Gênesis 18

Isaac promis. Discours de Dieu avec Abraham de la destruction de Sodome.

1 Puis l’Eternel lui apparut dans les plaines de Mamré, comme il était assis à la porte de sa tente, pendant la chaleur du jour. 2 Car levant ses yeux, il regarda : et voici, trois hommes parurent devant lui, et les ayant aperçus, il courut au-devant d’eux de la porte de sa tente, et se prosterna en terre ; 3 Et il dit : Mon Seigneur, je te prie, si j’ai trouvé grâce devant tes yeux, ne passe point outre, je te prie, et arrête-toi chez ton serviteur. 4 Qu’on prenne, je vous prie, un peu d’eau, et lavez vos pieds, et reposez-vous sous un arbre ; 5 Et j’apporterai une bouchée de pain pour fortifier votre coeur, après quoi vous passerez outre ; car c’est pour cela que vous êtes venus vers votre serviteur. Et ils dirent : Fais ce que tu as dit. 6 Abraham donc s’en alla en hâte dans la tente vers Sara, et lui dit : Hâte-toi, prends trois mesures de fleur de farine, pétris-les, et fais des gâteaux. 7 Puis Abraham courut au troupeau, et prit un veau tendre et bon, lequel il donna à un serviteur, qui se hâta de l’apprêter. 8 Ensuite il prit du beurre et du lait, et le veau qu’on avait apprêté, et le mit devant eux ; et il se tint auprès d’eux sous l’arbre, et ils mangèrent. 9 Et ils lui dirent : Où est Sara ta femme ? Et il répondit : La voilà dans la tente. 10 Et l’un d’entr’eux dit : Je ne manquerai pas de retourner vers toi en ce même temps où nous sommes, et voici, Sara ta femme aura un fils. Et Sara l’écoutait à la porte de la tente qui était derrière lui. 11 Or Abraham et Sara étaient vieux, fort avancés en âge ; et Sara n’avait plus ce que les femmes ont accoutumé d’avoir. 12 Et Sara rit en soi-même, et dit : Etant vieille, et mon Seigneur étant fort âgé, aurai-je cette satisfaction ? 13 Et l’Eternel dit à Abraham : Pourquoi Sara a-t-elle ri, en disant : Serait-il vrai que j’aurais un enfant, étant vieille comme je suis ? 14 Y a-t-il quelque chose qui soit difficile à l’Eternel ? Je retournerai vers toi en cette saison, en ce même temps où nous sommes, et Sara aura un fils. 15 Et Sara le nia, en disant : Je n’ai point ri ; car elle eut peur. Mais il dit : Cela n’est pas ; car tu as ri. 16 Et ces hommes se levèrent de là, et regardèrent vers Sodome ; et Abraham marchait avec eux pour les conduire. 17 Et l’Eternel dit : Cacherai-je à Abraham ce que je m’en vais faire ? 18 Puis qu’Abraham doit certainement devenir une nation grande et puissante, et que toutes les nations de la terre seront bénies en lui ? 19 Car je le connais, et je sais qu’il commandera à ses enfants, et à sa maison après lui, de garder la voie de l’Eternel, pour faire ce qui est juste, et droit ; afin que l’Eternel fasse venir sur Abraham tout ce qu’il lui a dit. 20 Et l’Eternel dit : Parce que le cri de Sodome et de Gomorrhe est augmenté, et que leur péché est fort aggravé ; 21 Je descendrai maintenant, et je verrai s’ils ont fait entièrement selon le cri qui est venu jusqu’à moi ; et si cela n’est pas, je le saurai. 22 Ces hommes donc partant de là allaient vers Sodome ; mais Abraham se tint encore devant l’Eternel. 23 Et Abraham s’approcha, et dit : Feras-tu périr le juste même avec le méchant ? 24 Peut-être y a-t-il cinquante justes dans la ville, les feras-tu périr aussi ? Ne pardonneras-tu point à la ville, à cause des cinquante justes qui y seront ? 25 Non il n’arrivera pas que tu fasses une telle chose, que tu fasses mourir le juste avec le méchant, et que le juste soit traité comme le méchant ! Non tu ne le feras point. Celui qui juge toute la terre ne fera-t-il point justice ? 26 Et l’Eternel dit : Si je trouve en Sodome cinquante justes dans la ville, je pardonnerai à tout le lieu pour l’amour d’eux. 27 Et Abraham répondit, en disant : Voici, j’ai pris maintenant la hardiesse de parler au Seigneur, quoique je ne sois que poudre et que cendre. 28 Peut-être en manquera-t-il cinq des cinquante justes ; détruiras-tu toute la ville pour ces cinq-là ? Et il lui répondit : Je ne la détruirai point, si j’y en trouve quarante-cinq. 29 Et Abraham continua de lui parler, en disant : Peut-être s’y en trouvera-t-il quarante ? Et il dit : Je ne la détruirai point pour l’amour des quarante. 30 Et Abraham dit : Je prie le Seigneur de ne s’irriter pas si je parle encore ; peut-être s’en trouvera-t-il trente ? Et il dit : Je ne la détruirai point, si j’y en trouve trente. 31 Et Abraham dit : Voici maintenant, j’ai pris la hardiesse de parler au Seigneur : peut-être s’en trouvera-t-il vingt ? Et il dit : Je ne la détruirai point pour l’amour des vingt. 32 Et Abraham dit : Je prie le Seigneur de ne s’irriter pas, je parlerai encore une seule fois ; peut-être s’y en trouvera-t-il dix. Et il dit : Je ne la détruirai point pour l’amour des dix. 33 Et l’Eternel s’en alla quand il eut achevé de parler avec Abraham ; et Abraham s’en retourna en son lieu.

Herra viereilee Aabrahamin luona Mamren tammistossa. Aabraham rukoilee Sodoman puolesta.

1 Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 2 *Hebr. 13:2Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan 3 ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse. 4 Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. 5 Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut". 6 Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia". 7 Sitten Aabraham riensi karjaan, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi palvelijalle, joka ryhtyi nopeasti sitä valmistamaan. 8 Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä; itse hän seisoi heidän luonansa puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.

9 Ja he kysyivät häneltä: "Missä vaimosi Saara on?" Hän vastasi: "Tuolla majassa". 10 *1. Moos. 17:19; 1. Moos. 21:1; Room. 9:9Ja hän sanoi: "Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika". Mutta Saara kuunteli majan ovella hänen takanansa. 11 *Hebr. 11:11Mutta Aabraham ja Saara olivat iäkkäät, eikä Saaran enää ollut, niinkuin naisten tavallisesti on. 12 *1. Piet. 3:6Sentähden Saara naurahti itseksensä ja ajatteli: "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu? Ja myös minun herrani on vanha." 13 Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?' 14 *Luuk. 1:37Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan minä palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika." 15 Ja Saara kielsi sanoen: "En minä nauranut"; sillä hän pelkäsi. Mutta hän sanoi: "Ei ole niin; sinä nauroit".

16 Silloin miehet nousivat siitä ja kääntyivät Sodomaan päin, ja Aabraham kulki heidän kanssaan saattaaksensa heitä. 17 *Aam. 3:7Ja Herra sanoi: "Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä? 18 *1. Moos. 12:3; 1. Moos. 22:18; 1. Moos. 26:4; 1. Moos. 28:14; 2. Moos. 1:7; Ap. t. 3:25; Gal. 3:8Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi. 19 *5. Moos. 6:6Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut." 20 *1. Moos. 13:13; Hes. 16:48Niin Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. 21 Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää." 22 Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. 23 Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? 24 Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? 25 *Room. 3:6Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?" 26 Ja Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan". 27 *Ps. 103:14Aabraham vastasi ja sanoi: "Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka. 28 Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi". 29 Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Hän vastasi: "Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä". 30 Aabraham sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Hän vastasi: "En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä". 31 Mutta hän sanoi: "Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?" Hän vastasi: "Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä". 32 Ja hän sanoi: "Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?" Hän vastasi: "Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä". 33 Ja Herra lähti pois, senjälkeen kuin hän oli lakannut puhumasta Aabrahamin kanssa, ja Aabraham palasi kotiinsa.