commande même aux vents et à l’eau, et ils lui obéissent ? 26 Puis ils naviguèrent vers le pays des Gadaréniens, qui est vis-à-vis de la Galilée. 27 Et quand il fut descendu à terre, il vint à sa rencontre un homme de cette ville-là, qui depuis longtemps était possédé des démons, et n’était point couvert d’habits, et ne demeurait point dans les maisons, mais dans les sépulcres. 28 Et ayant aperçu Jésus, il s’écria, et se prosterna devant lui, disant à haute voix : qu’y a-t-il entre moi et toi, Jésus Fils du Dieu Souverain ? je te prie, ne me tourmente point. 29 Car Jésus commandait à l’esprit immonde de sortir hors de cet homme ; parce qu’il l’avait tenu enserré depuis longtemps, et quoique cet homme fût lié de chaînes et gardé dans les fers il brisait ses liens, et était emporté par le démon dans les déserts. 30 Et Jésus lui demanda : comment as-tu nom ? Et il dit : Légion ; car plusieurs démons étaient entrés en lui. 31 Mais ils priaient Jésus qu’il ne leur commandât point d’aller dans l’abîme. 32 Or il y avait là un grand troupeau de pourceaux qui paissaient sur la montagne, et ils le priaient de leur permettre d’entrer dans ces pourceaux ; et il le leur permit. 33 Et les démons sortant de cet homme entrèrent dans les pourceaux ; et le troupeau se jeta du haut en bas dans le lac ; et fut étouffé. 34 Et quand ceux qui le gardaient eurent vu ce qui était arrivé, ils s’enfuirent, et allèrent le raconter dans la ville et par les champs. 35 Et les gens sortirent pour voir ce qui était arrivé, et vinrent à Jésus, et ils trouvèrent l’homme duquel les démons étaient sortis, assis aux pieds de Jésus, vêtu, et de sens rassis et posé ; et ils eurent peur. 36 Et ceux qui avaient vu tout cela, leur racontèrent comment le démoniaque avait été délivré. 37 Alors toute cette multitude venue de divers endroits voisins des Gadaréniens le prièrent de se retirer de chez eux ; car ils étaient saisis d’une grande crainte ; il remonta donc dans la nacelle, et s’en retourna. 38 Et l’homme duquel les démons étaient sortis, le priait qu’il fût avec lui ; mais Jésus le renvoya, en lui disant : 39 Retourne-t-en en ta maison, et raconte quelles grandes choses Dieu t’a faites. Il s’en alla donc publiant par toute la ville toutes les choses que Jésus lui avait faites. 40 Et quand Jésus fut de retour, la multitude le reçut avec joie ; car tous l’attendaient. 41 Et voici, un homme appelé Jaïrus, qui était le Principal de la Synagogue, vint, et se jetant aux pieds de Jésus, le pria de venir en sa maison. 42 Car il avait une fille unique, âgée d’environ douze ans, qui se mourait ; et comme il s’en allait, les troupes le pressaient. 43 Et une femme qui avait une perte de sang depuis douze ans, et qui avait dépensé tout son bien en médecins, sans qu’elle eût pu être guérie par aucun ; 44 S’approchant de lui par derrière, toucha le bord de son vêtement ; et à l’instant la perte de sang s’arrêta. 45 Et Jésus dit : qui est-ce qui m’a touché ? et comme tous niaient que ce fût eux, Pierre lui dit, et ceux aussi qui étaient avec lui : Maître, les troupes te pressent et te foulent, et tu dis : qui est-ce qui m’a touché ? 46 Mais Jésus dit : quelqu’un m’a touché ; car j’ai connu qu’une vertu est sortie de moi. 47 Alors la femme voyant que cela ne lui avait point été caché, vint toute tremblante, et se jetant à ses pieds, lui déclara devant tout le peuple pour quelle raison elle l’avait touché, et comment elle avait été guérie dans le moment. 48 Et il lui dit : ma fille rassure-toi, ta foi t’a guérie ; va-t-en en paix. 49 Et comme il parlait encore, quelqu’un vint de chez le Principal de la Synagogue, qui lui dit : ta fille est morte, ne fatigue point le Maître. 50 Mais Jésus l’ayant entendu, répondit au père de la fille, disant : ne crains point ; crois seulement, et elle sera guérie. 51 Et quand il fut arrivé à la maison, il ne laissa entrer personne, que Pierre, et Jacques, et Jean, avec le père et la mère de la fille. 52 Or ils la pleuraient tous, et de douleur ils se frappaient la poitrine ; mais il leur dit : ne pleurez point, elle n’est pas morte, mais elle dort. 53 Et ils se riaient de lui, sachant bien qu’elle était morte. 54 Mais lui les ayant tous mis dehors, et ayant pris la main de la fille, cria, en disant : Fille, lève toi. 55 Et son esprit retourna, et elle se leva d’abord ; et il commanda qu’on lui donnât à manger. 56 Et le père et la mère de la fille en furent étonnés, mais il leur commanda de ne dire à personne ce qui avait été fait.

Jeesus vaeltaa ympäri opetuslastensa ja muutamien palvelevain naisten seuraamana 1-3, puhuu vertauksen kylväjästä 4-15, sanoo kaiken salatun tulevan ilmi 16, 17, teroittaa oikean kuulemisen tärkeyttä 18, sanoo Jumalan sanan noudattajia äidikseen ja veljikseen 19-21; asettaa myrskyn 22-25, parantaa riivatun 26-39, herättää Jairuksen tyttären ja tekee veritautisen naisen terveeksi 40-56.

1 *Luuk. 4:43Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, 2 *Matt. 27:55-56; Mark. 15:40; Mark. 16:9; Joh. 19:25niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, 3 ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa.

4 Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka kaupungista hänen tykönsä, puhui hän vertauksella: 5 *Jes. 55:10-11"Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen kylväessään putosi osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut söivät sen. 6 Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. 7 *Jer. 4:3Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen. 8 *1. Moos. 26:12; Matt. 11:15; Matt. 13:9,43; Mark. 4:9,23; Ilm. 2:7Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". 9 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä vertaus merkitsi. 10 *Jes. 6:9-10; Hes. 12:2; Joh. 12:40; Ap. t. 28:26; Room. 11:8; 2. Kor. 3:14Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. 11 *1. Piet. 1:23Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. 12 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. 13 *Ps. 106:12-13; Hes. 33:31-32; Hoos. 6:4Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. 14 *Matt. 19:23; Mark. 10:23; 1. Tim. 6:9-10Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. 15 *Ap. t. 16:14; Hebr. 10:36; Ilm. 3:10Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.

16 *Matt. 5:15; Luuk. 11:33Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon. 17 *Job 12:22; Saarn. 12:14; Matt. 10:26; Luuk. 12:2; 1. Tim. 5:25Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

18 *Matt. 13:12; Matt. 25:29; Luuk. 19:26Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan."

19 *Matt. 13:55; Joh. 6:42Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä tapaamaan, mutta eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä. 20 Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat nähdä sinua". 21 *Joh. 15:14Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät".

22 *Matt. 8:18Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui opetuslapsinensa venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme järven tuolle puolen". Ja he lähtivät vesille. 23 Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas järvelle syöksyi myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he olivat vaarassa. 24 *Job 38:11; Ps. 65:7Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Mestari, mestari, me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja veden aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven. 25 *Job 26:12Ja hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen toisilleen: "Kuka onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että vettä, ja ne tottelevat häntä?"

26 Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa. 27 Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa. 28 *Luuk. 4:41; Jaak. 2:19Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa." 29 Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin. 30 Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen. 31 Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen. 32 Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan. 33 Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui. 34 Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. 35 Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät.

36 Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli tullut terveeksi. 37 *Ap. t. 16:39Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä poistumaan heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut heidät; niin hän astui venheeseen ja palasi takaisin. 38 Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet luotansa sanoen: 39 "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt". Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt.

40 Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki odottivat häntä. 41 Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli synagoogan esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa, 42 sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias, ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne mennessään väentungos ahdisti häntä.

43 Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli sairastanut verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. 44 *4. Moos. 15:37-41Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua, ja heti hänen verenjuoksunsa asettui. 45 Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun kaikki kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan: "Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa sinua". 46 Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä tunsin, että voimaa lähti minusta". 47 Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän vavisten, lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan kuullen, mistä syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli kohta tullut terveeksi. 48 *Luuk. 7:50; Luuk. 17:19Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

49 Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen kotoa ja sanoi: "Tyttäresi on kuollut; älä enää opettajaa vaivaa". 50 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän paranee". 51 Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun käydä sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin sekä lapsen isän ja äidin. 52 *Joh. 11:11Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus sanoi: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut, vaan nukkuu". 53 Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi. 54 Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen: "Lapsi, nouse!" 55 Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja Jeesus käski antaa hänelle syötävää. 56 *Luuk. 5:14Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi heitä kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut.