Lucas 7

Jésus-Christ guérit le serviteur d’un Centenier, ressuscite le fils d’une veuve, donne Témoignage de soi-même et de Jean-Baptiste contre les chansons et les censures des Pharisiens, et pardonne à la Pécheresse.

1 Et quand il eut achevé tout ce discours devant le peuple qui l’écoutait, il entra dans Capernaüm. 2 Or le serviteur d’un certain Centenier, à qui il était fort cher, était malade, et s’en allait mourir. 3 Et quand le Centenier eut entendu parler de Jésus, il envoya vers lui quelques Anciens des Juifs, pour le prier de venir guérir son serviteur. 4 Et étant venus à Jésus, ils le prièrent instamment, en lui disant qu’il était digne qu’on lui accordât cela. 5 Car, disaient-ils, il aime notre nation, et il nous a bâti la Synagogue. 6 Jésus s’en alla donc avec eux ; et comme déjà il n’était plus guère loin de la maison, le Centenier envoya ses amis au-devant de lui, pour lui dire : Seigneur ne te fatigue point ; car je ne suis pas digne que tu entres sous mon toit ; 7 C’est pourquoi aussi je ne me suis pas cru digne d’aller moi-même vers toi ; mais dis seulement une parole, et mon serviteur sera guéri. 8 Car moi-même qui suis un homme constitué sous la puissance d’autrui, j’ai sous moi des gens de guerre ; et je dis à l’un : va, et il va ; et à un autre : viens, et il vient ; et à mon serviteur : fais cela, et il le fait. 9 Ce que Jésus ayant entendu, il l’admira ; et se tournant, il dit à la troupe qui le suivait : je vous dis, que je n’ai pas trouvé, même en Israël, une si grande foi. 10 Et quand ceux qui avaient été envoyés furent de retour à la maison, ils trouvèrent le serviteur qui avait été malade, se portant bien. 11 Et le jour d’après il arriva que Jésus allait à une ville nommée Naïn, et plusieurs de ses disciples et une grosse troupe allaient avec lui. 12 Et comme il approchait de la porte de la ville, voici, on portait dehors un mort, fils unique de sa mère, qui était veuve ; et une grande troupe de la ville était avec elle. 13 Et quand le Seigneur l’eut vue, il fut touché de compassion envers elle ; et il lui dit : ne pleure point. 14 Puis s’étant approché, il toucha la bière ; et ceux qui portaient le corps s’arrêtèrent, et il dit : Jeune homme, je te dis, lève-toi. 15 Et le mort se leva en son séant, et commença à parler ; et Jésus le rendit à sa mère. 16 Et ils furent tous saisis de crainte, et ils glorifiaient Dieu, disant : certainement un grand Prophète s’est levé parmi nous ; et certainement Dieu a visité son peuple. 17 Et le bruit de ce miracle se répandit dans toute la Judée, et dans tout le pays circonvoisin. 18 Et toutes ces choses ayant été rapportées à Jean par ses Disciples, 19 Jean appela deux de ses disciples, et les envoya vers Jésus, pour lui dire : es-tu celui qui devait venir, ou si nous devons en attendre un autre ? 20 Et étant venus à lui, ils lui dirent : Jean-Baptiste nous a envoyés auprès de toi, pour te dire : es-tu celui qui devait venir, ou si nous devons en attendre un autre ? 21 (Or, en cette même heure-là il guérit plusieurs personnes de maladies et de fléaux, et des malins esprits ; et il donna la vue à plusieurs aveugles.) 22 Ensuite Jésus leur répondit, et leur dit : allez, et rapportez à Jean ce que vous avez vu et ouï, que les aveugles recouvrent la vue ; que les boiteux marchent ; que les lépreux sont nettoyés ; que les sourds entendent ; que les morts ressuscitent ; et que l’Evangile est prêché aux pauvres. 23 Mais bienheureux est quiconque n’aura point été scandalisé à cause de moi. 24 Puis quand les messagers de Jean furent partis, il se mit à dire de Jean aux troupes : qu’êtes-vous allés voir au désert ? Un roseau agité du vent ? 25 Mais qu’êtes-vous allés voir ? Un homme vêtu de précieux vêtements ? Voici, c’est dans les palais des Rois que se trouvent ceux qui sont magnifiquement vêtus, et qui vivent dans les délices. 26 Mais qu’êtes-vous donc allés voir ? Un Prophète ? Oui, vous dis-je, et plus qu’un Prophète. 27 C’est de lui qu’il est écrit : voici, j’envoie mon Messager devant ta face, et il préparera ta voie devant toi. 28 Car je vous dis qu’entre ceux qui sont nés de femme, il n’y a aucun Prophète plus grand que Jean Baptiste ; et toutefois le moindre dans le Royaume de Dieu est plus grand que lui. 29 Et tout le peuple qui entendait cela, et les péagers qui avaient été baptisés du Baptême de Jean justifièrent Dieu. 30 Mais les Pharisiens, et les Docteurs de la Loi, qui n’avaient point été baptisés par lui, rendirent le dessein de Dieu inutile à leur égard. 31 Alors le Seigneur dit : à qui donc comparerai-je les hommes de cette génération ; et à quoi ressemblent-ils ? 32 Ils sont semblables aux enfants qui sont assis au marché, et qui crient les uns aux autres, et disent : nous avons joué de la flûte, et vous n’avez point dansé ; nous vous avons chanté des airs lugubres, et vous n’avez point pleuré. 33 Car Jean Baptiste est venu ne mangeant point de pain, et ne buvant point de vin ; et vous dites : il a un Démon. 34 Le Fils de l’homme est venu mangeant et buvant ; et vous dites : voici un mangeur et un buveur, un ami des péagers et des gens de mauvaise vie. 35 Mais la sagesse a été justifiée par tous ses enfants. 36 Or un des Pharisiens le pria de manger chez lui ; et il entra dans la maison de ce Pharisien, et se mit à table. 37 Et voici, il y avait dans la ville une femme de mauvaise vie, qui ayant su que Jésus était à table dans la maison du Pharisien, apporta un vase d’albâtre plein d’une huile odoriférante. 38 Et se tenant derrière à ses pieds, et pleurant, elle se mit à les arroser de ses larmes, et elle les essuyait avec ses propres cheveux, et lui baisait les pieds, et les oignait de cette huile odoriférante. 39 Mais le Pharisien qui l’avait convié, voyant cela, dit en soi-même : si celui-ci était Prophète, certes il saurait qui et quelle est cette femme qui le touche : car c’est une femme de mauvaise vie. 40 Et Jésus prenant la parole lui dit : Simon, j’ai quelque chose à te dire ; et il dit : Maître, dis-la. 41 Un créancier avait deux débiteurs : l’un lui devait cinq cents deniers, et l’autre cinquante. 42 Et comme ils n’avaient pas de quoi payer, il quitta la dette à l’un et à l’autre ; dis donc, lequel d’eux l’aimera le plus ? 43 Et Simon répondant lui dit : j’estime que c’est celui à qui il a quitté davantage. Et Jésus lui dit : tu as droitement jugé. 44 Alors se tournant vers la femme, il dit à Simon : vois-tu cette femme ? je suis entré dans ta maison, et tu ne m’as point donné d’eau pour laver mes pieds ; mais elle a arrosé mes pieds de ses larmes, et les a essuyés avec ses propres cheveux. 45 Tu ne m’as point donné un baiser, mais elle, depuis que je suis entré, n’a cessé de baiser mes pieds. 46 Tu n’as point oint ma tête d’huile ; mais elle a oint mes pieds d’une huile odoriférante : 47 C’est pourquoi je te dis, que ses péchés, qui sont grands, lui sont pardonnés ; car elle a beaucoup aimé ; or celui à qui il est moins pardonné, aime moins. 48 Puis il dit à la femme : tes péchés te sont pardonnés. 49 Et ceux qui étaient avec lui à table, se mirent à dire entre eux : qui est celui-ci qui même pardonne les péchés. 50 Mais il dit à la femme : ta foi t’a sauvée ; va-t’en en paix.

Jeesus parantaa sadanpäämiehen palvelijan 1-10, herättää lesken pojan Nainissa 11-17, vastaa Johannes Kastajan lähettiläiden kysymykseen 18-23, todistaa Johanneksesta 24-28 ja vertaa juutalaisia oikullisiin lapsiin 29-35. Syntinen nainen voitelee Jeesuksen jalat 36-50.

1 Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut, meni hän Kapernaumiin. 2 Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. 3 Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. 4 Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä hartaasti ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän; 5 sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut meille synagoogan". 6 Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; 7 sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee. 8 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." 9 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon teille: en ole Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa." 10 Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat palvelijan terveenä.

11 Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä suuri kansanjoukko. 12 *1. Kun. 17:17; 1. Kun. 17:22-23Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso, silloin kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista poikaa. Ja äiti oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon kaupungin kansaa. 13 Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke". 14 *Mark. 5:41; Luuk. 8:54; Joh. 11:43; Ap. t. 9:40Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat seisahtuivat. Ja hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse." 15 *2. Kun. 4:36Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi hänet hänen äidillensä. 16 *5. Moos. 18:15; Mark. 7:37; Luuk. 1:68; Joh. 6:14; Joh. 9:17Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät Jumalaa sanoen: "Suuri profeetta on noussut meidän keskellemme", ja: "Jumala on katsonut kansansa puoleen". 17 Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.

18 Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa tästä kaikesta. 19 Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?" 20 Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'" 21 *Jes. 35:5-6Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön. 22 *Jes. 29:18; Jes. 61:1; Luuk. 4:18Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia. 23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."

24 Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi hän puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? 25 Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa käyvät ja herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten linnoissa. 26 Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. 27 *Mal. 3:1; Matt. 3:3; Mark. 1:2Tämä on se, josta on kirjoitettu:

'Katso, minä lähetän enkelini

sinun edelläsi,

ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.

28 *Luuk. 1:15Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.

29 *Matt. 21:32; Luuk. 3:12Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. 30 Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

31 Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? 32 He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat:

'Me soitimme teille huilua,

ja te ette karkeloineet;

me veisasimme itkuvirsiä,

ja te ette itkeneet'.

33 Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'. 34 *Luuk. 15:2Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' 35 *Sananl. 8:32-36Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty."

36 *Luuk. 11:37Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. 37 Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta 38 ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. 39 Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." 40 Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". — 41 "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. 42 Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" 43 Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". 44 *1. Moos. 18:4Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. 45 Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. 46 Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. 47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." 48 *Matt. 9:2-3; Mark. 2:5-7; Luuk. 5:20Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". 49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" 50 *2. Moos. 4:18; Matt. 9:22; Mark. 5:34; Mark. 10:52; Luuk. 8:48; Luuk. 17:19; Luuk. 18:42Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".