Gênesis 50

Le corps de Jacob embaumé, et enterré en Canaan.

1 Alors Joseph se jeta sur le visage de son père, et pleura sur lui, et le baisa. 2 Et Joseph commanda à ceux de ses serviteurs qui étaient médecins, d’embaumer son père ; et les médecins embaumèrent Israël. 3 Et on employa quarante jours à l’embaumer : car c’était la coutume d’embaumer les corps pendant quarante jours ; et les Egyptiens le pleurèrent soixante et dix jours. 4 Or le temps du deuil étant passé, Joseph parla à ceux de la maison de Pharaon, en disant : Je vous prie, si j’ai trouvé grâce envers vous, faites savoir ceci à Pharaon ; 5 Que mon père m’a fait jurer, et m’a dit : Voici, je m’en vais mourir ; tu m’enterreras dans mon sépulcre, que je me suis creusé au pays de Canaan ; maintenant donc, je te prie, que j’y monte, et que j’y enterre mon père : puis je retournerai. 6 Et Pharaon répondit : Monte, et enterre ton père, comme il t’a fait jurer. 7 Alors Joseph monta pour enterrer son père, et les serviteurs de Pharaon, les Anciens de la maison de Pharaon, et tous les Anciens du pays d’Egypte montèrent avec lui. 8 Et toute la maison de Joseph, et ses frères, et la maison de son père y montèrent aussi, laissant seulement leurs familles, et leurs troupeaux, et leurs boeufs dans la contrée de Goscen. 9 Il monta aussi avec lui des chariots, et des gens de cheval ; tellement qu’il y eut un fort gros camp. 10 Et lorsqu’ils furent venus à l’aire d’Atad, qui est au-delà du Jourdain, ils y firent de grandes et de douloureuses lamentations ; et Joseph pleura son père pendant sept jours. 11 Et les Cananéens, habitants du pays, voyant ce deuil dans l’aire d’Atad, dirent : Ce deuil est grand pour les Egyptiens ; c’est pourquoi cette aire, qui est au-delà du Jourdain, fut nommée Abel-Mitsraïm. 12 Les fils donc de Jacob firent à l’égard de son corps ce qu’il leur avait commandé. 13 Car ses fils le transportèrent au pays de Canaan, et l’ensevelirent dans la caverne du champ de Macpéla, vis-à-vis de Mamré, laquelle Abraham avait acquise d’Héphron Héthien avec le champ, pour le posséder comme le lieu de son sépulcre. 14 Et après que Joseph eut enseveli son père il retourna en Egypte avec ses frères, et tous ceux qui étaient montés avec lui pour enterrer son père. 15 Et les frères de Joseph voyant que leur père était mort, dirent entr’eux : Peut-être que Joseph nous aura en haine, et ne manquera pas de nous rendre tout le mal que nous lui avons fait. 16 C’est pourquoi ils envoyèrent dire à Joseph : Ton père avait commandé avant qu’il mourût, en disant : 17 Vous parlerez ainsi à Joseph : Je te prie, pardonne maintenant l’iniquité de tes frères, et leur péché ; car ils t’ont fait du mal. Maintenant donc, je te supplie, pardonne cette iniquité aux serviteurs du Dieu de ton père. Et Joseph pleura quand on lui parla. 18 Puis ses frères même y allèrent, et se prosternèrent devant lui, et lui dirent : Voici, nous sommes tes serviteurs. 19 Et Joseph leur dit : Ne craignez point ; car suis-je en la place de Dieu ? 20 Ce que vous aviez pensé en mal contre moi, Dieu l’a pensé en bien, pour faire selon ce que ce jour-ci le montre, afin de faire vivre un grand peuple. 21 Ne craignez donc point maintenant ; moi-même je vous entretiendrai, vous et vos familles ; et il les consola, et leur parla selon leur coeur. 22 Joseph donc demeura en Egypte, lui et la maison de son père, et vécut cent et dix ans, 23 Et Joseph vit des enfants d’Ephraim, jusqu’à la troisième génération. Makir aussi, fils de Manassé, eut des enfants qui furent élevés sur les genoux de Joseph. 24 Et Joseph dit à ses frères : Je m’en vais mourir, et Dieu ne manquera pas de vous visiter, et il vous fera remonter de ce pays au pays dont il a juré à Abraham, Isaac et à Jacob. 25 Et Joseph fit jurer les enfants d’Israël, et leur dit : Dieu ne manquera pas de vous visiter, et alors vous transporterez mes os d’ici. 26 Puis Joseph mourut, âgé de cent et dix ans ; et on l’embauma, et on le mit dans un cercueil en Egypte.

Jaakobin hautaus. Joosefin kuolema.

1 *1. Moos. 46:4Ja Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki siinä kumartuneena hänen ylitsensä ja suuteli häntä. 2 Sitten Joosef käski lääkäreitä, jotka olivat hänen palveluksessaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja lääkärit balsamoivat Israelin. 3 Siihen kului neljäkymmentä päivää, sillä niin pitkä aika kuluu balsamoimiseen. Ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.

4 Sittenkuin hänen muistoksensa vietetty suruaika oli päättynyt, puhui Joosef faraon hoviväelle: "Jos olen saanut armon teidän silmienne edessä, niin puhukaa minun puolestani faraolle näin: 5 *1. Moos. 47:29Isäni vannotti minua sanoen: 'Katso, minä kuolen, hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivanut itselleni Kanaanin maassa'. Anna minun siis nyt mennä hautaamaan isäni; sitten palaan takaisin." 6 Farao vastasi: "Mene hautaamaan isäsi sen valan mukaan, jonka olet hänelle vannonut". 7 Niin Joosef meni hautaamaan isäänsä, ja hänen kanssaan menivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat 8 sekä koko Joosefin perhe, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe; ainoastaan vaimonsa, lapsensa, pikkukarjansa ja raavaskarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan; 9 hänen mukanaan meni myös sekä vaunuja että ratsumiehiä. Ja niin heitä oli sangen suuri joukko. 10 Kun he saapuivat Gooren-Aatadiin, joka on Jordanin tuolla puolella, panivat he siellä toimeen ylen suuret ja juhlalliset valittajaiset, ja hän vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää. 11 Ja kun maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät surujuhlan Gooren-Aatadissa, sanoivat he: "Siellä on egyptiläisillä*Hebreaksi misraim. suuri surujuhla*Hebreaksi eebel.". Siitä sai paikka nimekseen Aabel-Misraim; se on Jordanin tuolla puolella.

12 Ja hänen poikansa tekivät hänelle, niinkuin hän oli määrännyt heille: 13 *1. Moos. 23:16; Ap. t. 7:16hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta. 14 Senjälkeen kuin Joosef oli haudannut isänsä, palasi hän Egyptiin, hän ja hänen veljensä sekä kaikki, jotka hänen kanssaan olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä.

15 Mutta kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, ajattelivat he: "Ehkä Joosef nyt alkaa vainota meitä ja kostaa meille kaiken sen pahan, mitä me olemme hänelle tehneet". 16 Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 17 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan'. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. 18 *1. Moos. 44:16Sitten tulivat Joosefin veljet itse, lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: "Katso, me olemme sinun orjiasi!" 19 Mutta Joosef vastasi heille: "Älkää peljätkö, olenko minä Jumalan sijassa? 20 *1. Moos. 45:5Te tosin hankitsitte minua vastaan pahaa, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi, että hän saisi aikaan sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitäisi hengissä paljon kansaa. 21 Älkää siis peljätkö; minä elätän teidät ja teidän vaimonne ja lapsenne." Ja hän lohdutti ja rauhoitti heitä.

22 Ja Joosef sekä hänen isänsä perhe jäivät asumaan Egyptiin. Ja Joosef eli sadan kymmenen vuoden vanhaksi. 23 Ja Joosef sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen; myöskin Maakirista, Manassen pojasta, syntyi lapsia Joosefin polville. 24 *2. Moos. 3:16Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille". 25 *2. Moos. 13:19; Joos. 24:32; Hebr. 11:22Ja Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: "Kun Jumala pitää huolen teistä, viekää silloin minun luuni täältä". 26 Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.