Gênesis 38

Histoire de Juda et Tamar.

1 Il arriva qu’en ce temps-là Juda descendit d’auprès de ses frères, et se retira vers un homme Hadullamite, qui avait nom Hira. 2 Et Juda y vit la fille d’un Cananéen, nommé Suah, et il la prit, et vint vers elle. 3 Et elle conçut et enfanta un fils, et on le nomma Her. 4 Et elle conçut encore et enfanta un fils, et elle le nomma Onan. 5 Elle enfanta encore un fils, et elle le nomma Séla. Et Juda était en Késib quand elle accoucha de celui-ci. 6 Et Juda maria Her, son premier-né, avec une fille qui avait nom Tamar. 7 Mais Her le premier-né de Juda était méchant devant l’Eternel, et l’Eternel le fit mourir. 8 Alors Juda dit à Onan : Viens vers la femme de ton frère, et prends-la pour femme, comme étant son beau-frère, et suscite des enfants à ton frère. 9 Mais Onan sachant que les enfants ne seraient pas à lui, se corrompait contre terre toutes les fois qu’il venait vers la femme de son frère, afin qu’il ne donnât pas des enfants à son frère. 10 Et ce qu’il faisait déplut à l’Eternel, c’est pourquoi il le fit aussi mourir. 11 Et Juda dit à Tamar sa belle-fille : Demeure veuve en la maison de ton père, jusqu’à ce que Séla mon fils soit grand ; car il dit : Il faut prendre garde qu’il ne meure comme ses frères. Ainsi Tamar s’en alla, et demeura en la maison de son père. 12 Et après plusieurs jours la fille de Suah, femme de Juda, mourut ; et Juda, s’étant consolé, monta vers les tondeurs de ses brebis à Timnath, avec Hira Hadullamite, son intime ami. 13 Et on fit savoir à Tamar, et on lui dit : Voici, ton beau-père monte à Timnath, pour tondre ses brebis. 14 Et elle ôta de dessus soi les habits de son veuvage, et se couvrit d’un voile, et s’en enveloppa, et s’assit en un carrefour qui était sur le chemin tirant vers Timnath ; parce qu’elle voyait que Séla était devenu grand, et qu’elle ne lui avait point été donnée pour femme. 15 Et quand Juda la vit, il s’imagina que c’était une prostituée ; car elle avait couvert son visage. 16 Et il se détourna vers elle au chemin, et lui dit : Permets, je te prie, que je vienne vers toi ; car il ne savait pas que ce fût sa belle-fille. Et elle répondit : Que me donneras-tu afin que tu viennes vers moi ? 17 Et il dit : Je t’enverrai un chevreau d’entre les chèvres du troupeau. Et elle répondit : Me donneras-tu des gages, jusqu’à ce que tu l’envoies ? 18 Et il dit : Quel gage est-ce que je te donnerai ? Et elle répondit : Ton cachet, ton mouchoir, et ton bâton que tu as en ta main. Et il les lui donna ; et il vint vers elle, et elle conçut de lui. 19 Puis elle se leva et s’en alla, et ayant quitté son voile elle reprit les habits de son veuvage. 20 Et Juda envoya un chevreau d’entre les chèvres par l’Hadullamite son intime ami ; afin qu’il reprît le gage de la main de la femme ; mais il ne la trouva point. 21 Et il interrogea les hommes du lieu où elle avait été, en disant : Où est cette prostituée qui était dans le carrefour sur le chemin ? Et ils répondirent : Il n’y a point eu ici de prostituée. 22 Et il retourna à Juda, et lui dit : Je ne l’ai point trouvée ; et même les gens du lieu m’ont dit : Il n’y a point eu ici de prostituée. 23 Et Juda dit : Qu’elle garde le gage, de peur que nous ne soyons en mépris. Voici, j’ai envoyé ce chevreau, mais tu ne l’as point trouvée. 24 Or il arriva qu’environ trois mois après on fit un rapport à Juda, en disant : Tamar ta belle-fille a commis un adultère, et voici elle est même enceinte. Et Juda dit : Faites-la sortir, et qu’elle soit brûlée. 25 Et comme on la faisait sortir, elle envoya dire à son beau-père : Je suis enceinte de l’homme à qui ces choses appartiennent. Elle dit aussi : Reconnais, je te prie, à qui est ce cachet, ce mouchoir, et ce bâton. 26 Alors Juda les reconnut, et il dit : Elle est plus juste que moi ; parce que je ne l’ai point donnée à Séla, mon fils ; et il ne la connut plus. 27 Et comme elle fut sur le point d’accoucher, voici, deux jumeaux étaient dans son ventre ; 28 Et dans le temps qu’elle enfantait, l’un d’eux donna la main, et la sage-femme la prit, et lia sur sa main un fil d’écarlate, en disant : Celui-ci sort le premier. 29 Mais comme il eut retiré sa main, voici, son frère sortit ; et elle dit : Quelle ouverture t’es-tu faite ! L’ouverture soit sur toi ; et on le nomma Pharez. 30 Ensuite son frère sortit, ayant sur sa main le fil d’écarlate, et on le nomma Zara.

Juuda ja Taamar.

1 Siihen aikaan Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, jonka nimi oli Hiira. 2 Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän luokseen ja yhtyi häneen. 3 Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja hän antoi hänelle nimen Eer. 4 Ja taas hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan. 5 Ja hän synnytti vieläkin pojan ja antoi hänelle nimen Seela; ja synnyttäessään hänet hän oli Kesibissä. 6 Ja Juuda otti Eerille, esikoisellensa, vaimon, jonka nimi oli Taamar. 7 *4. Moos. 26:19Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen; sentähden Herra antoi hänen kuolla. 8 *5. Moos. 25:5; Ruut 4:5; Matt. 22:24Niin Juuda sanoi Oonanille: "Yhdy veljesi leskeen ja ota hänet avioksesi ja herätä siemen veljellesi". 9 Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen. 10 Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sentähden hän antoi hänenkin kuolla. 11 Silloin Juuda sanoi miniällensä Taamarille: "Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela joutuu täysikasvuiseksi". Hän näet ajatteli: "Kun ei vain tämäkin kuolisi niinkuin hänen veljensä". Niin Taamar meni pois ja jäi asumaan isänsä kotiin.

12 Pitkän aikaa sen jälkeen Suuan tytär, Juudan vaimo, kuoli. Suruajan mentyä Juuda lähti ystävänsä adullamilaisen Hiiran kanssa Timnaan lammastensa keritsiäisiin. 13 Niin tuotiin Taamarille tämä sanoma: "Katso, appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan". 14 Silloin hän riisui pois leskenvaatteensa ja verhoutui huntuun peittäytyen siihen ja istui Eenaimin portille, Timnaan vievän tien varteen. Sillä hän oli nähnyt, että vaikka Seela oli täysikasvuinen, ei häntä annettu hänelle vaimoksi. 15 Kun nyt Juuda näki hänet, luuli hän häntä portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa. 16 *3. Moos. 18:15Ja hän poikkesi hänen luokseen tiepuoleen ja sanoi: "Anna minun yhtyä sinuun". Hän näet ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tämä vastasi: "Mitä annat minulle saadaksesi yhtyä minuun?" 17 Hän sanoi: "Lähetän sinulle vohlan laumastani". Nainen vastasi: "Annatko minulle pantin, kunnes sen lähetät?" 18 Hän sanoi: "Mitä on minun annettava sinulle pantiksi?" Hän vastasi: "Sinettisi, nauhasi ja sauvasi, joka on kädessäsi". Niin hän antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja hän tuli hänestä raskaaksi. 19 Ja hän nousi ja meni sieltä ja pani pois huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa. 20 Mutta Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään vohlaa, saadaksensa takaisin pantin naiselta; mutta hän ei löytänyt häntä. 21 Ja hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä ja sanoi: "Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?" He vastasivat: "Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa". 22 Ja hän palasi Juudan luo ja sanoi: "En löytänyt häntä; ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa". 23 Silloin Juuda sanoi: "Pitäköön sen sitten, ettemme joutuisi häpeään. Katso, minä olen lähettänyt tämän vohlan, mutta sinä et ole löytänyt häntä."

24 Noin kolmen kuukauden kuluttua ilmoitettiin Juudalle: "Sinun miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja haureudesta hän on myös tullut raskaaksi". Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi". 25 Mutta kun häntä vietiin, lähetti hän sanan apelleen sanoen: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat". Ja hän käski sanoa: "Tarkasta, kenen tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva ovat". 26 Ja Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa minua vastaan, koska minä en antanut häntä pojalleni Seelalle". Ei hän kuitenkaan enää yhtynyt häneen.

27 Kun hänen synnyttämisensä aika tuli, katso, hänen kohdussaan oli kaksoiset. 28 Ja hänen synnyttäessään pisti toinen kätensä ulos; kätilövaimo otti punaista lankaa ja sitoi sen hänen käteensä ja sanoi: "Tämä tuli ensiksi ulos". 29 *1. Aik. 2:4; Matt. 1:3 Mutta kun hän sitten taas veti kätensä takaisin, katso, silloin tuli hänen veljensä ulos; ja kätilövaimo sanoi: "Minkä repeämän*Hebreaksi peres. oletkaan reväissyt itsellesi!" Ja hän sai nimen Peres. 30 Sitten tuli hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka; ja hän sai nimen Serah.