Gênesis 43

Benjamin venant en Egypte est bien traité de son frère Joseph.

1 Or la famine devint fort grande en la terre. 2 Et il arriva que comme ils eurent achevé de manger les vivres qu’ils avaient apportés d’Egypte, leur père leur dit : Retournez-vous-en, et achetez-nous un peu de vivres. 3 Et Juda lui répondit, et lui dit : Cet homme-là nous a expressément protesté, disant : Vous ne verrez point ma face que votre frère ne soit avec vous. 4 Si donc tu envoies notre frère avec nous, nous descendrons en Egypte, et t’achèterons des vivres. 5 Mais si tu ne l’envoies, nous n’y descendrons point ; car cet homme-là nous a dit : Vous ne verrez point ma face, que votre frère ne soit avec vous. 6 Et Israël dit : Pourquoi m’avez-vous fait ce tort de déclarer à cet homme que vous aviez encore un frère ? 7 Et ils répondirent : Cet homme s’est soigneusement enquis de nous, et de notre parenté, et nous a dit : Votre père vit-il encore ? N’avez-vous point de frère ? Et nous lui avons déclaré, selon ce qu’il nous avait demandé ; pouvions-nous savoir qu’il dirait : Faites descendre votre frère ? 8 Et Juda dit à Israël son père : Envoie l’enfant avec moi, et nous nous mettrons en chemin, et nous en irons, et nous vivrons, et ne mourrons point, ni nous, ni toi aussi, ni nos petits enfants. 9 J’en réponds, redemande-le de ma main ; si je ne te le ramène ; et si je ne te le représente, je serai toute ma vie sujet à la peine envers toi. 10 Que si nous n’eussions pas tant différé, certainement nous serions déjà de retour une seconde fois. 11 Alors Israël leur père leur dit : Si cela est ainsi, faites ceci, prenez dans vos vaisseaux des choses les plus renommées du pays, et portez à cet homme un présent, quelque peu de baume, et quelque peu de miel, des drogues, de la myrrhe, des dattes, et des amandes. 12 Et prenez de l’argent au double en vos mains, et rapportez celui qui a été remis à l’ouverture de vos sacs ; peut-être cela s’est fait par ignorance. 13 Et prenez votre frère, et vous mettez en chemin, et retournez vers cet homme. 14 Or le Dieu Fort, Tout-Puissant vous fasse trouver grâce devant cet homme, afin qu’il vous relâche votre autre frère, et Benjamin ; et s’il faut que je sois privé de ces deux fils, que j’en sois privé. 15 Alors ils prirent le présent, et ayant pris de l’argent au double en leurs mains, et Benjamin, ils se mirent en chemin, et descendirent en Egypte ; puis ils se présentèrent devant Joseph. 16 Alors Joseph vit Benjamin avec eux, et dit à son maître d’hôtel : Mène ces hommes dans la maison, et tue quelque bête, et l’apprête ; car ils mangeront à midi avec moi. 17 Et l’homme fit comme Joseph lui avait dit ; et amena ces hommes dans la maison de Joseph. 18 Et ces hommes eurent peur de ce qu’on les menait dans la maison de Joseph, et ils dirent : Nous sommes amenés à cause de l’argent qui fut remis la première fois dans nos sacs, c’est afin qu il se tourne et se jette sur nous, et nous prenne pour esclaves, et qu’il prenne nos ânes. 19 Puis ils s’approchèrent du maître d’hôtel de Joseph, et lui parlèrent à la porte de la maison, 20 En disant : Hélas, mon Seigneur ! Certes nous descendîmes au commencement pour acheter des vivres. 21 Et lorsque nous fûmes arrivés à l’hôtellerie, et que nous eûmes ouvert nos sacs, voici, l’argent de chacun était à l’ouverture de son sac, notre même argent selon son poids ; mais nous l’avons rapporté en nos mains. 22 Et nous avons apporté d’autre argent en nos mains pour acheter des vivres ; et nous ne savons point qui a remis notre argent dans nos sacs. 23 Et il leur dit : Tout va bien pour vous, ne craignez point ; votre Dieu et le Dieu de votre père vous a donné un trésor dans vos sacs, votre argent est parvenu jusqu’à moi ; et il leur amena Siméon. 24 Et cet homme les fit entrer dans la maison de Joseph, et leur donna de l’eau, et ils lavèrent leurs pieds ; il donna aussi à manger à leurs ânes. 25 Et ils préparèrent le présent en attendant que Joseph revînt à midi ; car ils avaient appris qu’ils mangeraient là du pain. 26 Et Joseph revint à la maison, et ils lui présentèrent dans la maison le présent qu’ils avaient en leurs mains, et se prosternèrent devant lui jusqu’en terre. 27 Et il leur demanda comment ils se portaient, et leur dit : Votre père, ce bon vieillard dont vous m’avez parlé, se porte-t-il bien ? vit-il encore ? 28 Et ils répondirent : Ton serviteur notre père se porte bien, il vit encore ; et se baissant profondément ils se prosternèrent. 29 Et lui élevant ses yeux vit Benjamin son frère, fils de sa mère, et il dit : Est-ce là votre jeune frère dont vous m’avez parlé ? Et puis il dit : Mon fils, Dieu te fasse grâce ! 30 Et Joseph se retira promptement, car ses entrailles étaient émues à la vue de son frère, et il cherchait un lieu où il pût pleurer, et entrant dans son cabinet, il pleura là. 31 Puis s’étant lavé le visage, il sortit de là, et se faisant violence, il dit : Mettez le pain. 32 Et on servit Joseph à part, et eux à part, et les Egyptiens qui mangeaient avec lui, aussi à part, parce que les Egyptiens ne pouvaient manger du pain avec les Hébreux ; car c’est une abomination aux Egyptiens. 33 Ils s’assirent donc en sa présence ; l’aîné selon son droit d’aînesse, et le plus jeune selon son âge ; et ces hommes faisaient paraître l’un à l’autre leur étonnement. 34 Et il leur fit porter des mets de devant soi ; mais la portion de Benjamin était cinq fois plus grande que toutes les autres, et ils burent, et firent bonne chère avec lui.

Joosefin veljien toinen matka Egyptiin.

1 Mutta nälänhätä oli maassa kova. 2 Ja kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, sanoi heidän isänsä heille: "Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita". 3 Juuda vastasi hänelle sanoen: "Se mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'. 4 Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita. 5 *1. Moos. 42:15; 1. Moos. 42:20; 1. Moos. 44:23Mutta jos et anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne'." 6 Israel sanoi: "Minkätähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?" 7 He vastasivat: "Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin me ilmoitimme hänelle, niinkuin asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa tänne veljenne'?" 8 Ja Juuda sanoi isällensä Israelille: "Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi. 9 *1. Moos. 44:32Minä vastaan hänestä; minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani. 10 Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona." 11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: "Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita. 12 Ja ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys. 13 Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo. 14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi."

15 Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin; ja he astuivat Joosefin eteen. 16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, sanoi hän huoneenhaltijalleen: "Vie nämä miehet sisään; teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä minun kanssani". 17 Ja mies teki, niinkuin Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon. 18 Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: "Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidän säkeissämme, ne nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen meidän kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme". 19 Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella 20 ja sanoivat: "Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita, 21 *1. Moos. 42:35ja kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena; olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin. 22 Ja olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme säkkeihimme." 23 Hän vastasi: "Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut." Ja hän toi heidän luokseen Simeonin. 24 Ja hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua. 25 He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.

26 Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä. 27 Hän tervehti heitä ja kysyi: "Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?" 28 He vastasivat: "Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän elää vielä". Ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan. 29 Ja hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: "Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte?" Sitten hän sanoi: "Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen". 30 Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä. 31 Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski: "Tarjotkaa ruokaa". 32 *1. Moos. 46:34Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan; egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus. 33 He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä; ja ihmetellen miehet katselivat toisiaan. 34 Ja hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. Ja he joivat hänen kanssaan ja juopuivat.