Isaías 29

Prophétie contre la ville de Jérusalem.

1 Malheur à Ariel, à Ariel, la ville où David s’est campé ; ajoutez année sur année, qu’on égorge des victimes pour les Fêtes. 2 Mais je mettrai Ariel à l’étroit, et la ville ne sera que tristesse et que deuil, et elle me sera comme Ariel. 3 Car je me camperai en rond contre toi, et je t’assiégerai avec des tours, et je dresserai contre toi des forts. 4 Et tu seras abaissée, et tu parleras comme de dedans la terre, et ta parole sera basse, comme si elle sortait de la poussière, et ta voix, comme celle d’un esprit de Python, sortira de la terre, et ta parole marmottera comme si elle sortait de la poussière. 5 Et la multitude de tes étrangers sera comme de la poudre menue ; et la multitude des terribles sera comme de la balle qui passe, et cela sera pour un petit moment. 6 Elle sera visitée par l’Eternel des armées avec des tonnerres, et avec des tremblements de terre, et avec un grand bruit, tempête, tourbillon, et flamme de feu dévorant. 7 Et la multitude de toutes les nations qui feront la guerre à Ariel, et tous ceux qui combattront contre la ville, et ceux qui la serreront de près, seront comme un songe d’une vision de nuit. 8 Et il arrivera, que comme celui qui a faim, songe qu’il mange, mais quand il est réveillé, son âme est vide ; et comme celui qui a soif, songe qu’il boit, mais quand il est réveillé, il est las, et son âme est altérée, ainsi sera la multitude de toutes les nations qui combattront contre la montagne de Sion. 9 Arrêtez-vous, et vous étonnez ; écriez-vous, et criez ; Ils se sont enivrés, mais non pas de vin ; ils chancellent, mais non pas à cause de la cervoise. 10 Car l’Eternel a répandu sur vous un esprit d’un profond dormir ; il a bouché vos yeux ; il a bandé ceux de vos Prophètes, et de vos principaux Voyants. 11 Et toute vision vous sera comme les paroles d’un livre cacheté qu’on donnerait à un homme de lettres en lui disant ; Nous te prions, lis ceci ; et il répondrait : Je ne saurais, car il est cacheté. 12 Puis si on le donnait à quelqu’un qui ne fût point homme de lettres, en lui disant ; nous te prions, lis ceci ; il répondrait ; je ne sais point lire. 13 C’est pourquoi le Seigneur dit ; parce que ce peuple s’approche de moi de sa bouche, et qu’ils m’honorent de leurs lèvres, mais qu’il a éloigné son coeur de moi, et parce que la crainte qu’ils ont de moi est un commandement d’hommes, enseigné par des hommes ; 14 A cause de cela, voici, je continuerai de faire à l’égard de ce peuple-ci des merveilles et des prodiges étranges : c’est que la sapience de ses sages périra, et l’intelligence de ses hommes savants disparaîtra. 15 Malheur à ceux qui veulent aller plus loin que l’Eternel, pour cacher leur conseil, et dont les oeuvres sont dans les ténèbres, et qui disent ; qui nous voit, et qui nous aperçoit ? 16 Ce que vous renversez ne sera-t-il pas réputé comme l’argile d’un potier ? même, l’ouvrage dira-t-il de celui qui l’a fait : il ne m’a point fait ? et la chose formée dira-t-elle de celui qui l’a formée ; il n’y entendait rien ? 17 Le Liban ne sera-t-il pas encore dans très-peu de temps changé en un Carmel ? et Carmel ne sera-t-il pas réputé comme une forêt ? 18 Et les sourds entendront en ce jour-là les paroles du livre, et les yeux des aveugles étant délivrés de l’obscurité et des ténèbres, verront. 19 Et les débonnaires auront joie sur joie en l’Eternel, et les pauvres d’entre les hommes s’égayeront au Saint d’Israël. 20 Car le terrible prendra fin, et le moqueur sera consumé, et tous ceux qui veillent pour commettre l’iniquité, seront retranchés. 21 Ceux qui font tenir pour coupables les hommes pour une parole, et qui tendent des pièges à celui qui les reprend en la porte, et qui font tomber le juste en confusion. 22 C’est pourquoi l’Eternel, qui a racheté Abraham, a dit ainsi touchant la maison de Jacob ; Jacob ne sera plus honteux, et sa face ne pâlira plus. 23 Car quand il verra ses fils être un ouvrage de mes mains au milieu de lui, ils sanctifieront mon Nom ; ils sanctifieront, dis-je, le Saint de Jacob, et redouteront le Dieu d’Israël. 24 Et ceux dont l’Esprit s’était fourvoyé deviendront prudents ; et ceux qui murmuraient apprendront la doctrine.

Voi-huuto Arielia (Jerusalemia) vastaan; sen nöyryytys ja pelastus. Juudan hengellinen sokeus ja kuollut usko. Pelastuksen aika.

1 Voi Arielia, Arielia,

kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!

Liittäkää vuosi vuoteen,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

2 niin minä ahdistan Arielia,

ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,

oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi*Hebreaksi ariel..

3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan

ja saarran sinut vartiostoilla

ja luon vallit sinua vastaan.

4 Silloin sinä puhut maasta matalalta,

sanasi tulevat vaimeina tomusta,

sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,

puheesi tulee supisten tomusta.

5 *Job 21:18; Ps. 1:4; Jes. 17:13; Jes. 37:36Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva

niinkuin hieno pöly,

ja väkivaltaisten lauma

niinkuin lentävät akanat,

ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

6 *Jes. 30:30Herra Sebaot etsiskelee sinua

ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,

kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,

kuluttavan tulen liekissä.

7 Niinkuin yöllinen uninäky

on oleva kansain lauma,

joka sotii Arielia vastaan,

kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan

ja sitä ahdistavat.

8 Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä,

mutta herää hiuka sydämessä,

ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa,

mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt

ja himoitsee juoda,

niin on oleva kaikki kansain lauma,

joka sotii Siionin vuorta vastaan.

9 Hämmästykää ja ihmetelkää,

tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää!

He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä,

hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

10 *Room. 11:8Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne

raskaan unen hengen

ja sulkenut teidän silmänne — profeettanne,

ja peittänyt teidän päänne — näkijänne.

11 *Ilm. 5:1Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu", 12 ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "En osaa lukea".

13 *Matt. 15:8; Mark. 7:6Ja Herra sanoi:

Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan

ja kunnioittaa minua huulillaan,

mutta pitää sydämensä minusta kaukana,

ja koska heidän jumalanpelkonsa

on vain opittuja ihmiskäskyjä,

14 *Jes. 44:25; Obad. v. 8; 1. Kor. 1:19sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle

kummia tekoja — kummia ja ihmeitä,

ja sen viisaitten viisaus häviää,

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

15 *Job 24:15; Ps. 10:11,13; Ps. 94:7; Hes. 8:12Voi niitä,

jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta,

joiden teot tapahtuvat pimeässä

ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee,

kuka meistä tietää?"

16 *Jes. 45:9; Room. 9:20Voi mielettömyyttänne!

Onko savi savenvalajan veroinen?

Ja sanooko työ tekijästään:

"Ei hän ole minua tehnyt",

tai sanooko kuva kuvaajastaan:

"Ei hän mitään ymmärrä"?

17 *Jes. 32:15Vain lyhyt hetki enää,

niin Libanon muuttuu puutarhaksi,

ja puutarha on metsän veroinen.

18 *Jes. 35:5; Matt. 11:5Sinä päivänä kuurot kuulevat

kirjan sanat,

ja sokeiden silmät näkevät

vapaina synkeästä pimeydestä.

19 Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa,

ja ihmisistä köyhimmätkin

riemuitsevat Israelin Pyhästä.

20 Sillä väkivaltaisista on tullut loppu,

pilkkaajat ovat hävinneet,

ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

21 ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn

ja virittävät pauloja sille,

joka oikeutta puolustaa portissa,

ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.

22 Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti,

sanoo Jaakobin heimolle näin:

Ei Jaakob enää joudu häpeään,

eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

23 *Jes. 8:13Sillä kun hän näkee,

kun hänen lapsensa näkevät

keskellänsä minun kätteni työn,

niin he pyhittävät minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja peljästyvät Israelin Jumalaa.

24 Ja hengessään eksyväiset

käsittävät ymmärryksen,

ja napisevaiset ottavat oppia.