Gênesis 19

Anges logés chez Lot. Sodome détruite.

1 Or, sur le soir les deux Anges vinrent à Sodome, et Lot était assis à la porte de Sodome, et les ayant vus, il se leva pour aller au-devant d’eux, et se prosterna le visage en terre. 2 Et il leur dit : Voici, je vous prie, Messieurs, retirez-vous maintenant dans la maison de votre serviteur, et logez-y cette nuit, et lavez vos pieds ; puis vous vous lèverez le matin, et continuerez votre chemin ; et ils dirent : Non, mais nous passerons cette nuit dans la rue. 3 Mais il les pressa tant, qu’ils se retirèrent chez lui ; et quand ils furent entrés dans sa maison, il leur fit un festin, et fit cuire des pains sans levain, et ils mangèrent. 4 Mais avant qu’ils s’allassent coucher, les hommes de la ville, les hommes de Sodome, environnèrent la maison, depuis le plus jeune jusqu’aux vieillards, tout le peuple depuis un bout jusqu’à l’autre. 5 Et appelant Lot, ils lui dirent : Où sont ces hommes qui sont venus cette nuit chez toi ? Fais-les sortir, afin que nous les connaissions. 6 Mais Lot sortit de sa maison pour leur parler à la porte, et ayant fermé la porte après soi, 7 Il leur dit : Je vous prie, mes Frères, ne leur faites point de mal. 8 Voici, j’ai deux filles qui n’ont point encore connu d’homme ; je vous les amènerai, et vous les traiterez comme il vous plaira, pourvu que vous ne fassiez point de mal à ces hommes ; car ils sont venus à l’ombre de mon toit. 9 Et ils lui dirent : Retire-toi de là. Ils dirent aussi : Cet homme seul est venu pour habiter ici comme étranger, et il voudra nous gouverner ? Maintenant nous te ferons pis qu’à eux. Et ils faisaient violence à Lot ; et ils s’approchèrent pour rompre la porte. 10 Mais ces hommes avançant leurs mains, retirèrent Lot à eux dans la maison, et fermèrent la porte. 11 Et ils frappèrent d’éblouissement les hommes qui étaient à la porte de la maison, depuis le plus petit jusqu’au plus grand ; de sorte qu’ils se lassèrent à chercher la porte. 12 Alors ces hommes dirent à Lot : Qui as-tu encore ici qui t’appartienne, soit gendre, soit fils, ou filles, ou quelque autre qui t’appartienne en la ville ? Fais-les sortir de ce lieu. 13 Car nous allons détruire ce lieu, parce que leur cri est devenu grand devant l’Eternel, et il nous a envoyés pour le détruire. 14 Lot sortit donc et parla à ses gendres, qui devaient prendre ses filles, et leur dit : Levez-vous, sortez de ce lieu, car l’Eternel va détruire la ville ; mais il semblait à ses gendres qu’il se moquait. 15 Et sitôt que l’aube du jour fut levée, les Anges pressèrent Lot, en disant : Lève-toi, prends ta femme et tes deux filles qui se trouvent ici, de peur que tu ne périsses dans la punition de la ville. 16 Et comme il tardait, ces hommes le prirent par la main, et ils prirent aussi par la main sa femme et ses deux filles, parce que l’Eternel l’épargnait ; et ils l’emmenèrent, et le mirent hors de la ville. 17 Or, dès qu’ils les eurent fait sortir, l’un dit : Sauve ta vie, ne regarde point derrière toi, et ne t’arrête en aucun endroit de la plaine ; sauve-toi sur la montagne, de peur que tu ne périsses. 18 Et Lot leur répondit : Non, Seigneur, je te prie. 19 Voici, ton serviteur a maintenant trouvé grâce devant toi, et la gratuité que tu m’as faite de préserver ma vie est merveilleusement grande, mais je ne me pourrai sauver vers la montagne, que le mal ne m’atteigne, et que je ne meure. 20 Voici, je te prie, cette ville-là est proche ; je puis m’y enfuir, et elle est petite ; je te prie, que je m’y sauve ; n’est-elle pas petite ? Et mon âme vivra. 21 Et il lui dit : Voici, je t’ai exaucé encore en cela, de ne détruire point la ville dont tu as parlé. 22 Hâte-toi, sauve-toi là, car je ne pourrai rien faire jusqu’à ce que tu y sois entré ; c’est pourquoi cette ville fut appelée Tsohar. 23 Comme le soleil se levait sur la terre, Lot entra dans Tsohar. 24 Alors l’Eternel fit pleuvoir des cieux, sur Sodome et sur Gomorrhe, du soufre et du feu, de la part de l’Eternel ; 25 et il détruisit ces villes-là, et toute la plaine, et tous les habitants des villes, et le germe de la terre. 26 Mais la femme de Lot regarda en arrière, et elle devint une statue de sel. 27 Et Abraham, se levant de bon matin, vint au lieu où il s’était tenu devant l’Eternel ; 28 et, regardant vers Sodome et Gomorrhe, et vers toute la terre de cette plaine-là, il vit monter de la terre une fumée comme la fumée d’une fournaise. 29 Mais il était arrivé lors que Dieu détruisit les villes de la plaine, qu’il s’était souvenu d’Abraham, et avait envoyé Lot hors de la subversion, quand il détruisit les villes où Lot habitait. 30 Et Lot monta de Tsohar, et habita sur la montagne avec ses deux filles, car il craignait de demeurer dans Tsohar, et il se retira dans une caverne avec ses deux filles. 31 Et l’aînée dit à la plus jeune : Notre père est vieux, et il n’y a personne sur la terre pour venir vers nous, selon la coutume de tous les pays. 32 Viens, donnons du vin à notre père, et couchons avec lui ; afin que nous conservions la race de notre père. 33 Elles donnèrent donc du vin à boire à leur père cette nuit-là ; et l’aînée vint, et coucha avec son père, mais il ne s’aperçut point ni quand elle se coucha, ni quand elle se leva. 34 Et le lendemain l’aînée dit à la plus jeune : Voici, j’ai couché la nuit passée avec mon père, donnons-lui encore cette nuit du vin à boire, puis va, et couche avec lui, et nous conserverons la race de notre père. 35 En cette nuit-là donc elles donnèrent encore du vin à boire à leur père, et la plus jeune se leva et coucha avec lui ; mais il ne s’aperçut point ni quand elle se coucha, ni quand elle se leva. 36 Ainsi les deux filles de Lot conçurent de leur père. 37 Et l’aînée enfanta un fils, et appela son nom Moab ; c’est le père des Moabites jusqu’à ce jour. 38 Et la plus jeune aussi enfanta un fils, et appela son nom Ben-Hammi ; c’est le père des enfants de Hammon jusqu’à ce jour.

Sodoman hävitys ja Lootin pelastus. Lootin tyttäret.

1 Ja ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa; ja nähtyänsä heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoillensa. 2 *1. Moos. 18:2Ja hän sanoi: "Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Aamulla varhain voitte jatkaa matkaanne." He sanoivat: "Emme, vaan me jäämme yöksi taivasalle". 3 Mutta hän pyysi heitä pyytämällä, ja he poikkesivat hänen luoksensa ja tulivat hänen taloonsa. Ja hän valmisti heille aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät. 4 Ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon. 5 *Jes. 3:9; Room. 1:27Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin." 6 Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä 7 *3. Moos. 18:22; 3. Moos. 20:13ja sanoi: "Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin. 8 Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä miehestä tiedä. Ne minä tuon teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan." 9 Mutta he vastasivat: "Mene tiehesi!" Ja he sanoivat: "Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja yhtäkaikki hän alati pyrkii hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä." Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea. 10 Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa huoneeseen ja sulkivat oven. 11 Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea. 12 Ja miehet sanoivat Lootille: "Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla kaupungissa on, 13 *1. Moos. 18:20sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen." 14 Silloin Loot meni puhuttelemaan vävyjänsä, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: "Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin". Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä.

15 Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: "Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden". 16 *2. Piet. 2:7Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia. 17 Ja viedessään heitä ulos sanoi mies: "Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi." 18 Mutta Loot sanoi heille: "Oi herrani, ei niin! 19 Katso, palvelijasi on saanut armon sinun silmiesi edessä, ja suuri on sinun laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille; pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen. 20 Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne; salli minun pelastua sinne — onhan se vähän matkan päässä — jäädäkseni eloon." 21 Ja hän sanoi hänelle: "Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut. 22 Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennenkuin olet sinne saapunut." Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar*Nimi merkitsee: pienuus, vähäpätöisyys..

23 Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin. 24 *5. Moos. 29:23; Jes. 13:19; Jer. 50:40; Hoos. 11:8; Aam. 4:11; Luuk. 17:29; Juud. 1:7Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta, 25 ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden. 26 Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi. 27 Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä, 28 katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu. 29 Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

30 Ja Loot lähti Sooarista ja asettui vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa; ja hän asui luolassa, hän ja hänen molemmat tyttärensä. 31 Niin vanhempi sanoi nuoremmalle: "Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa. 32 Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen." 33 Niin he juottivat sinä yönä isällensä viiniä. Ja vanhempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. 34 Seuraavana päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: "Katso, minä makasin viime yönä isäni kanssa; juottakaamme hänelle tänäkin yönä viiniä, ja mene sinä ja makaa hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen". 35 Niin he juottivat sinäkin yönä isällensä viiniä; ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi. 36 Ja niin Lootin molemmat tyttäret tulivat isästänsä raskaiksi. 37 Ja vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab; hänestä polveutuvat mooabilaiset aina tähän päivään saakka. 38 Ja myöskin nuorempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi; hänestä polveutuvat ammonilaiset aina tähän päivään saakka.