Gênesis 12

Vocation d’Abram. Histoire de Saraï et de Pharaon.

1 Or l’Eternel avait dit à Abram : Sors de ton pays, et d’avec ta parenté, et de la maison de ton père, et viens au pays que je te montrerai. 2 Et je te ferai devenir une grande nation, et te bénirai, et je rendrai ton nom grand, et tu seras béni. 3 Je bénirai ceux qui te béniront, et je maudirai ceux qui te maudiront ; et toutes les familles de la terre seront bénies en toi. 4 Abram donc partit, comme l’Eternel lui avait dit, et Lot alla avec lui ; et Abram était âgé de soixante et quinze ans, quand il sortit de Caran. 5 Abram prit aussi Saraï sa femme, et Lot fils de son frère, et tout leur bien, qu’ils avaient acquis, et les personnes qu’ils avaient eues à Caran ; et ils partirent pour venir au pays de Canaan, auquel ils entrèrent. 6 Et Abram passa au travers de ce pays-là jusqu’au lieu de Sichem, et jusqu’en la plaine de Moré ; et les Cananéens étaient alors dans ce pays-là. 7 Et l’Eternel apparut à Abram, et lui dit : Je donnerai ce pays à ta postérité. Et Abram bâtit là un autel à l’Eternel qui lui était apparu. 8 Et il se transporta de là vers la montagne, qui est à l’Orient de Béthel, et y tendit ses tentes, ayant Béthel à l’Occident, et Haï à l’Orient ; et il bâtit là un autel à l’Eternel, et invoqua le nom de l’Eternel. 9 Puis Abram partit de là, marchant et s’avançant vers le Midi. 10 Mais la famine étant survenue dans le pays, Abram descendit en Egypte pour s’y retirer ; car la famine était grande au pays. 11 Et il arriva comme il était près d’entrer en Egypte, qu’il dit à Saraï, sa femme : Voici, je sais que tu es une fort belle femme ; 12 C’est pourquoi il arrivera que quand les Egyptiens t’auront vue, ils diront : C’est la femme de cet homme, et ils me tueront, mais ils te laisseront vivre. 13 Dis donc, je te prie, que tu es ma sœur, afin que je sois bien traité à cause de toi, et que, par ton moyen ma vie soit préservée. 14 Il arriva donc qu’aussitôt qu’Abram fut venu en Egypte, les Egyptiens virent que cette femme était fort belle. 15 Les principaux de la cour de Pharaon la virent aussi, et la louèrent devant lui, et elle fut enlevée pour être menée dans la maison de Pharaon. 16 Lequel fit du bien à Abram, à cause d’elle ; de sorte qu’il en eut des brebis, des boeufs, des ânes, des serviteurs, des servantes, des ânesses, et des chameaux. 17 Mais l’Eternel frappa de grandes plaies Pharaon et sa maison, à cause de Saraï femme d’Abram. 18 Alors Pharaon appela Abram, et lui dit : Qu’est-ce que tu m’as fait ? pourquoi ne m’as-tu pas déclaré que c’était ta femme ? 19 Pourquoi as-tu dit, c’est ma soeur ? car je l’avais prise pour ma femme ; mais maintenant, voici ta femme, prends-la, et t’en va. 20 Et Pharaon ayant donné ordre à ses gens, ils le conduisirent, lui, sa femme, et tout ce qui était à lui.

Aabraham muuttaa Kanaanin maahan ja siirtyy sieltä joksikin ajaksi Egyptiin.

1 *Ap. t. 7:3; Hebr. 11:8Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. 2 Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.

3 *1. Moos. 18:18; 1. Moos. 22:18; 1. Moos. 26:4; 1. Moos. 28:14; Ap. t. 3:25; Gal. 3:8; Gal. 3:16Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat,

ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,

ja sinussa tulevat siunatuiksi

kaikki sukukunnat maan päällä."

4 Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. 5 Ja Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Ja he tulivat Kanaanin maahan. 6 Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. 7 *1. Moos. 13:15; 5. Moos. 34:4; Neh. 9:8; Ap. t. 7:5Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. 8 *1. Moos. 4:26Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä. 9 Ja sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin.

10 Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova. 11 Ja kun hän lähestyi Egyptiä, puhui hän vaimollensa Saaraille: "Katso, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. 12 Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, niin he sanovat: 'Hän on hänen vaimonsa', ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää. 13 *1. Moos. 20:2; 1. Moos. 26:7Sano siis olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin." 14 Kun Abram tuli Egyptiin, näkivät egyptiläiset, että Saarai oli hyvin kaunis nainen. 15 Ja kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, ylistelivät he häntä faraolle; ja vaimo vietiin faraon hoviin. 16 Ja Abramia hän kohteli hyvin hänen tähtensä. Ja hän sai pikkukarjaa, raavaskarjaa ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja. 17 *Ps. 105:14Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviansa Saarain, Abramin vaimon, tähden. 18 Silloin farao kutsui Abramin luoksensa ja sanoi: "Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi? 19 Miksi sanoit: 'Hän on minun sisareni', niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene." 20 Ja farao antoi hänestä käskyn miehillensä, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.