Isaías 6

Vision de Dieu sur son trône.

1 L’année en laquelle mourut le Roi Hozias, je vis le Seigneur séant sur un trône haut et élevé, et ses pans remplissaient le Temple. 2 Les Séraphins se tenaient au-dessus de lui, et chacun d’eux avait six ailes ; de deux ils couvraient leur face, et de deux ils couvraient leurs pieds, et de deux ils volaient. 3 Et ils criaient l’un à l’autre, et disaient : Saint, Saint, Saint est l’Eternel des armées ; tout ce qui est dans toute la terre est sa gloire. 4 Et les poteaux des seuils furent ébranlés par la voix de celui qui criait ; et la maison fut remplie de fumée. 5 Alors je dis ; Hélas moi ! car c’est fait de moi, parce que je suis un homme souillé de lèvres, et que je demeure parmi un peuple souillé de lèvres ; et mes yeux ont vu le Roi, l’Eternel des armées. 6 Mais l’un des Séraphins vola vers moi, tenant en sa main un charbon vif, qu’il avait pris de dessus l’autel avec des pincettes ; 7 Et il en toucha ma bouche, et dit ; voici, ceci a touché tes lèvres, c’est pourquoi ton iniquité sera ôtée, et la propitiation sera faite pour ton péché. 8 Puis j’ouïs la voix du Seigneur, disant ; qui enverrai-je, et qui ira pour nous ? et je dis ; me voici, envoie-moi. 9 Et il dit ; va, et dis à ce peuple ; En entendant vous entendrez, mais vous ne comprendrez point ; et en voyant vous verrez, mais vous n’apercevrez point. 10 Engraisse le cœur de ce peuple, et rends ses oreilles pesantes, et bouche ses yeux ; de peur qu’il ne voie de ses yeux, et qu’il n’entende de ses oreilles, et que son cœur ne comprenne, et qu’il ne se convertisse, et qu’il ne recouvre la santé. 11 Et je dis ; jusques-à quand, Seigneur ? et il répondit : Jusques-à ce que les villes aient été désolées, et qu’il n’y ait plus d’habitants, ni d’homme dans les maisons, et que la terre soit mise en une entière désolation ; 12 Et que l’Eternel ait dispersé au loin les hommes, et que celle qu’il aura abandonnée ait demeuré longtemps au milieu du pays. 13 Toutefois il y en aura encore en elle une dizaine, puis elle sera derechef broutée ; mais comme la fermeté des chênes et des rouvres consiste en ce qu’ils rejettent, ainsi la semence sainte sera la fermeté.

Profeetan kutsuminen.

1 *Hes. 1:26; Dan. 7:9; Matt. 25:31; Joh. 12:41Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 *2. Moos. 3:6; 1. Kun. 19:13Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 3 *Ilm. 4:8Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat:

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot;

kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".

4 *2. Moos. 40:34; 1. Kun. 8:10; Hes. 10:4; Ilm. 15:8Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

5 *2. Moos. 33:20; Tuom. 6:22; Tuom. 13:22; Dan. 10:8Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." 6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, 7 *Jer. 1:9; Dan. 10:16ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". 9 *Hes. 12:2; Matt. 13:14; Mark. 4:12; Luuk. 8:10; Joh. 12:39; Ap. t. 28:25Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle:

'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.

10 *5. Moos. 29:3; Room. 11:8Paaduta tämän kansan sydän,

koveta sen korvat,

sokaise sen silmät,

ettei se näkisi silmillään,

ei kuulisi korvillaan,

ei ymmärtäisi sydämellään

eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

11 Mutta minä sanoin:

"Kuinka kauaksi aikaa, Herra?"

Hän vastasi:

"Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi,

asumattomiksi,

ja talot tyhjiksi ihmisistä

ja pellot on hävitetty erämaaksi;

12 kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas

ja suuri autius tullut keskelle maata.

13 Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa,

niin hävitetään vielä sekin.

Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta

jää kaadettaessa kanto,

niin siitäkin:

se kanto on pyhä siemen."