Êxodo 9

Cinquième, sixième, et septième plaie.

1 Alors l’Eternel dit à Moïse : va vers Pharaon, et lui dis : ainsi a dit l’Eternel, le Dieu des Hébreux : laisse aller mon peuple, afin qu’ils me servent. 2 Car si tu refuses de les laisser aller, et si tu les retiens encore, 3 Voici, la main de l’Eternel sera sur ton bétail qui est aux champs, tant sur les chevaux, que sur les ânes, sur les chameaux, sur les boeufs, et sur les brebis, et il y aura une très-grande mortalité. 4 Et l’Eternel distinguera le bétail des Israélites du bétail des Egyptiens, afin que rien de ce qui est aux enfants d’Israël ne meure. 5 Et l’Eternel assigna un terme, en disant : demain l’Eternel fera ceci dans le pays. 6 L’Eternel donc fit cela dès le lendemain ; et tout le bétail des Egyptiens mourut. Mais du bétail des enfants d’Israël, il n’en mourut pas une seule bête. 7 Et Pharaon envoya examiner, et voici, il n’y avait pas une seule bête morte du bétail des enfants d’Israël. Toutefois le coeur de Pharaon s’endurcit ; et il ne laissa point aller le peuple. 8 Alors l’Eternel dit à Moïse et à Aaron : prenez plein vos mains de cendres de fournaise ; et que Moïse les répande vers les cieux en la présence de Pharaon. 9 Et elles deviendront de la poussière sur tout le pays d’Egypte, et il s’en fera des ulcères bourgeonnant en pustules tant sur les hommes que sur les bêtes, dans tout le pays d’Egypte. 10 Ils prirent donc de la cendre de fournaise, et se tinrent devant Pharaon ; et Moïse la répandit vers les cieux ; et il s’en forma des ulcères bourgeonnant en pustules, tant aux hommes qu’aux bêtes. 11 Et les magiciens ne purent se tenir devant Moïse, à cause des ulcères ; car les magiciens avaient des ulcères, comme tous les Egyptiens. 12 Et l’Eternel endurcit le coeur de Pharaon, et il ne les écouta point selon que l’Eternel en avait parlé à Moïse. 13 Puis l’Eternel dit à Moïse : lève-toi de bon matin, et te présente devant Pharaon, et lui dit : ainsi a dit l’Eternel, le Dieu des Hébreux : laisse aller mon peuple, afin qu’ils me servent. 14 Car à cette fois je vais faire venir toutes mes plaies dans ton coeur ; et sur tes serviteurs, et sur ton peuple ; afin que tu saches qu’il n’y a nul Dieu semblable à moi en toute la terre. 15 Car maintenant si j’eusse étendu ma main, je t’eusse frappé de mortalité, toi et ton peuple, et tu eusses été effacé de la terre. 16 Mais certainement je t’ai fait subsister pour ceci, afin de faire voir en toi ma puissance, et afin que mon nom soit célébré par toute la terre. 17 T’élèves-tu encore contre mon peuple, pour ne le laisser point aller ? 18 Voici, je m’en vais faire pleuvoir demain à cette même heure une grosse grêle, à laquelle il n’y en a point eu de semblable en Egypte, depuis le jour qu’elle a été fondée jusques à maintenant. 19 Maintenant donc envoie rassembler ton bétail, et tout ce que tu as à la campagne ; car la grêle tombera sur tous les hommes, et sur le bétail qui se trouvera à la campagne, et qu’on n’aura pas renfermé, et ils mourront. 20 Celui des serviteurs de Pharaon, qui craignit la parole de l’Eternel, fit promptement retirer dans les maisons ses serviteurs et ses bêtes. 21 Mais celui qui n’appliqua point son coeur à la parole de l’Eternel, laissa ses serviteurs et ses bêtes à la campagne. 22 Et l’Eternel dit à Moïse : étends ta main vers les cieux, et il y aura de la grêle en tout le pays d’Egypte, sur les hommes, et sur les bêtes, et sur toutes les herbes des champs au pays d’Egypte. 23 Moïse donc étendit sa verge vers les cieux, et l’Eternel envoya des tonnerres et de la grêle, et le feu se promenait sur la terre. L’Eternel fit donc pleuvoir de la grêle sur le pays d’Egypte. 24 Il y eut donc de la grêle et du feu entremêlé avec la grêle, laquelle était si grosse qu’il n’y en avait point eu de semblable en toute la terre d’Egypte, depuis qu’elle a été habitée. 25 Et la grêle frappa dans tout le pays d’Egypte tout ce qui était aux champs, depuis les hommes jusqu’aux bêtes. La grêle frappa aussi toutes les herbes des champs, et brisa tous les arbres des champs. 26 Il n’y eut que la contrée de Goscen, dans laquelle étaient les enfants d’Israël, où il n’y eut point de grêle. 27 Alors Pharaon envoya appeler Moïse et Aaron, et leur dit : J’ai péché cette fois ; l’Eternel est juste, mais moi et mon peuple sommes méchants. 28 Fléchissez par prières l’Eternel ; que ce soit assez ; et que Dieu ne fasse plus tonner ni grêler, car je vous laisserai aller, et on ne vous arrêtera plus. 29 Alors Moïse dit : aussitôt que je serai sorti de la ville j’étendrai mes mains vers l’Eternel et les tonnerres cesseront, et il n’y aura plus de grêle, afin que tu saches que la terre est à l’Eternel. 30 Mais quant à toi et à tes serviteurs, je sais que vous ne craindrez pas encore l’Eternel Dieu. 31 Or le lin et l’orge avaient été frappés, car l’orge était en épis et le lin était en tuyau. 32 Mais le blé et l’épeautre ne furent point frappés, parce qu’ils étaient cachés. 33 Moïse donc étant sorti d’avec Pharaon hors de la ville étendit ses mains vers l’Eternel, et les tonnerres cessèrent, et la grêle et la pluie ne tombèrent plus sur la terre. 34 Et Pharaon voyant que la pluie, la grêle, et les tonnerres avaient cessé, continua encore à pécher, et il endurcit son coeur, lui et ses serviteurs. 35 Le coeur donc de Pharaon s’endurcit, et il ne laissa point aller les enfants d’Israël ; selon que l’Eternel en avait parlé par le moyen de Moïse.

Viides, kuudes ja seitsemäs vitsaus: karjarutto, paiseet ja rakeet.

1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Mene faraon tykö ja puhu hänelle: 'Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 2 Sillä jos kieltäydyt päästämästä heitä ja vielä pidätät heitä, 3 niin katso, Herran käsi on lyövä sinun karjaasi, joka on kedolla, hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita ylen ankaralla ruttotaudilla. 4 Mutta Herra on tekevä erotuksen israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, niin ettei mitään kuole siitä, mikä on israelilaisten omaa.'" 5 Ja Herra asetti määrätyn ajan ja sanoi: "Huomenna on Herra tekevä niin tässä maassa". 6 Ja seuraavana päivänä Herra teki niin, ja kaikki Egyptin karja kuoli; mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan. 7 Ja kun farao lähetti tiedustelemaan, niin katso, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoatakaan. Mutta faraon sydän kovettui, eikä hän päästänyt kansaa.

8 Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Ottakaa kahmalonne täyteen pätsin nokea, ja Mooses viskatkoon sen taivasta kohti faraon silmien edessä, 9 niin se muuttuu tomuksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee ihmisiin ja karjaan märkäpaiseita kaikkialla Egyptin maassa". 10 Ja he ottivat pätsin nokea ja astuivat faraon eteen, ja Mooses viskasi sen taivasta kohti; niin märkäpaiseita tuli ihmisiin ja karjaan. 11 Eivätkä tietäjätkään voineet pitää puoliaan Moosesta vastaan paiseiden tähden, sillä paiseita oli tietäjissä samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä. 12 Mutta Herra paadutti faraon sydämen, niin ettei hän kuullut heitä, niinkuin Herra oli sanonutkin Moosekselle.

13 Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamuna varhain faraon eteen ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 14 Muutoin minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua itseäsi, sinun palvelijoitasi ja kansaasi, tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä. 15 Sillä minä olisin jo ojentanut käteni ja lyönyt sinua ja sinun kansaasi ruttotaudilla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä, 16 *Room. 9:17mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä. 17 Jos sinä vielä estät minun kansaani etkä päästä heitä, 18 niin katso, huomenna tähän aikaan minä annan tulla ylen ankaran raesateen, jonka kaltaista ei ole Egyptissä ollut siitä päivästä saakka, jona sen perustus pantiin, aina tähän asti. 19 Lähetä siis nyt saattamaan suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on kedolla. Sillä kaikki ihmiset ja karja, jotka ovat kedolla ja joita ei ole korjattu kotiin, joutuvat raesateen alle ja kuolevat.'" 20 Se faraon palvelijoista, joka pelkäsi Herran sanaa, toimitti silloin palvelijansa ja karjansa huoneiden suojaan; 21 mutta joka ei välittänyt Herran sanasta, se jätti palvelijansa ja karjansa kedolle.

22 Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade kohtaa koko Egyptin maata, ihmisiä, karjaa ja kaikkia kedon kasveja Egyptin maassa". 23 *Ps. 78:47; Ps. 105:32Niin Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi jylistä ja lähetti rakeita, ja tulta iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita yli Egyptin maan. 24 Ja rakeita tuli, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli ylen ankara, niin ettei sellainen ollut kohdannut koko Egyptin maata siitä ajasta saakka, jolloin se tuli asutuksi. 25 Ja rakeet löivät maahan kaikkialla Egyptin maassa kaiken, mitä kedolla oli, sekä ihmiset että karjan; ja rakeet tuhosivat kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut. 26 Ainoastaan Goosenin maata, jossa israelilaiset olivat, ei raesade kohdannut.

27 Niin farao kutsutti Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: "Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä ja minun kansani olemme väärässä. 28 Rukoilkaa Herraa, sillä jo on meillä kyllin Jumalan jylinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä." 29 *Ps. 24:1Mooses vastasi hänelle: "Kun lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni Herran puoleen, ja jylinä lakkaa eikä rakeita enää tule, tietääksesi, että maa on Herran. 30 Mutta et sinä eivätkä sinun palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa." 31 Niin pellava ja ohra tuhoutuivat, sillä ohra oli tähkällä ja pellava kukalla; 32 mutta nisu ja kolmitahkoinen vehnä eivät turmeltuneet, sillä ne tuleentuvat myöhemmin. 33 Ja Mooses lähti faraon luota, ulos kaupungista, ja ojensi kätensä Herran puoleen; ja jylinä ja rakeet lakkasivat, eikä sade enää vuotanut maahan. 34 Kun farao näki, että sade, rakeet ja jylinä lakkasivat, teki hän yhä edelleen syntiä ja kovensi sydämensä, sekä hän että hänen palvelijansa. 35 Niin faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt israelilaisia, niinkuin Herra oli Mooseksen kautta sanonutkin.