Lucas 4

Jésus-Christ tenté du diable, et rejetté à Nazareth, guérit dans Capernaüm plusieurs malades et possédés.

1 Or Jésus étant rempli du Saint-Esprit s’en retourna de devers le Jourdain, et fut mené par la vertu de l’Esprit au désert. 2 Et il fut tenté du diable quarante jours, et ne mangea rien du tout durant ces jours-là, mais après qu’ils furent passés, finalement il eut faim. 3 Et le diable lui dit : si tu es le Fils de Dieu, dis à cette pierre qu’elle devienne du pain. 4 Et Jésus lui répondit, en disant : il est écrit : que l’homme ne vivra pas seulement de pain, mais de toute parole de Dieu. 5 Alors le diable l’emmena sur une haute montagne, et lui montra en un moment de temps tous les Royaumes du monde. 6 Et le diable lui dit : je te donnerai toute cette puissance et leur gloire ; car elle m’a été donnée, et je la donne à qui je veux. 7 Si tu veux donc te prosterner devant moi, tout sera tien. 8 Mais Jésus répondant, lui dit : va arrière de moi, satan, ; car il est écrit : tu adoreras le Seigneur ton Dieu, et tu le serviras lui seul. 9 Il l’amena aussi à Jérusalem, et le mit sur la balustrade du Temple, et lui dit : si tu es le Fils de Dieu, jette-toi d’ici en bas. 10 Car il est écrit qu’il ordonnera à ses Anges de te conserver ! 11 Et qu’ils te porteront en leurs mains, de peur que tu ne heurtes ton pied contre quelque pierre. 12 Mais Jésus répondant, lui dit : il a été dit : tu ne tenteras point le Seigneur ton Dieu. 13 Et quand toute la tentation fut finie, le diable se retira d’avec lui ; pour un temps. 14 Et Jésus retourna en Galilée par la vertu de l’Esprit, et sa renommée se répandit par tout le pays d’alentour. 15 Car il enseignait dans leurs Synagogues, et était honoré de tous. 16 Et il vint à Nazareth, où il avait été nourri, et entra dans la Synagogue le jour du Sabbat, selon sa coutume ; puis il se leva pour lire. 17 Et on lui donna le Livre du Prophète Esaïe, et quand il eut déployé le Livre, il trouva le passage où il est écrit : 18 L’Esprit du Seigneur est sur moi, parce qu’il m’a oint ; il m’a envoyé pour évangéliser aux pauvres ; pour guérir ceux qui ont le coeur froissé. 19 Pour publier aux captifs la délivrance, et aux aveugles le recouvrement de la vue ; pour mettre en liberté ceux qui sont foulés ; et pour publier l’an agréable du Seigneur. 20 Puis ayant ployé le Livre, et l’ayant rendu au Ministre, il s’assit ; et les yeux de tous ceux qui étaient dans la Synagogue étaient arrêtés sur lui. 21 Alors il commença à leur dire : aujourd’hui cette Ecriture est accomplie, vous l’entendant. 22 Et tous lui rendaient témoignage, et s’étonnaient des paroles pleines de grâce qui sortaient de sa bouche ; et ils disaient : celui-ci n’est-il pas le Fils de Joseph ? 23 Et il leur dit : assurément vous me direz ce proverbe : médecin, guéris-toi toi-même ; et fais ici dans ton pays toutes les choses que nous avons ouï dire que tu as faites à Capernaüm. 24 Mais il leur dit : en vérité je vous dis qu’aucun Prophète n’est bien reçu dans son pays. 25 Et certes je vous dis qu’il y avait plusieurs veuves en Israël, du temps d’Elie, lorsque le ciel fut fermé trois ans et six mois ; de sorte qu’il y eut une grande famine par tout le pays. 26 Et toutefois Elie ne fut envoyé vers aucune d’elles, mais seulement vers une femme veuve dans Sarepta de Sidon. 27 Il y avait aussi plusieurs lépreux en Israël du temps d’Elisée le Prophète ; toutefois pas un d’eux ne fut guéri ; mais seulement Naaman, qui était Syrien. 28 Et ils furent tous remplis de colère dans la Synagogue, entendant ces choses. 29 Et s’étant levés, ils le mirent hors de la ville, et le menèrent jusqu’au bord de la montagne sur laquelle leur ville était bâtie, pour le jeter du haut en bas. 30 Mais il passa au milieu d’eux, et s’en alla. 31 Et il descendit à Capernaüm, ville de Galilée, et il les enseignait là les jours de Sabbat. 32 Et ils s’étonnaient de sa doctrine ; car sa parole était avec autorité. 33 Or il y avait dans la Synagogue un homme qui était possédé d’un démon impur, lequel s’écria à haute voix, 34 En disant : ha ! qu’y a-t-il entre nous et toi, Jésus Nazarien ? Es-tu venu pour nous détruire ? je sais qui tu es, le Saint de Dieu. 35 Et Jésus le censura fortement, en lui disant : tais-toi ; et sors de cet homme. Et le diable après l’avoir jeté avec impétuosité au milieu de l’assemblée sortit de cet homme, sans lui avoir fait aucun mal. 36 Et ils furent tous saisis d’étonnement, et ils parlaient entre eux, et disaient : quelle parole est celle-ci, qu’il commande avec autorité et avec puissance aux esprits immondes, et ils sortent ? 37 Et sa renommée se répandit dans tous les quartiers du pays d’alentour. 38 Et quand Jésus se fut levé de la Synagogue, il entra dans la maison de Simon, et la belle-mère de Simon était détenue d’une grosse fièvre, et on le pria pour elle. 39 Et s’étant penché sur elle, il tança la fièvre et la fièvre la quitta ; et incontinent elle se leva, et les servit. 40 Et comme le soleil se couchait, tous ceux qui avaient des malades de diverses maladies, les lui amenèrent ; et posant les mains sur chacun d’eux, il les guérissait. 41 Les démons aussi sortaient hors de plusieurs, criant, et disant : tu es le Christ, le Fils de Dieu ; mais il les censurait fortement, et ne leur permettait pas de dire qu’ils sussent qu’il était le Christ. 42 Et dès qu’il fut jour il partit, et s’en alla en un lieu désert ; et les troupes le cherchaient, et étant venues à lui, elles le retenaient, afin qu’il ne partît point d’avec eux. 43 Mais il leur dit : il faut que j’évangélise aussi aux autres villes le Royaume de Dieu : car je suis envoyé pour cela. 44 Et il prêchait dans les Synagogues de la Galilée.

Perkele kiusaa Jeesusta 1-13. Jeesus palaa Galileaan 14, 15, opettaa Nasaretin synagoogassa 16-30 ja Kapernaumissa, jossa parantaa riivatun miehen 31-37, Simonin anopin 38, 39 ja muita sairaita 40, 41 ja opettaa muissakin kaupungeissa 42-44.

1 Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja Henki kuljetti häntä erämaassa, 2 *2. Moos. 34:28; 1. Kun. 19:8; Hebr. 4:15ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä hän syönyt mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat päättyneet, tuli hänen nälkä. 3 Niin perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi". 4 *5. Moos. 8:3; Matt. 4:4Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'." 5 Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat 6 ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. 7 Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun." 8 *5. Moos. 6:13; 5. Moos. 10:20Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman'." 9 Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; 10 *Ps. 91:11-12sillä kirjoitettu on:

'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta,

että he varjelevat sinua',

11 ja: 'He kantavat sinua käsillänsä,

ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."

12 *2. Moos. 17:1-7; 5. Moos. 6:16Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." 13 Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui perkele hänen luotaan ajaksi.

14 *Joh. 4:43,45Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. 15 Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä.

16 *Matt. 2:23Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. 17 Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:

18 *Ps. 45:8; Jes. 42:7; Jes. 61:1-2; Matt. 11:5; Ap. t. 10:38"Herran Henki on minun päälläni,

sillä hän on voidellut minut

julistamaan evankeliumia köyhille;

hän on lähettänyt minut

saarnaamaan vangituille vapautusta

ja sokeille näkönsä saamista,

päästämään sorretut vapauteen,

19 *3. Moos. 25:10; 2. Kor. 6:2saarnaamaan

Herran otollista vuotta".

20 Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. 21 Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen". 22 *Jes. 50:4; Joh. 6:42; Joh. 7:46Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" 23 *Matt. 11:23Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'." 24 *Joh. 4:44Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. 25 *1. Kun. 17:1,9; Jaak. 5:17Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, 26 eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. 27 *2. Kun. 5:1,14Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen." 28 Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen 29 ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. 30 *Joh. 10:39Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.

31 *Matt. 4:13; Joh. 2:12Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja opetti kansaa sapattina. 32 *Matt. 7:28-29; Joh. 7:46Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hänen puheessansa oli voima. 33 Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä: 34 "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." 35 Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta. 36 Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat keskenään sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee vallalla ja voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät ulos?" 37 Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.

38 Niin hän nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat Jeesusta hänen puolestansa. 39 Niin hän meni ja kumartui hänen ylitsensä ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä; ja heti vaimo nousi ja palveli heitä.

40 Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät. 41 *Mark. 3:11-12Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen.

42 Ja päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan; mutta kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen he pidättelivät häntä lähtemästä heidän luotansa. 43 *Luuk. 8:1Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty". 44 Ja hän saarnasi Galilean synagoogissa.