Gênesis 15

Dieu renouvelle ses promesses à Abram, Sacrifice d’Abram.

1 Après ces choses, la parole de l’Eternel fut adressée à Abram dans une vision, en disant : Abram, ne crains point, je suis ton bouclier, et ta grande récompense. 2 Et Abram répondit : Seigneur Eternel, que me donneras-tu ? je m’en vais sans laisser d’enfants après moi, et celui qui a le maniement de ma maison c’est ce Dammésec Elihézer. 3 Abram dit aussi : Voici, tu ne m’as point donné d’enfants ; et voilà, le serviteur né dans ma maison, sera mon héritier. 4 Et voici, la parole de l’Eternel lui fut adressée en disant : Celui-ci ne sera point ton héritier ; mais celui qui sortira de tes entrailles sera ton héritier. 5 Puis l’ayant fait sortir dehors, il lui dit : Lève maintenant les yeux au ciel, et compte les étoiles, si tu les peux compter ; et il lui dit : Ainsi sera ta postérité. 6 Et Abram crut à l’Eternel, qui lui imputa cela à justice. 7 Et il lui dit : Je suis l’Eternel qui t’ai fait sortir d’Ur des Caldéens, afin de te donner ce pays-ci pour le posséder. 8 Et il dit : Seigneur Eternel, à quoi connaîtrai-je que je le posséderai ? 9 Et il lui répondit : Prends une génisse de trois ans, et une chèvre de trois ans, et un bélier de trois ans, une tourterelle, et un pigeon. 10 Il prit donc toutes ces choses, et les partagea par le milieu, et mit chaque moitié vis-à-vis l’une de l’autre ; mais il ne partagea point les oiseaux. 11 Et une volée d’oiseaux descendit sur ces bêtes mortes ; mais Abram les chassa. 12 Et il arriva comme le soleil se couchait, qu’un profond sommeil tomba sur Abram, et voici, une frayeur d’une grande obscurité tomba sur lui. 13 Et l’Eternel dit à Abram : Sache comme une chose certaine que ta postérité habitera quatre cents ans comme étrangère dans un pays qui ne lui appartiendra point, et qu’elle sera asservie aux habitants du pays, et sera affligée ; 14 Mais aussi je jugerai la nation, à laquelle ils seront asservis, et après cela ils sortiront avec de grands biens. 15 Et toi tu t’en iras vers tes pères en paix, et seras enterré en bonne vieillesse. 16 Et en la quatrième génération ils retourneront ici ; car l’iniquité des Amorrhéens n’est pas encore venue à son comble. 17 Il arriva aussi que le soleil étant couché, il y eut une obscurité toute noire, et voici un four fumant, et un brandon de feu qui passa entre ces choses qui avaient été partagées. 18 En ce jour-là l’Eternel traita alliance avec Abram, en disant : J’ai donné ce pays à ta postérité, depuis le fleuve d’Egypte jusqu’au grand fleuve, le fleuve d’Euphrate ; 19 Les Kéniens, les Kéniziens, les Kadmoniens, 20 Les Héthiens, les Phérésiens, les Réphaïms, 21 Les Amorrhéens, les Cananéens, les Guirgasiens, et les Jébusiens.

Herra tekee liiton Aabrahamin kanssa.

1 Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." 2 Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." 3 Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä". 4 *1. Moos. 17:6; 1. Moos. 17:16Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". 5 *1. Moos. 13:16; 1. Moos. 22:17; 2. Moos. 32:13; 5. Moos. 10:22Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". 6 *Room. 4:3; Gal. 3:6; Jaak. 2:23Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

7 Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omaksesi". 8 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan sen omakseni?" 9 Ja hän sanoi hänelle: "Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen". 10 *Jer. 34:18Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. 11 Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois. 12 Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet. 13 *2. Moos. 1:13; 2. Moos. 12:40; Ap. t. 7:6Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. 14 *2. Moos. 12:35Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. 15 *1. Moos. 25:8Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. 16 Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."

17 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 19:18Ja kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi suitsuava pätsi ja liekehtivä tuli, joka liikkui uhrikappaleiden välissä. 18 *1. Moos. 12:7; 2. Moos. 23:31; 5. Moos. 34:4; 1. Kun. 4:21; 2. Aik. 9:26; Ps. 80:12Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen:

"Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan,

Egyptin virrasta aina suureen virtaan,

Eufrat-virtaan saakka:

19 keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset,

20 *Joos. 24:11heettiläiset, perissiläiset, refalaiset,

21 amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset".