Gênesis 44

Joseph fait mettre sa coupe dans le sac de Benjamin.

1 Et Joseph commanda à son maître d’hôtel, en disant : Remplis de vivres les sacs de ces gens, autant qu’ils en pourront porter, et remets l’argent de chacun à l’ouverture de son sac. 2 Et mets ma coupe, la coupe d’argent à l’ouverture du sac du plus petit avec l’argent de son blé ; et il fit comme Joseph lui avait dit. 3 Le matin dès qu’il fut jour, on renvoya ces hommes avec leurs ânes. 4 Et lorsqu’ils furent sortis de la ville, avant qu’ils fussent fort loin, Joseph dit à son maître d’hôtel : Va, poursuis ces hommes, et quand tu les auras atteints, dis-leur : Pourquoi avez-vous rendu le mal pour le bien ? 5 N’est-ce pas la coupe dans laquelle mon Seigneur boit, et par laquelle très-assurément il devinera ? C’est mal fait à vous d’avoir fait cela. 6 Et il les atteignit, et leur dit ces mêmes paroles. 7 Et ils lui répondirent : Pourquoi mon Seigneur parle-t-il ainsi ? A Dieu ne plaise que tes serviteurs aient fait une telle chose ! 8 Voici, nous t’avons rapporté du pays de Canaan l’argent que nous avions trouvé à l’ouverture de nos sacs, et comment déroberions-nous de l’argent ou de l’or de la maison de ton maître ? 9 Que celui de tes serviteurs à qui on trouvera la coupe, meure ; et nous serons aussi esclaves de mon Seigneur. 10 Et il leur dit : Qu’il soit fait maintenant selon vos paroles ; qu’il soit ainsi ; que celui à qui on trouvera la coupe me soit esclave, et vous serez innocents. 11 Et incontinent chacun posa son sac en terre ; et chacun ouvrit son sac. 12 Et il fouilla, en commençant depuis le plus grand, et finissant au plus petit ; et la coupe fut trouvée dans le sac de Benjamin. 13 Alors ils déchirèrent leurs vêtements, et chacun rechargea son âne, et ils retournèrent à la ville. 14 Et Juda vint avec ses frères en la maison de Joseph, qui était encore là, et ils se jetèrent devant lui en terre. 15 Et Joseph leur dit : Quelle action avez-vous faite ? Ne savez-vous pas qu’un homme tel que moi ne manque pas de deviner ? 16 Et Juda lui dit : Que dirons-nous à mon Seigneur ? Comment parlerons-nous ? et comment nous justifierons-nous ? Dieu a trouvé l’iniquité de tes serviteurs ; voici, nous sommes esclaves de mon Seigneur, tant nous, que celui dans la main auquel la coupe a été trouvée. 17 Mais il dit : A Dieu ne plaise que je fasse cela ! l’homme en la main duquel la coupe a été trouvée, me sera esclave ; mais vous, remontez en paix vers votre père. 18 Alors Juda s’approcha de lui, en disant : Hélas mon Seigneur ! je te prie, que ton serviteur dise un mot, et que mon Seigneur l’écoute, et que ta colère ne s’enflamme point contre ton serviteur ; car tu es comme Pharaon. 19 Mon Seigneur interrogea ses serviteurs, en disant : Avez-vous père, ou frère ? 20 Et nous répondîmes à mon Seigneur : Nous avons notre père qui est âgé, et un enfant qui lui est né en sa vieillesse, et qui est le plus petit d’entre nous ; son frère est mort, et celui-ci est resté seul de sa mère ; et son père l’aime. 21 Or tu as dit à tes serviteurs : Faites-le descendre vers moi, et je le verrai. 22 Et nous dîmes à mon Seigneur : Cet enfant ne peut laisser son père ; car s’il le laisse, son père mourra. 23 Alors tu dis à tes serviteurs : Si votre petit frère ne descend avec vous, vous ne verrez plus ma face. 24 Or il est arrivé qu’étant de retour vers ton serviteur mon père, nous lui rapportâmes les paroles de mon Seigneur. 25 Depuis, notre père nous dit : Retournez, et nous achetez un peu de vivres. 26 Et nous lui dîmes : Nous ne pouvons y descendre ; mais si notre petit frère est avec nous, nous y descendrons, car nous ne saurions voir la face de cet homme, si notre jeune frère n’est avec nous. 27 Et ton serviteur mon père nous répondit : Vous savez que ma femme m’a enfanté deux fils, 28 Dont l’un s’en est allé d’avec moi, et j’ai dit : Certainement il a été déchiré ; et je ne l’ai point vu depuis. 29 Et si vous emmenez aussi celui-ci et que quelque accident mortel lui arrive, vous ferez descendre mes cheveux blancs avec douleur au sépulcre. 30 Maintenant donc quand je serai venu vers ton serviteur mon père, si l’enfant, dont l’âme est liée étroitement avec la sienne, n’est point avec nous, 31 Il arrivera qu’aussitôt qu’il aura vu que l’enfant ne sera point avec nous, il mourra ; ainsi tes serviteurs feront descendre avec douleur les cheveux blancs de ton serviteur notre père au sépulcre. 32 De plus, ton serviteur a répondu de l’enfant pour l’emmener d’auprès de mon père, en disant : Si je ne te le ramène, je serai toute ma vie sujet à la peine envers mon père. 33 Ainsi maintenant, je te prie, que ton serviteur soit esclave de mon Seigneur au lieu de l’enfant, et qu’il remonte avec ses frères. 34 Car comment remonterai-je vers mon père, si l’enfant n’est avec moi ? Que je ne voie point l’affliction qu’en aurait mon père !

Joosef panee veljensä koetukselle.

1 Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun. 2 Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski. 3 Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle. 4 Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla? 5 Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"

6 Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat. 7 He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin! 8 Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta? 9 Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi." 10 Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi." 11 Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä. 12 Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. 13 Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

14 Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä. 15 Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?" 16 Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi." 17 Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo." 18 Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao! 19 Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?' 20 *1. Moos. 42:13Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä'. 21 Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'. 22 Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'. 23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä'. 24 Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat. 25 Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita'. 26 Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'. 27 Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28 *1. Moos. 37:33Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt. 29 Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.' 30 Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, 31 niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. 32 *1. Moos. 43:9Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'. 33 Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa. 34 Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."