Gênesis 32

Camp de Dieu. Lutte de Jacob avec l’Ange.

1 Et Jacob continua son chemin, et les Anges de Dieu vinrent au-devant de lui ; 2 Et quand Jacob les eut vus, il dit : C’est ici le camp de Dieu ; et il nomma ce lieu-là Mahanajim. 3 Et Jacob envoya des messagers devant soi vers Esaü son frère, au pays de Séhir, dans le territoire d’Edom. 4 Et leur commanda, en disant : Vous parlerez en cette manière à mon Seigneur Esaü : Ainsi a dit ton serviteur Jacob ; j’ai demeuré comme étranger chez Laban, et m’y suis arrêté jusqu’à présent. 5 Et j’ai des boeufs, des ânes, des brebis, des serviteurs, et des servantes ; ce que j’envoie annoncer à mon Seigneur, afin de trouver grâce devant lui. 6 Et les messagers retournèrent à Jacob, et lui dirent : Nous sommes venus vers ton frère Esaü, et même il vient au-devant de toi, ayant quatre cents hommes avec lui. 7 Alors Jacob craignit beaucoup, et fut dans une grande angoisse ; et ayant partagé le peuple qui était avec lui, et les brebis, et les boeufs, et les chameaux en deux bandes, il dit : 8 Si Esaü vient à l’une de ces bandes, et qu’il la frappe, la bande qui demeurera de reste échappera. 9 Jacob dit aussi : Ô Dieu de mon père Abraham, Dieu de mon père Isaac, ô Eternel qui m’as dit : Retourne en ton pays, et vers ta parenté, et je te ferai du bien. 10 Je suis trop petit au prix de toutes tes gratuités, et de toute la vérité dont tu as usé envers ton serviteur ; car j’ai passé ce Jourdain avec mon bâton, mais maintenant je m’en retourne avec ces deux bandes. 11 Je te prie, délivre-moi de la main de mon frère Esaü ; car je crains qu’il ne vienne, et qu’il ne me frappe, et qu’il ne tue la mère avec les enfants. 12 Or tu as dit : Certes, je te ferai du bien, et je ferai devenir ta postérité comme le sable de la mer, lequel on ne saurait compter à cause de son grand nombre. 13 Et il passa la nuit en ce lieu-là, et prit de ce qui lui vint en main pour en faire un présent à Esaü son frère. 14 Savoir deux cents chèvres, vingt boucs, deux cents brebis, vingt moutons. 15 Trente femelles de chameaux qui allaitaient, et leurs petits ; quarante jeunes vaches, dix jeunes taureaux, vingt ânesses, et dix ânons. 16 Et il les mit entre les mains de ses serviteurs, chaque troupeau à part, et leur dit : Passez devant moi, et faites qu’il y ait de la distance entre un troupeau et l’autre. 17 Et il commanda au premier, disant : Quand Esaü mon frère te rencontrera, et te demandera, disant : A qui es-tu ? et où vas-tu ? et à qui sont ces choses qui sont devant toi ? 18 Alors tu diras : Je suis à ton serviteur Jacob : c’est un présent qu’il envoie à mon Seigneur Esaü ; et le voilà lui-même après nous. 19 Il fit aussi le même commandement au second, et au troisième, et à tous ceux qui allaient après les troupeaux, disant : Vous parlerez en ces termes-ci à Esaü, quand vous l’aurez trouvé ; 20 Et vous lui direz : Voici même ton serviteur Jacob est derrière nous. Car il disait : J’apaiserai sa colère par ce présent qui ira devant moi, et après cela, je verrai sa face ; peut-être qu’il me regardera favorablement. 21 Le présent donc alla devant lui ; mais pour lui il demeura cette nuit-là avec sa troupe. 22 Et il se leva cette nuit, et prit ses deux femmes, et ses deux servantes, et ses onze enfants, et passa le gué de Jabbok. 23 Il les prit donc, et leur fit passer le torrent ; il fit aussi passer tout ce qu’il avait. 24 Or Jacob étant resté seul, un homme lutta avec lui, jusqu’à ce que l’aube du jour fût levée. 25 Et quand cet homme vit qu’il ne le pouvait pas vaincre, il toucha l’endroit de l’emboîture de sa hanche ; ainsi l’emboîture de l’os de la hanche de Jacob fut démise quand l’homme luttait avec lui. 26 Et cet homme lui dit : Laisse-moi, car l’aube du jour est levée. Mais il dit : Je ne te laisserai point que tu ne m’aies béni. 27 Et cet homme lui dit : Quel est ton nom ? Il répondit : Jacob. 28 Alors il dit : Ton nom ne sera plus Jacob, mais Israël ; car tu as été le maître en luttant avec Dieu et avec les hommes, et tu as été le plus fort. 29 Et Jacob demanda, disant : Je te prie, déclare-moi ton nom. Et il répondit : Pourquoi demandes-tu mon nom ? Et il le bénit là. 30 Et Jacob nomma le lieu, Péniel ; car j’ai, dit-il, vu Dieu face à face, et mon âme a été délivrée. 31 Et le soleil se leva aussitôt qu’il eut passé Péniel, et il boitait d’une hanche. 32 C’est pourquoi jusqu’à ce jour les enfants d’Israël ne mangent point du muscle se retirant, qui est à l’endroit de l’emboîture de la hanche ; parce que cet homme-là toucha l’endroit de l’emboîture de la hanche de Jacob, à l’endroit du muscle se retirant.

Jaakob valmistautuu kohtaamaan Eesauta. Jaakob painiskelee Jumalan kanssa.

1 (2) Mutta Jaakob kulki tietänsä; ja Jumalan enkeleitä tuli häntä vastaan. 2 (3)*2. Kun. 6:17; Ps. 34:8 Ja nähdessään heidät Jaakob sanoi: "Tämä on Jumalan sotajoukkoa*Hebreaksi mahanee. ". Ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

3 (4) Sitten Jaakob lähetti sanansaattajat edellään veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle. 4 (5) Ja hän käski heitä sanoen: "Sanokaa herralleni Eesaulle näin: 'Sinun palvelijasi Jaakob sanoo: Minä olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka; 5 (6) ja minä olen saanut raavaita, aaseja, pikkukarjaa, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt sanan herralleni, että saisin armon sinun silmiesi edessä'."

6 (7) Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: "Me tulimme veljesi Eesaun luo; hän on jo matkalla sinua vastaan, neljäsataa miestä mukanaan". 7 (8) Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus. Ja hän jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja pikkukarjan ja raavaskarjan ja kamelit kahteen joukkoon. 8 (9) Sillä hän ajatteli: "Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon".

9 (10)*1. Moos. 31:13Ja Jaakob sanoi: "Isäni Aabrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: 'Palaja maahasi ja sukusi luo, niin minä teen sinulle hyvää!' 10 (11) Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut; sillä ainoastaan sauva kädessäni minä kuljin tämän Jordanin yli, ja nyt on minulle karttunut kaksi joukkoa. 11 (12) Pelasta minut veljeni Eesaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa minut ynnä äidit lapsineen. 12 (13)*1. Moos. 28:13Olethan itse sanonut: 'Minä teen sinulle hyvää ja annan sinun jälkeläistesi luvun tulla paljoksi kuin meren hiekka, jota ei voida lukea sen paljouden tähden'." 13 (14) Ja hän jäi siihen siksi yöksi.

Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle 14 (15) kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä vuohipukkia, kaksisataa uuhta ja kaksikymmentä oinasta, 15 (16) kolmekymmentä imettävää kamelia varsoinensa, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasia. 16 (17) Ja hän jätti ne palvelijainsa haltuun, kunkin lauman erikseen, ja sanoi palvelijoilleen: "Menkää minun edelläni ja jättäkää välimatka kunkin lauman välille". 17 (18) Ja hän käski ensimmäistä sanoen: "Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: 'Kenen sinä olet, ja mihin menet, ja kenen ovat nuo elukat tuolla edelläsi?' 18 (19) niin vastaa: 'Ne ovat palvelijasi Jaakobin, lähetetyt lahjaksi herralleni Eesaulle; ja katso, myös hän itse tulee jäljessämme'." 19 (20) Samoin hän käski toista ja kolmatta ja kaikkia muita, jotka laumoja ajoivat, sanoen: "Juuri näin on teidän sanottava Eesaulle, kun tapaatte hänet. 20 (21) Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme'." Sillä hän ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan." 21 (22) Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin.

22 (23) Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. 23 (24) Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli. 24 (25)*Hoos. 12:3Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. 25 (26) Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. 26 (27) Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". 27 (28) Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob". 28 (29)*1. Moos. 35:10 Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel*Nimi muistuttaa hebrealaisia sanoja jisra, hän taisteli, ja eel, Jumala., sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". 29 (30)*Tuom. 13:17Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä. 30 (31)*2. Moos. 33:20 Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel*Nimi merkitsee: Jumalan kasvot., "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". 31 (32) Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. 32 (33) Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.