Isaías 42

Caractères du Messie promis.

1 Voici mon serviteur, je le maintiendrai : c’est mon Elu, auquel mon âme prend son bon plaisir ; j’ai mis mon Esprit sur lui ; il manifestra le jugement aux nations. 2 Il ne criera point, et il ne haussera, ni ne fera ouïr sa voix dans les rues. 3 Il ne brisera point le roseau cassé, et n’éteindra point le lumignon fumant ; il mettra en avant le jugement en vérité. 4 Il ne se retirera point, ni ne se hâtera point, qu’il n’ait mis un règlement en la terre ; et les Iles s’attendront à sa Loi. 5 Ainsi a dit le Dieu Fort, l’Eternel, qui a créé les cieux, et les a étendus, qui a aplani la terre avec ce qu’elle produit, qui donne la respiration au peuple qui est sur elle, et l’esprit à ceux qui y marchent. 6 Moi l’Eternel, je t’ai appelé en justice, et je prendrai ta main, et te garderai ; et je te ferai être l’alliance du peuple, et la lumière des nations : 7 Afin d’ouvrir les yeux qui ne voient point, et de retirer les prisonniers hors du lieu où on les tient enfermés, et ceux qui habitent dans les ténèbres, hors de la prison. 8 Je suis l’Eternel, c’est là mon Nom ; et je ne donnerai point ma gloire à un autre, ni ma louange aux images taillées. 9 Voici, les choses qui ont été prédites auparavant sont arrivées ; et je vous en annonce de nouvelles, et je vous les ferai entendre avant qu’elles soient arrivées. 10 Chantez à l’Eternel un nouveau cantique, et que sa louange éclate du bout de la terre ; que ceux qui descendent en la mer ; et tout ce qui est en elle ; que les Iles, et leurs habitants ; 11 Que le désert et ses villes élèvent la voix ; que les villages où habite Kédar ; et ceux qui habitent dans les rochers éclatent en chant de triomphe ; qu’ils s’écrient du sommet des montagnes ; 12 Qu’on donne gloire à l’Eternel, et qu’on publie sa louange dans les Iles. 13 L’Eternel sortira comme un homme vaillant, il réveillera sa jalousie comme un homme de guerre, il jettera des cris de joie, il jettera, dis je, de grands cris, et se fortifiera contre ses ennemis. 14 Je me suis tu dès longtemps ; me tiendrais-je en repos ? me retiendrais-je ? je crierai comme celle qui enfante, je détruirai, et j’engloutirai tout ensemble. 15 Je réduirai les montagnes et les coteaux en désert, et je dessécherai toute leur herbe ; je réduirai les fleuves en Iles, et je ferai tarir les étangs. 16 Je conduirai les aveugles par un chemin qu’ils ne connaissent point, je les ferai marcher par des sentiers qu’ils ne connaissent point ; je réduirai devant eux les ténèbres en lumière, et les choses tortues en choses droites ; je leur ferai de telles choses, et je ne les abandonnerai point. 17 Que ceux-là donc se retirent en arrière, et soient tout honteux, qui se confient aux images taillées, et qui disent aux images de fonte ; vous êtes nos dieux. 18 Sourds, écoutez ; et vous aveugles regardez et voyez. 19 Qui est aveugle, sinon mon serviteur ? et qui est sourd, comme mon messager que j’ai envoyé ? Qui est aveugle, comme celui que j’ai comblé de grâces ? qui, dis-je, est aveugle, comme le serviteur de l’Eternel ? 20 Vous voyez beaucoup de choses, mais vous ne prenez garde à rien ; vous avez les oreilles ouvertes, mais vous n’entendez rien. 21 L’Eternel prenait plaisir en lui à cause de sa justice ; il magnifiait sa Loi, et le rendait honorable. 22 Mais c’est ici un peuple pillé et fourragé ; ils seront tous enlacés dans les cavernes, et seront cachés dans les prisons ; ils seront en pillage, et il n’y aura personne qui les délivre ; ils seront fourragés, et il n’y aura personne qui dise ; restituez. 23 Qui est celui d’entre vous qui prêtera l’oreille à ceci, qui y sera attentif, et qui l’entendra dorénavant ? 24 Qui est-ce qui a livré Jacob au pillage, et Israël aux fourrageurs ? N’a-ce pas été l’Eternel, contre lequel nous avons péché ? Parce qu’on n’a point agréé de marcher dans ses voies, et qu’on n’a point écouté sa Loi. 25 C’est pourquoi il a répandu sur lui la fureur de sa colère, et une forte guerre ; et il l’a embrasé tout alentour, mais Israël ne l’a point connu ; et tu l’as brûlé, mais il ne s’en est point soucié.

Oikea Herran palvelija. Herra käy vapahtamaan kansaansa. Herran sokea palvelija on ryöstetty ja vangittu.

1 *Jes. 61:1; Matt. 3:17; Matt. 12:18; Matt. 17:5Katso, minun palvelijani, jota minä tuen,

minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.

Minä olen pannut Henkeni häneen,

hän levittää kansakuntiin oikeuden.

2 Ei hän huuda eikä korota ääntään,

ei anna sen kuulua kaduilla.

3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra,

ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Hän levittää oikeutta uskollisesti.

4 Hän itse ei sammu eikä murru,

kunnes on saattanut oikeuden maan päälle,

ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.

5 *Neh. 9:6; Job 33:4; Jes. 40:22; Jes. 45:12Näin sanoo Jumala, Herra,

joka on luonut taivaan ja levittänyt sen,

joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa,

antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on,

ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:

6 *Jes. 9:1; Jes. 49:6,8; Jes. 60:3; Luuk. 1:79; Luuk. 2:32Minä, Herra,

olen vanhurskaudessa kutsunut sinut,

olen tarttunut sinun käteesi,

varjellut sinut ja pannut sinut

kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,

7 *Jes. 35:5; Jes. 61:1; Matt. 11:5; Matt. 15:30; Luuk. 7:22avaamaan sokeat silmät,

päästämään sidotut vankeudesta,

pimeydessä istuvat vankihuoneesta.

8 *2. Moos. 6:3; Ps. 83:19; Jes. 48:11Minä, Herra, se on minun nimeni,

minä en anna kunniaani toiselle

enkä ylistystäni epäjumalille.

9 Katso, entiset ovat toteen käyneet,

ja uusia minä ilmoitan;

ennenkuin ne puhkeavat taimelle,

annan minä teidän ne kuulla.

10 *Ps. 33:3; Ps. 40:4; Ps. 96:1; Ps. 98:1; Ps. 149:1; Ilm. 5:9; Ilm. 14:3Veisatkaa Herralle uusi virsi,

veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä,

te merenkulkijat ja meri täysinensä,

te merensaaret ja niissä asuvaiset.

11 Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit,

kylät, joissa Keedar asuu.

Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,

vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

12 Antakoot Herralle kunnian

ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.

13 Herra lähtee sotaan niinkuin sankari,

niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa;

hän nostaa sotahuudon ja karjuu,

uhittelee vihollisiansa.

14 *Ps. 50:21; Jes. 57:11Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti,

olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni.

Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä,

puhallan ja puuskun.

15 Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,

ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon;

minä muutan virrat saariksi

ja kuivaan vesilammikot.

16 *Jes. 40:3Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne;

polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi

ja koleikot tasangoksi.

Nämä minä teen

enkä niitä tekemättä jätä.

17 *Ps. 97:7; Jes. 1:29; Jes. 44:11; Jes. 45:16Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään,

jotka turvaavat veistettyyn kuvaan,

jotka sanovat valetuille kuville:

"Te olette meidän jumalamme".

18 *Jes. 43:8Te kuurot, kuulkaa,

ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.

19 Kuka on sokea, ellei minun palvelijani,

ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani,

jonka minä lähetän?

Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni,

niin sokea kuin Herran palvelija?

20 *Jes. 6:9; Matt. 13:13; Room. 2:21Paljon sinä olet nähnyt,

mutta et ole ottanut varteen;

korvat avattiin, mutta ei kuulla.

21 Herra on nähnyt hyväksi

vanhurskautensa tähden

tehdä lain suureksi ja ihanaksi.

22 Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa

kaikki nuoret miehet ovat sidotut

ja vankihuoneisiin kätketyt;

he ovat joutuneet saaliiksi,

eikä ole auttajaa,

ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi:

"Anna takaisin!"

23 Kuka teistä ottaa tämän korviinsa,

tarkkaa ja kuulee vastaisen varalta?

24 Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi

ja Israelin raastajain valtaan?

Eikö Herra, jota vastaan me olemme syntiä tehneet,

jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa

ja jonka lakia he eivät totelleet?

25 *Jer. 7:20; Hes. 20:8; Hoos. 5:10Niin hän vuodatti Israelin päälle

vihansa hehkun ja sodan tuimuuden.

Se liekehti hänen ympärillään,

mutta hän ei ollut tietääksensä;

se poltti häntä,

mutta hän ei siitä huolinut.