Gênesis 47

Jacob et ses fils se présentent à Pharaon. Gouvernement de Joseph.

1 Joseph donc vint et fit entendre à Pharaon, en disant : Mon père, et mes frères, avec leurs troupeaux et leurs boeufs, et tout ce qui est à eux, sont venus du pays de Canaan, et voici, ils sont en la contrée de Goscen. 2 Et il prit une partie de ses frères ; savoir cinq ; et il les présenta à Pharaon. 3 Et Pharaon dit aux frères de Joseph : Quel est votre métier ? Ils répondirent à Pharaon : Tes serviteurs sont bergers, comme l’ont été nos pères. 4 Ils dirent aussi à Pharaon : Nous sommes venus demeurer comme étrangers en ce pays, parce qu’il n’y a point de pâture pour les troupeaux de tes serviteurs, et qu’il y a une grande famine au pays de Canaan ; maintenant donc nous te prions que tes serviteurs demeurent en la contrée de Goscen. 5 Et Pharaon parla à Joseph, en disant : Ton père et tes frères sont venus vers toi. 6 Le pays d’Egypte est à ta disposition ; fais habiter ton père et tes frères dans le meilleur endroit du pays ; qu’ils demeurent dans la terre de Goscen ; et si tu connais qu’il y ait parmi eux des hommes habiles tu les établiras gouverneurs sur tous mes troupeaux. 7 Alors Joseph amena Jacob son père, et le présenta à Pharaon ; et Jacob bénit Pharaon. 8 Et Pharaon dit à Jacob : Quel âge as-tu ? 9 Jacob répondit à Pharaon : Les jours des années de mes pèlerinages sont cent trente ans ; les jours des années de ma vie ont été courts et mauvais, et n’ont point atteint les jours des années de la vie de mes pères, du temps de leurs pèlerinages. 10 Jacob donc bénit Pharaon, et sortit de devant lui. 11 Et Joseph assigna une demeure à son père et à ses frères, et leur donna une possession au pays d’Egypte, au meilleur endroit du pays, en la contrée de Rahmesès, comme Pharaon l’avait ordonné. 12 Et Joseph entretint de pain son père, et ses frères, et toute la maison de son père, selon le nombre de leurs familles. 13 Or il n’y avait point de pain en toute la terre, car la famine était très-grande ; et le pays d’Egypte, et le pays de Canaan, ne savaient que faire à cause de la famine. 14 Et Joseph amassa tout l’argent qui se trouva au pays d’Egypte, et au pays de Canaan, pour le blé qu’on achetait ; et il porta l’argent à la maison de Pharaon. 15 Et l’argent du pays d’Egypte, et du pays de Canaan manqua ; et tous les Egyptiens vinrent à Joseph, en disant : Donne-nous du pain ; et pourquoi mourrions-nous devant tes yeux, parce que l’argent a manqué ? 16 Joseph répondit : Donnez votre bétail, et je vous en donnerai pour votre bétail, puisque l’argent a manqué. 17 Alors ils amenèrent à Joseph leur bétail, et Joseph leur donna du pain pour des chevaux, pour des troupeaux de brebis, pour des troupeaux de boeufs, et pour des ânes ; ainsi il les sustenta de pain cette année-là, pour tous leurs troupeaux. 18 Cette année étant finie, ils revinrent à lui l’année suivante, et lui dirent : Nous ne cacherons point à mon Seigneur, que l’argent étant fini, et les troupeaux de bêtes ayant été amenés à mon Seigneur, il ne nous reste plus rien devant mon Seigneur que nos corps, et nos terres. 19 Pourquoi mourrions-nous devant tes yeux ? Achète-nous et nos terres, nous et nos terres, pour du pain ; et nous serons esclaves de Pharaon, et nos terres seront à lui ; donne-nous aussi de quoi semer, afin que nous vivions, et ne mourions point, et que la terre ne soit point désolée. 20 Ainsi Joseph acquit à Pharaon toutes les terres d’Egypte ; car les Egyptiens vendirent chacun son champ, parce que la famine s’était augmentée, et la terre fut à Pharaon. 21 Et il fit passer le peuple dans les villes, depuis un bout des confins de l’Egypte, jusques à son autre bout. 22 Seulement il n’acquit point les terres des Sacrificateurs ; parce qu’il y avait une portion assignée pour les Sacrificateurs, par l’ordre de Pharaon ; et ils mangeaient la portion que Pharaon leur avait donnée, c’est pourquoi ils ne vendirent point leurs terres. 23 Et Joseph dit au peuple : Voici, je vous ai acquis aujourd’hui, vous et vos terres à Pharaon, voilà de la semence pour semer la terre. 24 Et quand le temps de la récolte viendra, vous en donnerez la cinquième partie à Pharaon, et les quatre autres seront à vous, pour semer les champs, et pour votre nourriture, et pour celle de ceux qui sont dans vos maisons, et pour la nourriture de vos petits enfants. 25 Et ils dirent : Tu nous as sauvé la vie ; que nous trouvions grâce devant les yeux de mon Seigneur, et nous serons esclaves de Pharaon. 26 Et Joseph en fit une Loi qui dure jusques à ce jour, à l’égard des terres de l’Egypte, de payer à Pharaon un cinquième du revenu ; les terres seules des Sacrificateurs ne furent point à Pharaon. 27 Or Israël habita au pays d’Egypte, en la contrée de Goscen ; et ils en jouirent, et s’accrurent, et multiplièrent extrêmement. 28 Et Jacob vécut au pays d’Egypte dix-sept ans ; et les années de la vie de Jacob furent cent quarante-sept ans. 29 Or le temps de la mort d’Israël approchant, il appela Joseph son fils, et lui dit : Je te prie, si j’ai trouvé grâce devant tes yeux, mets présentement ta main sous ma cuisse, et jure-moi que tu useras envers moi de gratuité et de vérité ; je te prie, ne m’enterre point en Egypte ; 30 Mais que je dorme avec mes pères. Tu me transporteras donc d’Egypte, et m’enterreras dans leur sépulcre. Et il répondit : Je le ferai selon ta parole. 31 Et Jacob lui dit : Jure-le-moi ; et il le lui jura. Et Israël se prosterna sur le chevet du lit.

Jaakob käy faraon luona. Egyptiläiset myyvät peltonsa faraolle ja antautuvat hänelle orjiksi. Joosef lupaa haudata isänsä hänen sukuhautaansa.

1 Ja Joosef meni ja ilmoitti faraolle, sanoen: "Minun isäni ja veljeni ovat pikkukarjoineen ja raavaskarjoineen, kaikkine omaisuuksineen, tulleet Kanaanin maasta, ja katso, he ovat Goosenin maakunnassa". 2 Ja hän oli ottanut mukaansa veljiensä joukosta viisi miestä; ne hän toi faraon eteen. 3 Niin farao kysyi hänen veljiltänsä: "Mikä on teidän ammattinne?" He vastasivat faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme paimenia, me niinkuin isämmekin". 4 Ja he sanoivat vielä faraolle: "Me olemme tulleet asuaksemme jonkun aikaa tässä maassa; sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta karjalleen, koska kova nälänhätä on Kanaanin maassa. Suo siis palvelijaisi asettua Goosenin maakuntaan." 5 Niin farao sanoi Joosefille: "Isäsi ja veljesi ovat tulleet sinun luoksesi. 6 Egyptin maa on avoinna sinun edessäsi; sijoita isäsi ja veljesi maan parhaaseen osaan. Asukoot Goosenin maakunnassa; ja jos tiedät heidän joukossaan olevan kelvollisia miehiä, niin aseta heidät minun karjani päällysmiehiksi."

7 Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta. 8 Niin farao kysyi Jaakobilta: "Kuinka monta ikävuotta sinulla on?" 9 *1. Aik. 29:15Jaakob vastasi faraolle: "Minun vaellusaikani on kestänyt sata kolmekymmentä vuotta. Vähät ja pahat ovat olleet minun elinvuosieni päivät eivätkä ole saavuttaneet sitä elinvuosien määrää, mikä isilläni oli vaelluksensa aikana." 10 Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan. 11 Ja Joosef sijoitti isänsä ja veljensä Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niinkuin farao oli hänen käskenyt tehdä. 12 Ja Joosef elätti isäänsä ja veljiänsä ja koko isänsä perhettä antamalla jokaiselle elatusta vaimojen ja lasten luvun mukaan.

13 Mutta ei missään koko maassa ollut leipää; sillä nälänhätä oli hyvin kova, niin että Egyptin maa ja Kanaanin maa olivat nääntymässä nälkään. 14 Ja viljalla, jota ostettiin, Joosef kokosi kaiken rahan, mitä oli Egyptin maassa ja Kanaanin maassa; ja Joosef vei rahat faraon hoviin. 15 Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, tulivat kaikki egyptiläiset Joosefin luo, sanoen: "Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme sinun silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut." 16 Joosef vastasi: "Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille leipää karjastanne, jos rahanne on loppunut." 17 Ja he toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille leipää hevosista, lampaista, raavaskarjasta ja aaseista. Niin hän sen vuoden elätti heitä leivällä kaiken heidän karjansa hinnasta. 18 Niin kului se vuosi. Seuraavana vuonna he tulivat taas hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: "Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa, ja myöskin eläimemme ovat joutuneet herramme omiksi; meillä ei ole muuta jäljellä annettavana herrallemme kuin ruumiimme ja peltomme. 19 Miksi me menehtyisimme sinun silmiesi edessä, sekä me itse että meidän peltomme? Osta meidät ja peltomme leivällä, niin me tulemme peltoinemme faraon orjiksi. Anna meille siementä, että eläisimme emmekä kuolisi eivätkä peltomme joutuisi autioiksi." 20 Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin pellot; sillä egyptiläiset myivät jokainen vainionsa, koska nälkä ahdisti heitä. Niin joutui maa faraon omaksi. 21 Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin, Egyptin toisesta äärestä toiseen saakka. 22 Ainoastaan pappien peltoja hän ei ostanut; sillä papeilla oli määrätyt tulot faraolta ja he elivät niistä määrätyistä tuloistaan, jotka he faraolta saivat. Sentähden heidän ei tarvinnut myydä peltojansa. 23 Ja Joosef sanoi kansalle: "Katso, minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle; katso, tässä on teille siementä, kylväkää peltonne. 24 Mutta sadosta teidän on annettava viides osa faraolle; mutta neljä viidettä osaa jääköön teille pellon siemeneksi sekä ravinnoksi itsellenne ja niille, jotka talossanne ovat, sekä elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne." 25 He vastasivat: "Sinä olet pitänyt meidät hengissä; suo meidän vain saada armo herramme silmien edessä, niin olemme faraon orjia". 26 Niin Joosef teki sen säädökseksi, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa Egyptin pelloista, että faraolle on annettava viides osa. Ainoastaan pappien pellot eivät joutuneet faraon omiksi.

27 *2. Moos. 1:7Niin Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan; he asettuivat sinne ja olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät suuresti. 28 Ja Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja koko hänen elinaikansa oli sata neljäkymmentä seitsemän vuotta. 29 *1. Moos. 50:5Kun lähestyi aika, jolloin Israelin oli kuoltava, kutsui hän poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin pane nyt kätesi minun kupeeni alle ja osoita minulle laupeus ja uskollisuus: älä hautaa minua Egyptiin, 30 *1. Moos. 25:9; 1. Moos. 35:27; 1. Moos. 49:29sillä minä tahdon levätä isieni luona; vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut heidän hautaansa". Hän vastasi: "Minä teen, niinkuin sanot". 31 *Hebr. 11:21Hän sanoi: "Vanno se minulle". Ja hän vannoi hänelle. Silloin Israel rukoili, kumartuneena vuoteensa päänalaista vasten.