Mort de Sara, et sa sépulture.
1 Or Sara vécut cent vingt-sept ans ; ce sont là les années de sa vie. 2 Et elle mourut en Kirjath-Arbah, qui est Hébron, au pays de Canaan ; et Abraham vint pour plaindre Sara, et pour la pleurer. 3 Et s’étant levé de devant son mort, il parla aux Héthiens, en disant : 4 Je suis étranger et forain parmi vous ; donnez-moi une possession de sépulcre parmi vous, afin que j’enterre mon mort, et que je l’ôte de devant moi. 5 Et les Héthiens répondirent à Abraham, et lui dirent : 6 Mon Seigneur, écoute-nous ; tu es parmi nous un Prince excellent, enterre ton mort dans le plus distingué de nos sépulcres ; nul de nous ne te refusera son sépulcre, afin que tu y enterres ton mort. 7 Alors Abraham se leva, et se prosterna devant le peuple du pays ; c’est-à-dire, devant les Héthiens. 8 Et il leur parla, et dit : S’il vous plaît que j’enterre mon mort, et que je l’ôte de devant moi, écoutez-moi, et intercédez pour moi envers Héphron, fils de Tsohar ; 9 Afin qu’il me cède sa caverne de Macpéla, qui est au bout de son champ ; qu’il me la cède au milieu de vous, pour le prix qu’elle vaut, et que je la possède pour en faire un sépulcre. 10 Or Héphron était assis parmi les Héthiens. Héphron donc Héthien répondit à Abraham, en présence des Héthiens, qui l’écoutaient, savoir de tous ceux qui entraient par la porte de sa ville, en disant : 11 Non, mon Seigneur, écoute-moi : Je te donne le champ, je te donne aussi la caverne qui y est, je te la donne en présence des enfants de mon peuple ; enterres-y ton mort. 12 Et Abraham se prosterna devant le peuple du pays. 13 Et il parla à Héphron, tout le peuple du pays l’entendant, et lui dit : S’il te plaît, je te prie, écoute-moi : Je donnerai l’argent du champ ; reçois-le de moi, et j’y enterrerai mon mort. 14 Et Héphron répondit à Abraham, en disant : 15 Mon Seigneur, écoute-moi : La terre vaut quatre cents sicles d’argent entre moi et toi ; mais qu’est-ce que cela ? Enterre donc ton mort. 16 Et Abraham ayant entendu Héphron, lui paya l’argent dont il avait parlé, les Héthiens l’entendant, savoir quatre cents sicles d’argent, ayant cours entre les marchands. 17 Et le champ d’Héphron, qui était en Macpéla au devant de Mamré, tant le champ que la caverne qui y était, et tous les arbres qui étaient dans le champ, et dans tous ses confins tout autour, 18 Tout fut acquis en propriété à Abraham, en présence des Héthiens, savoir de tous ceux qui entraient par la porte de la ville. 19 Et après cela Abraham enterra Sara sa femme dans la caverne du champ de Macpéla, au devant de Mamré, qui est Hébron, au pays de Canaan. 20 Le champ donc et la caverne qui y est, fut assuré par les Héthiens à Abraham, afin qu’il le possédât pour y faire son sépulcre.
Saaran kuolema ja hautaus.
1 Ja Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi; niin vanhaksi eli Saara. 2 Ja Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Ja Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä. 3 Senjälkeen Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen: 4 "Minä olen muukalainen ja vieras teidän keskuudessanne; antakaa minulle perintöhauta maassanne, haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani". 5 Heettiläiset vastasivat Aabrahamille, sanoen hänelle: 6 "Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme; hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Ei kukaan meistä kiellä sinua hautaamasta vainajaasi hautaansa." 7 Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille, 8 ja puhui heille sanoen: "Jos teidän mieleenne on, että minä hautaan ja kätken vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika, 9 antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne." 10 Mutta Efron istui siellä heettiläisten joukossa. Ja Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen: 11 "Ei, herrani, vaan kuule minua. Vainion minä lahjoitan sinulle ja myöskin luolan, joka siinä on, minä lahjoitan sinulle; kansalaisteni nähden minä sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi." 12 Ja Aabraham kumarsi maan kansalle 13 ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: "Jospa kuitenkin — oi, kuule minua! Minä maksan vainion hinnan; ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani." 14 Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle: 15 "Herrani, kuule minua. Neljänsadan hopeasekelin maa, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi." 16 Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä, kaupassa käypää. 17 Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola ynnä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella, 18 joutuivat Aabrahamin omaksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista. 19 1. Moos. 25:9; 1. Moos. 35:27; 1. Moos. 47:29; 1. Moos. 50:13; Ap. t. 7:16Senjälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta, se on Hebronista, Kanaanin maassa. 20 Niin vainio ja siellä oleva luola siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille, perintöhaudaksi.
/images/a/Tcg2NiV7ce24OT6kCIQGR)
/images/a/a0208299-6f37-40a0-66e1-2576b9435f00)