Gênesis 48

Jacob bénit dans son lit de mort Ephraïm et Manassé.

1 Or il arriva après ces choses que l’on vint dire à Joseph : Voici, ton père est malade ; et il prit avec lui ses deux fils, Manassé et Ephraïm. 2 Et on fit savoir à Jacob, et on lui dit : Voici Joseph ton fils qui vient vers toi. Alors Israël s’efforça, et se mit en son séant sur le lit. 3 Puis Jacob dit à Joseph : Le Dieu Fort, Tout-Puissant s’est apparu à moi à Lus au pays de Canaan, et m’a béni. 4 Et il m’a dit : Voici, je te ferai croître, et multiplier, et je te ferai devenir une assemblée de peuples, et je donnerai ce pays à ta postérité après toi en possession perpétuelle. 5 Or maintenant tes deux fils, qui te sont nés au pays d’Egypte, avant que j’y vinsse vers toi, sont miens : Ephraïm et Manassé seront miens comme Ruben et Siméon. 6 Mais les enfants que tu auras après eux, seront à toi, et ils seront appelés selon le nom de leurs frères en leur héritage. 7 Or, quand je venais de Paddan, Rachel me mourut au pays de Canaan en chemin, n’y ayant plus que quelque petit espace de pays pour arriver à Ephrat ; et je l’enterrai là, sur le chemin d’Ephrat, qui est Bethléhem. 8 Puis Israël vit les fils de Joseph, et il dit : Qui sont ceux-ci ? 9 Et Joseph répondit à son père : Ce sont mes fils que Dieu m’a donnés ici ; et il dit : Amène-les-moi, je te prie, afin que je les bénisse. 10 Or les yeux d’Israël étaient appesantis de vieillesse, et il ne pouvait voir ; et il les fit approcher de soi, et les baisa, et les embrassa. 11 Et Israël dit à Joseph : Je ne croyais pas voir jamais ton visage ; et voici, Dieu m’a fait voir et toi et tes enfants. 12 Et Joseph les retira d’entre les genoux de son père, et se prosterna le visage contre terre. 13 Joseph donc les prit tous deux, et mit Ephraïm à sa droite, à la gauche d’Israël, et Manassé à sa gauche, à la droite d’Israël ; et les fît approcher de lui. 14 Et Israël avança sa main droite, et la mit sur la tête d’Ephraïm, qui était le puîné ; et sa main gauche sur la tête de Manassé, transposant ainsi ses mains de propos délibéré, car Manassé était l’aîné. 15 Et il bénit Joseph, en disant : Que le Dieu, devant la face duquel mes pères Abraham et Isaac ont vécu, le Dieu qui me paît depuis que je suis au monde jusqu’à ce jour ; 16 Que l’Ange qui m’a garanti de tout mal, bénisse ces enfants ; et que mon nom et le nom de mes pères Abraham et Isaac soit réclamé sur eux ; et qu’ils croissent en nombre comme les poissons, en multipliant sur la terre. 17 Et Joseph voyant que son père mettait sa main droite sur la tête d’Ephraïm, en eut du déplaisir, et il souleva la main de son père, pour la détourner de dessus la tête d’Ephraïm sur la tête de Manassé. 18 Et Joseph dit à son père : Ce n’est pas ainsi, mon père ! car celui-ci est l’aîné ; mets ta main droite sur sa tête. 19 Mais son père le refusa en disant : Je le sais, mon fils, je le sais. Celui-ci deviendra aussi un peuple, et même il sera grand ; mais toutefois son frère, qui est plus jeune, sera plus grand que lui, et sa postérité sera une multitude de nations. 20 Et en ce jour-là il les bénit, et dit : Israël bénira prenant exemple en toi, et disant : Dieu te fasse tel qu’Ephraïm et Manassé ; et il mit Ephraïm devant Manassé. 21 Puis Israël dit à Joseph : Voici, je m’en vais mourir, mais Dieu sera avec vous, et vous fera retourner au pays de vos pères. 22 Et je te donne une portion plus qu’à tes frères, laquelle j’ai prise avec mon épée et mon arc sur les Amorrhéens.

Jaakob siunaa Efraimin ja Manassen.

1 Tämän jälkeen tuotiin Joosefille sana: "Katso, isäsi on sairaana". Ja hän otti mukaansa molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin. 2 Ja Jaakobille ilmoitettiin ja sanottiin: "Katso, poikasi Joosef on tullut sinun luoksesi". Niin Israel kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessaan. 3 *1. Moos. 28:12; 1. Moos. 35:6Ja Jaakob sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaanin maassa ja siunasi minut 4 ja sanoi minulle: 'Katso, minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä, annan tulla sinusta suuren kansojen joukon, ja minä annan sinun jälkeläisillesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi'. 5 *1. Moos. 41:50; Joos. 13:7; Joos. 16:1Kaksi poikaasi, jotka ovat sinulle syntyneet Egyptin maassa, ennenkuin minä tulin luoksesi Egyptiin, olkoot minun omani; Efraim ja Manasse olkoot minun omani niinkuin Ruuben ja Simeon. 6 Mutta ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun; nimitettäköön heitä veljiensä nimellä heidän perintöosassaan. 7 *1. Moos. 35:19Palatessani Mesopotamiasta kuoli minulta Raakel matkalla Kanaanissa, kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan; ja minä hautasin hänet siellä Efratan" — se on Beetlehemin — "tien varteen".

8 Kun nyt Israel huomasi Joosefin pojat, kysyi hän: "Keitä nämä ovat?" 9 Joosef vastasi isälleen: "Ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut". Hän sanoi: "Tuo heidät minun luokseni siunatakseni heidät". 10 Mutta Israelin silmät olivat vanhuudesta hämärät, niin ettei hän voinut nähdä. Niin Joosef toi heidät hänen luokseen, ja hän suuteli heitä ja syleili heitä. 11 Ja Israel sanoi Joosefille: "En olisi uskonut saavani nähdä sinun kasvojasi; ja katso, Jumala on suonut minun nähdä sinun jälkeläisiäsikin". 12 Ja Joosef otti heidät pois hänen polviltansa ja kumartui maahan kasvoilleen. 13 Sitten Joosef tarttui heihin molempiin, Efraimiin oikealla kädellänsä, vasemmalla Israelista, ja Manasseen vasemmalla kädellänsä, oikealla Israelista, ja toi heidät niin hänen eteensä. 14 Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen. 15 *1. Moos. 26:5; Ps. 23:1; Hebr. 11:21Ja hän siunasi Joosefin sanoen:

"Jumala, jonka kasvojen edessä

minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet,

Jumala, joka on minua kainnut

syntymästäni hamaan tähän päivään asti,

16 *2. Moos. 1:7enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta,

siunatkoon näitä nuorukaisia;

heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni

ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi,

ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata".

17 Mutta kun Joosef huomasi, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, pani hän sen pahakseen ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle. 18 Ja Joosef sanoi isälleen: "Ei niin, isäni, sillä tämä on esikoinen; pane oikea kätesi hänen päänsä päälle". 19 *4. Moos. 1:32Mutta hänen isänsä epäsi ja sanoi: "Kyllä tiedän, poikani, kyllä tiedän; hänestäkin on tuleva kansa, hänkin on tuleva suureksi, mutta hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistään on tuleva kansan paljous". 20 Ja niin hän siunasi heidät sinä päivänä, sanoen:

"Sinun nimelläsi siunataan Israelissa, sanotaan:

Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi".

Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

21 Ja Israel sanoi Joosefille: "Katso, minä kuolen, mutta Jumala on teidän kanssanne ja vie teidät takaisin isienne maahan. 22 *Joh. 4:5 Ja lisäksi siihen, minkä veljesi saavat, minä annan sinulle vuorenharjanteen*Hebreaksi shekem, sama kuin paikannimi Sikem; vrt. 33:18., jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta."