Gênesis 37

Joseph. Ses songes. Vendu à des Ismaëlites. Mené en Egypte.

1 Or Jacob demeura au pays où son père avait demeuré comme étranger, c’est-à-dire au pays de Canaan. 2 Ce sont ici les générations de Jacob. Joseph âgé de dix-sept ans, paissait avec ses frères les troupeaux, et il était jeune garçon entre les enfants de Bilha, et entre les enfants de Zilpa, femmes de son père. Et Joseph rapporta à leur père leurs méchants discours. 3 Or Israël aimait Joseph plus que tous ses autres fils, parce qu’il l’avait eu en sa vieillesse, et il lui fit une robe bigarrée. 4 Et ses frères voyant que leur père l’aimait plus qu’eux tous, le haïssaient, et ne pouvaient lui parler avec douceur. 5 Or Joseph songea un songe, lequel il récita à ses frères ; et ils le haïrent encore davantage. 6 Il leur dit donc : Ecoutez, je vous prie, le songe que j’ai songé. 7 Voici, nous liions des gerbes au milieu d’un champ ; et voici, ma gerbe se leva, et se tint droite ; et voici, vos gerbes l’environnèrent, et se prosternèrent devant ma gerbe. 8 Alors ses frères lui dirent : Régnerais-tu en effet sur nous ? et dominerais-tu en effet sur nous ? Et ils le haïrent encore plus pour ses songes, et pour ses paroles. 9 Il songea encore un autre songe, et il le récita a ses frères, en disant : Voici, j’ai songé encore un songe, et voici, le soleil, et la lune, et onze étoiles se prosternaient devant moi. 10 Et quand il le récita à son père, et à ses frères, son père le reprit, et lui dit : Que veut dire ce songe que tu as songé ? Faudra-t-il que nous venions moi, et ta mère, et tes frères nous prosterner en terre devant toi ? 11 Et ses frères eurent de l’envie contre lui ; mais son père retenait ses discours. 12 Or ses frères s’en allèrent paître les troupeaux de leur père en Sichem. 13 Et Israël dit à Joseph : Tes frères ne paissent-ils pas les troupeaux en Sichem ? Viens, que je t’envoie vers eux ; et il lui répondit : Me voici. 14 Et il lui dit : Va maintenant, vois si tes frères se portent bien, et si les troupeaux sont en bon état, et rapporte-le-moi. Ainsi il l’envoya de la vallée de Hébron, et il vint jusqu’en Sichem. 15 Et un homme le trouva comme il était errant par les champs ; et cet homme lui demanda, et lui dit : Que cherches-tu ? 16 Et il répondit : Je cherche mes frères ; je te prie, enseigne-moi où ils paissent. 17 Et l’homme dit : Ils sont partis d’ici ; et j’ai entendu qu’ils disaient : Allons en Dothaïn. Joseph donc alla après ses frères, et les trouva en Dothaïn. 18 Et ils le virent de loin ; et avant qu’il approchât d’eux, ils complotèrent contre lui, pour le tuer. 19 Et ils se dirent l’un à l’autre : Voici, ce maître songeur vient. 20 Maintenant donc, venez, et tuons-le, et jetons-le dans une de ces fosses ; et nous dirons qu’une mauvaise bête l’a dévoré, et nous verrons que deviendront ses songes. 21 Mais Ruben entendit cela, et le délivra de leurs mains, en disant : Ne lui otons point la vie. 22 Ruben leur dit encore : Ne répandez point le sang ; jetez-le dans cette fosse qui est au désert, mais ne mettez point la main sur lui. C’était pour le délivrer de leurs mains, et le renvoyer à son père. 23 Aussitôt donc que Joseph fut venu à ses frères, ils le dépouillèrent de sa robe, de cette robe bigarrée qui était sur lui. 24 Et l’ayant pris, ils le jetèrent dans la fosse ; mais la fosse était vide, et il n’y avait point d’eau. 25 Ensuite ils s’assirent pour manger du pain ; et levant les yeux ils regardèrent, et voici une troupe d’Ismaélites qui passaient, et qui venaient de Galaad, et leurs chameaux portaient des drogues, du baume, et de la myrrhe ; et ils allaient porter ces choses en Egypte. 26 Et Juda dit à ses frères : Que gagnerons-nous à tuer notre frère, et à cacher son sang ? 27 Venez, et vendons-le à ces Ismaélites, et ne mettons point notre main sur lui ; car notre frère, c’est notre chair ; et ses frères y acquiescèrent. 28 Et comme les marchands Madianites passaient, ils tirèrent et firent remonter Joseph de la fosse, et le vendirent vingt pièces d’argent aux Ismaélites, qui emmenèrent Joseph en Egypte. 29 Puis Ruben retourna à la fosse, et voici, Joseph n’était plus dans la fosse ; et Ruben déchira ses vêtements. 30 Il retourna vers ses frères, et leur dit : L’enfant ne se trouve point ; et moi ! moi ! où irai-je ? 31 Et ils prirent la robe de Joseph, et ayant tué un bouc d’entre les chèvres, ils ensanglantèrent la robe. 32 Puis ils envoyèrent et firent porter à leur père la robe bigarrée, en lui disant : Nous avons trouvé ceci ; reconnais maintenant si c’est la robe de ton fils, ou non. 33 Et il la reconnut, et dit : C’est la robe de mon fils ; une mauvaise bête l’a dévoré : certainement Joseph a été déchiré. 34 Et Jacob déchira ses vêtements, et mit un sac sur ses reins, et mena deuil sur son fils durant plusieurs jours. 35 Et tous ses fils, et toutes ses filles vinrent pour le consoler. Mais il rejeta toute consolation, et dit : Certainement je descendrai en menant deuil au sépulcre vers mon fils ; c’est ainsi que son père le pleurait. 36 Et les Madianites le vendirent en Egypte à Potiphar, Eunuque de Pharaon, Prévôt de l’hôtel.

Joosefin unet ja hänen veljiensä kateus. Joosef myydään Egyptiin.

1 *1. Moos. 35:27Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa. 2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta.

Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljiensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan. 3 Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan. 4 Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti. 5 Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän. 6 Hän näet sanoi heille: "Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt. 7 Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni." 8 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?" Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden. 9 Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: "Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua". 10 Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: "Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?" 11 Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.

12 Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin, 13 sanoi Israel Joosefille: "Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen". Hän vastasi: "Tässä olen". 14 Ja hän sanoi hänelle: "Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle". Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin. 15 Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: "Mitä etsit?" 16 Hän vastasi: "Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa". 17 Mies vastasi: "He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin'." Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista. 18 Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet. 19 He sanoivat toisillensa: "Katso, tuolla tulee se unennäkijä! 20 Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee." 21 *1. Moos. 42:22Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: "Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi". 22 Vielä Ruuben sanoi heille: "Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen". Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö. 23 Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään, 24 ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä. 25 Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin. 26 Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? 27 Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä. 28 *Ps. 105:17; Ap. t. 7:9Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

29 Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa, 30 palasi veljiensä luo ja sanoi: "Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!" 31 Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen. 32 Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: "Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö". 33 *1. Moos. 44:28Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: "Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi." 34 Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat. 35 Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö". Ja hänen isänsä itki häntä. 36 *1. Moos. 39:1Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.