Êxodo 32

Le veau d’or fait et détruit.

1 Mais le peuple voyant que Moïse tardait tant à descendre de la montagne, s’assembla vers Aaron, et ils lui dirent : lève-toi, fais-nous des dieux qui marchent devant nous, car quant à ce Moïse, cet homme qui nous a fait monter du pays d’Egypte, nous ne savons ce qui lui est arrivé. 2 Et Aaron leur répondit : mettez en pièces les bagues d’or qui sont aux oreilles de vos femmes, de vos fils, et de vos filles, et apportez-les-moi. 3 Et incontinent tout le peuple mit en pièces les bagues d’or, qui étaient à leurs oreilles, et ils les apportèrent à Aaron, 4 Qui les ayant reçues de leurs mains, forma l’or avec un burin, et il en fit un Veau de fonte. Et ils dirent : ce sont ici tes dieux, ô Israël, qui t’ont fait monter du pays d’Egypte. 5 Ce qu’Aaron ayant vu, il bâtit un autel devant le Veau ; et cria, en disant : demain il y aura une fête solennelle à l’Eternel. 6 Ainsi ils se levèrent le lendemain dès le matin, et ils offrirent des holocaustes, et présentèrent des sacrifices de prospérité ; et le peuple s’assit pour manger et pour boire, puis ils se levèrent pour jouer. 7 Alors l’Eternel dit à Moïse : va, descends ; car ton peuple que tu as fait monter du pays d’Egypte, s’est corrompu. 8 Ils se sont bien-tôt détournés de la voie que je leur avais commandée, ils se sont fait un Veau de fonte, et se sont prosternés devant lui, et lui ont sacrifié, et ont dit : Ce sont ici tes dieux, ô Israël, qui t’ont fait monter du pays d’Egypte. 9 L’Eternel dit encore à Moïse : j’ai regardé ce peuple, et voici, c’est un peuple de col roide. 10 Or maintenant laisse-moi, et ma colère s’embrasera contr’eux, et je les consumerai ; mais je te ferai devenir une grande nation. 11 Alors Moïse supplia l’Eternel son Dieu, et dit : ô Eternel, pourquoi ta colère s’embraserait-elle contre ton peuple, que tu as retiré du pays d’Egypte par une grande puissance, et par main forte ? 12 Pourquoi diraient les Egyptiens : il les a retirés dans de mauvaises vues pour les tuer sur les montagnes, et pour les consumer de dessus la terre ? Reviens de l’ardeur de ta colère, et te repens de ce mal que tu veux faire à ton peuple. 13 Souviens-toi d’Abraham, d’Isaac et d’Israël tes serviteurs, auxquels tu as juré par toi-même, en leur disant : je multiplierai votre postérité comme les étoiles des cieux, et je donnerai à votre postérité tout ce pays, dont j’ai parlé, et ils l’hériteront à jamais 14 Et l’Eternel se repentit du mal qu’il avait dit qu’il ferait à son peuple. 15 Alors Moïse regarda, et descendit de la montagne, ayant en sa main les deux Tables du Témoignage, et les Tables étaient écrites de leurs deux côtés, écrites deçà et delà. 16 Et les Tables étaient l’ouvrage de Dieu, et l’écriture était de l’écriture de Dieu, gravée sur les Tables 17 Et Josué, entendant la voix du peuple qui faisait un grand bruit, dit à Moïse : il y a un bruit de bataille au camp. 18 Et Moïse lui répondit : ce n’est pas une voix ni un cri de gens qui soient les plus forts, ni une voix ni un cri de gens qui soient les plus faibles ; mais j’entends une voix de gens qui chantent. 19 Et il arriva que lors que Moïse fut approché du camp, il vit le Veau et les danses ; et la colère de Moïse s’embrasa, et il jeta de ses mains les Tables, et les rompit au pied de la montagne. 20 Il prit ensuite le Veau qu’ils avaient fait, et le brûla au feu, et le moulut jusqu’à ce qu’il fût en poudre ; puis il répandit cette poudre dans de l’eau, et il en fit boire aux enfants d’Israël. 21 Et Moïse dit à Aaron : que t’a fait ce peuple, que tu aies fait venir sur lui un si grand péché ? 22 Et Aaron lui répondit : que la colère de mon Seigneur ne s’embrase point, tu sais que ce peuple est porté au mal. 23 Or ils m’ont dit : fais-nous des dieux qui marchent devant nous, car quant à ce Moïse, cet homme qui nous a fait monter du pays d’Egypte, nous ne savons ce qui lui est arrivé. 24 Alors je leur ai dit : que celui qui a de l’or, le mette en pièces ; et ils me l’ont donné ; et je l’ai jeté au feu, et ce Veau en est sorti. 25 Or Moïse vit que le peuple était dénué, car Aaron l’avait dénué pour être en opprobre parmi leurs ennemis. 26 Et Moïse se tenant à la porte du camp, dit : qui est pour l’Eternel ; qu’il vienne vers moi ? Et tous les enfants de Lévi s’assemblèrent vers lui. 27 Et il leur dit : ainsi a dit l’Eternel, le Dieu d’Israël : que chacun mette son épée à son côté, passez et repassez de porte en porte par le camp, et que chacun de vous tue son frère, son ami, et son voisin. 28 Et les enfants de Lévi firent selon la parole de Moïse ; et en ce jour-là il tomba du peuple environ trois mille hommes. 29 Car Moïse avait dit : consacrez aujourd’hui vos mains à l’Eternel, chacun même contre son fils, et contre son frère, afin que vous attiriez aujourd’hui sur vous la bénédiction. 30 Et le lendemain Moïse dit au peuple : vous avez commis un grand péché ; mais je monterai maintenant vers l’Eternel ; et peut-être, je ferai propitiation pour votre péché. 31 Moïse donc retourna vers l’Eternel, et dit : hélas ! je te prie, ce peuple a commis un grand péché, en se faisant des dieux d’or. 32 Mais maintenant pardonne-leur leur péché ; sinon, efface-moi maintenant de ton livre, que tu as écrit. 33 Et l’Eternel répondit à Moïse : qui aura péché contre moi, je l’effacerai de mon livre. 34 Va maintenant, conduis le peuple au lieu duquel je t’ai parlé ; voici, mon Ange ira devant toi ; et le jour que je ferai punition, je punirai sur eux leur péché. 35 Ainsi l’Eternel frappa le peuple, parce qu’ils avaient été les auteurs du Veau qu’Aaron avait fait.

Kultainen vasikka.

1 *Ap. t. 7:40Mutta kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, kokoontui kansa Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: "Nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme. Sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta." 2 Niin Aaron sanoi heille: "Irroittakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle". 3 Ja kaikki kansa irroitti kultarenkaat, jotka heillä oli korvissaan, ja he toivat ne Aaronille; 4 *Ps. 106:19ja hän otti vastaan kullan heidän käsistään, kaavaili sitä piirtimellä ja teki siitä valetun vasikan. Ja he sanoivat: "Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta". 5 Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: "Huomenna on Herran juhla". 6 *1. Kor. 10:7Ja he nousivat varhain seuraavana päivänä ja uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja; ja kansa istui syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat iloa pitämään.

7 *5. Moos. 9:12Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Mene, astu alas, sillä sinun kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on turmion tehnyt. 8 Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota minä käskin heidän kulkea; he tekivät itselleen valetun vasikan. Sitä he ovat kumartaneet, ja sille he ovat uhranneet ja sanoneet: 'Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta'." 9 *2. Moos. 33:3Ja Herra sanoi vielä Moosekselle: "Minä näen, että tämä kansa on niskurikansa. 10 Anna minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta minä teen suuren kansan." 11 *5. Moos. 9:26; Ps. 106:23Mutta Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltansa, ja sanoi: "Herra, miksi sinun vihasi syttyy omaa kansaasi vastaan, jonka olet vienyt pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä? 12 *4. Moos. 14:15; Ps. 85:4Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: 'Heidän onnettomuudekseen hän vei heidät pois, tappaaksensa heidät vuorilla ja hävittääksensä heidät maan päältä'? Käänny vihasi hehkusta ja kadu sitä turmiota, jonka aioit tuottaa kansallesi. 13 *1. Moos. 12:7; 1. Moos. 15:5; 1. Moos. 22:16; 1. Moos. 26:4; 1. Moos. 28:13; Hebr. 6:13Muista palvelijoitasi Aabrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itse kauttasi vannonut ja sanonut: 'Minä teen teidän jälkeläistenne luvun paljoksi kuin taivaan tähdet; ja koko tämän maan, josta olen puhunut, minä annan teidän jälkeläisillenne, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi'." 14 Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa.

15 *2. Moos. 34:29Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi laintaulua. Ja tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu. 16 *2. Moos. 31:18Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu. 17 Kun Joosua kuuli kansan huudon, sen melutessa, sanoi hän Moosekselle: "Sotahuuto kuuluu leiristä". 18 Mutta tämä vastasi: "Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa; minä kuulen laulua". 19 *5. Moos. 9:17Ja kun Mooses lähestyi leiriä ja näki vasikan ja karkelon, niin hänen vihansa syttyi, ja hän heitti taulut käsistänsä ja murskasi ne vuoren juurella. 20 *5. Moos. 9:21Senjälkeen hän otti vasikan, jonka he olivat tehneet, poltti sen tulessa ja rouhensi sen hienoksi ja hajotti veteen ja juotti sen israelilaisille. 21 Ja Mooses sanoi Aaronille: "Mitä tämä kansa on tehnyt sinulle, kun olet saattanut heidät näin suureen syntiin?" 22 Aaron vastasi: "Älköön herrani viha syttykö; sinä tiedät itse, että tämä kansa on paha. 23 He sanoivat minulle: 'Tee meille jumala, joka käy meidän edellämme; sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tälle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'. 24 Niin minä sanoin heille: 'Jolla on kultaa, irroittakoon sen yltänsä'; ja he antoivat sen minulle. Ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka."

25 Kun Mooses näki, että kansa oli kurittomuuden vallassa, koska Aaron oli päästänyt heidät kurittomuuden valtaan, vahingoniloksi heidän vihollisillensa, 26 niin Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni". Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset. 27 *5. Moos. 33:9Ja hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.'" 28 Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan; ja sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä. 29 Ja Mooses sanoi: "Koska te nyt olette olleet omia poikianne ja veljiänne vastaan, niin vihkiytykää tänä päivänä Herran palvelukseen, että hän tänä päivänä antaisi siunauksen teille".

30 Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: "Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö — jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne." 31 Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: "Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. 32 *Ps. 69:29; Room. 9:3Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat." 33 Mutta Herra vastasi Moosekselle: "Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. 34 *2. Moos. 23:20Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa."

35 Niin Herra rankaisi kansaa, koska he olivat teettäneet vasikan, jonka Aaron teki.