Gênesis 13

Abram et Lot se séparent. Promesses de Dieu à Abram.

1 Abram donc monta d’Egypte vers le Midi, lui, sa femme, et tout ce qui lui appartenait, et Lot avec lui. 2 Et Abram était très riche en bétail, en argent, et en or. 3 Et il s’en retourna en suivant la route qu’il avait tenue du Midi à Béthel, jusqu’au lieu où il avait dressé ses tentes au commencement, entre Béthel et Haï, 4 Au même lieu où était l’autel qu’il y avait bâti au commencement, et Abram invoqua là le nom de l’Eternel. 5 Lot aussi qui marchait avec Abram, avait des brebis, des boeufs, et des tentes. 6 Et la terre ne les pouvait porter pour demeurer ensemble ; car leur bien était si grand, qu’ils ne pouvaient demeurer l’un avec l’autre. 7 De sorte qu’il y eut querelle entre les pasteurs du bétail d’Abram, et les pasteurs du bétail de Lot ; or en ce temps-là les Cananéens et les Phérésiens demeuraient au pays. 8 Et Abram dit à Lot : Je te prie qu’il n’y ait point de dispute entre moi et toi, ni entre mes pasteurs et les tiens ; car nous sommes frères. 9 Tout le pays n’est-il pas à ta disposition ? sépare-toi, je te prie, d’avec moi. Si tu choisis la gauche, je prendrai la droite ; et si tu prends la droite, je m’en irai à la gauche. 10 Et Lot élevant ses yeux, vit toute la plaine du Jourdain qui, avant que l’Eternel eût détruit Sodome et Gomorrhe, était arrosée partout, jusqu’à ce qu’on vienne à Tsohar, comme le jardin de l’Eternel, et comme le pays d’Egypte. 11 Et Lot choisit pour lui toute la plaine du Jourdain, et alla du coté d’Orient ; ainsi ils se séparèrent l’un de l’autre. 12 Abram demeura au pays de Canaan, et Lot demeura dans les villes de la plaine, et dressa ses tentes jusqu’à Sodome. 13 Or les habitants de Sodome étaient méchants, et grands pécheurs contre l’Eternel. 14 Et l’Eternel dit à Abram, après que Lot se fut séparé de lui : Lève maintenant tes yeux, et regarde du lieu où tu es, vers le Septentrion, le Midi, l’Orient, et l’Occident. 15 Car je te donnerai, et à ta postérité pour jamais, tout le pays que tu vois. 16 Et je ferai que ta postérité sera comme la poussière de la terre ; que si quelqu’un peut compter la poussière de la terre, il comptera aussi ta postérité. 17 Lève-toi donc, et te promène dans le pays, en sa longueur et en sa largeur ; car je te le donnerai. 18 Abram donc ayant transporté ses tentes, alla demeurer dans les plaines de Mamré, qui est en Hébron, et il bâtit là un autel à l’Eternel.

Aabraham ja Loot eroavat toisistaan.

1 Niin Abram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja Loot hänen kanssaan, Etelämaahan. 2 Abram oli hyvin rikas: hänellä oli karjaa, hopeata ja kultaa. 3 *1. Moos. 12:8Ja hän vaelsi, kulkien levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut, Beetelin ja Ain välillä, 4 siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Abram huusi siinä avuksi Herran nimeä. 5 Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja. 6 Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua. 7 Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset. 8 Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä. 9 Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle." 10 Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa. 11 Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan. 12 Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin ja siirtyi siirtymistään telttoineen Sodomaan asti. 13 *1. Moos. 18:20; 1. Moos. 19:4; Hes. 16:48Mutta Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä.

14 Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. 15 *1. Moos. 12:7Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. 16 *1. Moos. 15:5; 1. Moos. 22:17; Jer. 33:22; Hebr. 11:12Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi. 17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." 18 Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka on Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.