Êxodo 8

Seconde, troisième, et quatrième plaie.

1 Après cela l’Eternel dit à Moïse : va vers Pharaon, et lui dis : ainsi a dit l’Eternel : laisse aller mon peuple, afin qu’ils me servent. 2 Que si tu refuses de le laisser aller, voici, je m’en vais frapper de grenouilles toutes tes contrées. 3 Et le fleuve fourmillera de grenouilles, qui monteront et entreront dans ta maison, et dans la chambre où tu couches, et sur ton lit, et dans la maison de tes serviteurs, et parmi tout ton peuple, dans tes fours, et dans tes maies. 4 Ainsi les grenouilles monteront sur toi, sur ton peuple, et sur tous tes serviteurs. 5 L’Eternel donc dit à Moïse : dis à Aaron : étends ta main avec ta verge sur les fleuves, sur les rivières, et sur les marais, et fais monter les grenouilles sur le pays d’Egypte. 6 Et Aaron étendit sa main sur les eaux de l’Egypte, et les grenouilles montèrent, et couvrirent le pays d’Egypte. 7 Mais les magiciens firent de même par leurs enchantements, et firent monter des grenouilles sur le pays d’Egypte. 8 Alors Pharaon appela Moïse et Aaron, et leur dit : fléchissez l’Eternel par vos prières, afin qu’il retire les grenouilles de dessus moi et de dessus mon peuple ; et je laisserai aller le peuple, afin qu’ils sacrifient à l’Eternel. 9 Et Moïse dit à Pharaon : glorifie-toi sur moi. Pour quel temps fléchirai-je par mes prières l’Eternel pour toi et pour tes serviteurs, et pour ton peuple, afin qu’il chasse les grenouilles loin de toi, et de tes maisons ? Il en demeurera seulement dans le fleuve. 10 Alors il répondit : pour demain. Et Moïse dit : il sera fait selon ta parole, afin que tu saches qu’il n’y a nul Dieu tel que l’Eternel notre Dieu. 11 Les grenouilles donc se retireront de toi, et de tes maisons, et de tes serviteurs, et de ton peuple ; il en demeurera seulement dans le fleuve. 12 Alors Moïse et Aaron sortirent d’avec Pharaon ; et Moïse cria à l’Eternel au sujet des grenouilles qu’il avait fait venir sur Pharaon. 13 Et l’Eternel fit selon la parole de Moïse. Ainsi les grenouilles moururent ; et il n’y en eut plus dans les maisons, ni dans les villages, ni à la campagne. 14 Et on les amassa par monceaux, et la terre en fut infectée. 15 Mais Pharaon voyant qu’il avait du relâche, endurcit son coeur, et ne les écouta point, selon que l’Eternel en avait parlé. 16 Et l’Eternel dit à Moïse : dis à Aaron : étends ta verge, et frappe la poussière de la terre, et elle deviendra des poux par tout le pays d’Egypte. 17 Et ils firent ainsi. Et Aaron étendit sa main avec sa verge, et frappa la poussière de la terre, et elle devint des poux, sur les hommes, et sur les bêtes ; toute la poussière du pays devint des poux en tout le pays d’Egypte. 18 Et les magiciens voulurent faire de même par leurs enchantements, pour produire des poux, mais ils ne purent. Les poux furent donc tant sur les hommes que sur les bêtes. 19 Alors les magiciens dirent à Pharaon : c’est ici le doigt de Dieu. Toutefois le coeur de Pharaon s’endurcit et il ne les écouta point, selon que l’Eternel en avait parlé. 20 Puis l’Eternel dit à Moïse : lève-toi de bon matin, et te présente devant Pharaon ; voici, il sortira vers l’eau, et tu lui diras : ainsi a dit l’Eternel : laisse aller mon peuple, afin qu’ils me servent. 21 Car si tu ne laisses pas aller mon peuple, voici, je m’en vais envoyer contre toi, contre tes serviteurs, contre ton peuple, et contre tes maisons, un mélange d’insectes ; et les maisons des Egyptiens seront remplies de ce mélange, et la terre aussi sur laquelle ils seront. 22 Mais je distinguerai en ce jour-là le pays de Goscen, où se tient mon peuple, tellement qu’il n’y aura nul mélange d’insectes, afin que tu saches que je suis l’Eternel au milieu de la terre. 23 Et je mettrai de la différence entre ton peuple et mon peuple ; demain ce signe-là se fera. 24 Et l’Eternel le fit ainsi ; et un grand mélange d’insectes entra dans la maison de Pharaon, et dans chaque maison de ses serviteurs, et dans tout le pays d’Egypte, de sorte que la terre fut gâtée par ce mélange. 25 Et Pharaon appela Moïse et Aaron, et leur dit : allez, sacrifiez à votre Dieu dans ce pays. 26 Mais Moïse dit : il n’est pas à propos de faire ainsi ; car nous sacrifierions à l’Eternel notre Dieu l’abomination des Egyptiens. Voici, si nous sacrifions l’abomination des Égyptiens devant leurs yeux, ne nous lapideraient-ils pas ? 27 Nous irons le chemin de trois jours au désert, et nous sacrifierons à l’Eternel notre Dieu, comme il nous dira. 28 Alors Pharaon dit : je vous laisserai aller pour sacrifier dans le désert à l’Eternel votre Dieu ; toutefois vous ne vous éloignerez nullement en vous en allant. Fléchissez l’Eternel pour moi par vos prières. 29 Et Moïse dit : voici, je sors d’avec toi, et je fléchirai par prières l’Eternel, afin que le mélange d’insectes se retire demain de Pharaon, de ses serviteurs, et de son peuple. Mais que Pharaon ne continue point à se moquer, en ne laissant point aller le peuple pour sacrifier à l’Eternel. 30 Alors Moïse sortit d’avec Pharaon, et fléchit l’Eternel par prières. 31 Et l’Eternel fit selon la parole de Moïse ; et le mélange d’insectes se retira de Pharaon, et de ses serviteurs, et de son peuple ; il ne resta pas un seul insecte. 32 Mais Pharaon endurcit son coeur encore cette fois, et ne laissa point aller le peuple.

Toinen, kolmas ja neljäs vitsaus: sammakot, sääsket ja paarmat.

1 (27) Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon luo ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 2 (28) Mutta jos kieltäydyt päästämästä heitä, niin katso, minä rankaisen koko sinun maatasi sammakoilla. 3 (29) Ja Niilivirta on vilisevä sammakoita, ja ne nousevat maalle ja tulevat sinun taloosi ja makuuhuoneeseesi ja vuoteeseesi, sekä sinun palvelijaisi taloihin ja kansasi sekaan, sinun leivinuuneihisi ja taikinakaukaloihisi. 4 (30) Jopa sinun ja sinun kansasi ja kaikkien sinun palvelijaisi päälle hyppii sammakoita.'"

5 (8:1) Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ojenna kätesi sauvoinensa jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja nostata sammakoita Egyptin maahan'". 6 (2)*Ps. 78:45; Ps. 105:30Niin Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten yli, ja sammakoita nousi, ja ne peittivät Egyptin maan. 7 (3) Ja tietäjät tekivät samoin taioillansa ja nostattivat sammakoita Egyptin maahan.

8 (4) Niin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Rukoilkaa Herraa, että hän ottaisi pois sammakot vaivaamasta minua ja minun kansaani, niin minä päästän kansan uhraamaan Herralle". 9 (5) Mooses sanoi faraolle: "Suvaitse määrätä minulle aika, jonka kuluessa minun on rukoiltava, sinun itsesi, sinun palvelijaisi ja kansasi puolesta, sammakot hävitettäviksi luotasi ja taloistasi, niin että niitä jää ainoastaan Niilivirtaan". 10 (6) Hän vastasi: "Huomiseksi". Niin Mooses sanoi: "Tapahtukoon, niinkuin sanoit, tietääksesi, ettei kukaan ole niinkuin Herra, meidän Jumalamme. 11 (7) Sammakot katoavat luotasi ja taloistasi ja sinun palvelijaisi ja kansasi luota, ja niitä jää ainoastaan Niilivirtaan." 12 (8) Niin Mooses ja Aaron lähtivät faraon luota. Ja Mooses huusi Herran puoleen sammakkojen tähden, jotka hän oli pannut faraon vaivaksi. 13 (9) Ja Herra teki Mooseksen sanan mukaan: sammakot kuolivat huoneista, pihoilta ja kedoilta. 14 (10) Ja he kokosivat niitä läjittäin, ja maa rupesi haisemaan. 15 (11) Mutta kun farao näki päässeensä hengähtämään, kovensi hän sydämensä eikä kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.

16 (12) Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Sano Aaronille: 'Ojenna sauvasi ja lyö maan tomua, niin siitä tulee sääskiä koko Egyptin maahan'". 17 (13) Ja he tekivät niin: Aaron ojensi kätensä ja sauvansa ja löi maan tomua; niin sääsket ahdistivat ihmisiä ja karjaa. Kaikki maan tomu muuttui sääskiksi koko Egyptin maassa. 18 (14) Ja tietäjät tekivät samoin taioillansa saadakseen sääskiä syntymään, mutta he eivät voineet. Ja sääsket ahdistivat ihmisiä ja karjaa. 19 (15)*Luuk. 11:20Niin tietäjät sanoivat faraolle: "Tämä on Jumalan sormi". Mutta faraon sydän paatui, eikä hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin.

20 (16) Ja Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamuna varhain faraon eteen, kun hän menee veden luo, ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 21 (17) Sillä jos et päästä minun kansaani, niin katso, minä lähetän paarmoja sinun, sinun palvelijaisi ja sinun kansasi kimppuun ja sinun taloihisi, niin että egyptiläisten talot, jopa se maa, jonka päällä ne ovat, tulevat paarmoja täyteen. 22 (18) Mutta minä erotan sinä päivänä Goosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei sinne paarmoja tule, tietääksesi, että minä olen maan Herra. 23 (19) Näin minä panen pelastuksen erottamaan oman kansani sinun kansastasi. Huomenna on tämä ihme tapahtuva.'" 24 (20)*Ps. 78:45Ja Herra teki niin: paarmoja tuli suuret parvet faraon ja hänen palvelijainsa taloihin; ja paarmat tulivat maan turmioksi koko Egyptin maassa.

25 (21) Niin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: "Menkää ja uhratkaa Jumalallenne tässä maassa". 26 (22)*1. Moos. 46:34Mutta Mooses sanoi: "Ei sovi niin tehdä; sillä me uhraamme Herralle, Jumalallemme, sellaista, joka on egyptiläisille kauhistus. Jos me nyt uhraamme egyptiläisten nähden sellaista, joka on heille kauhistus, niin eivätkö he kivitä meitä? 27 (23)*2. Moos. 3:18Salli meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, niinkuin hän on meille sanonut." 28 (24) Farao sanoi: "Minä päästän teidät uhraamaan Herralle, Jumalallenne, erämaassa; älkää vain menkö kovin kauas. Rukoilkaa minun puolestani." 29 (25) Niin Mooses sanoi: "Katso, kun olen lähtenyt sinun luotasi, rukoilen minä Herraa, ja paarmat häviävät pois huomenna faraolta, hänen palvelijoiltansa ja hänen kansaltaan. Älköön vain farao enää pettäkö, niin ettei hän päästäkään kansaa uhraamaan Herralle." 30 (26) Ja Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa. 31 (27) Ja Herra teki, niinkuin Mooses oli sanonut: hän vapautti faraon, hänen palvelijansa ja hänen kansansa paarmoista, niin ettei niitä jäänyt ainoatakaan. 32 (28) Mutta farao kovensi sydämensä tälläkin kerralla eikä päästänyt kansaa.