Isaías 30

Censure et menaces aux Juifs.

1 Malheur aux enfants revêches, dit l’Eternel, qui prennent conseil, et non pas de moi ; et qui se forgent des idoles, où mon esprit n’est point, afin d’ajouter péché sur péché. 2 Qui sans avoir interrogé ma bouche marchent pour descendre en Egypte, afin de se fortifier de la force de Pharaon, et se retirer sous l’ombre d’Egypte. 3 Car la force de Pharaon vous tournera à honte, et la retraite sous l’ombre d’Egypte vous tournera à confusion. 4 Car les principaux de son peuple ont été à Tsohan, et ses messagers sont parvenus jusques à Hanès. 5 Tous seront rendus honteux par un peuple qui ne leur profitera de rien, ils n’en recevront aucun secours ni aucun avantage, mais il sera leur honte, et leur opprobre. 6 Les bêtes seront chargées pour aller au Midi ; ils porteront leurs richesses sur les dos des ânons, et leurs trésors sur la bosse des chameaux, vers le peuple qui ne leur profitera point, au pays de détresse et d’angoisse, d’où viennent le vieux lion, et le lion, la vipère, et le serpent brûlant qui vole. 7 Car le secours que les Egyptiens leur donneront ne sera que vanité, et qu’un néant ; c’est pourquoi j’ai crié ceci ; leur force est de se tenir tranquilles. 8 Entre donc maintenant, et l’écris en leur présence sur une table, et rédige-le par écrit dans un livre,afin que cela demeure pour le temps à venir, à perpétuité, à jamais ; 9 Que c’est ici un peuple rebelle, des enfants menteurs, des enfants qui ne veulent point écouter la Loi de l’Eternel ; 10 Qui ont dit aux Voyants ; ne voyez point ; et à ceux qui voient des visions ; ne voyez point de visions de justice, mais dites-nous des choses agréables, voyez des visions trompeuses. 11 Retirez-vous du chemin, détournez-vous du sentier, faites cesser le Saint d’Israël de devant nous. 12 C’est pourquoi ainsi a dit le Saint d’Israël ; parce que vous avez rejeté cette parole, et que vous vous êtes confiés en l’oppression, et en vos moyens obliques, et que vous vous êtes appuyés sur ces choses ; 13 A cause de cela cette iniquité vous sera comme la fente d’une muraille qui s’en va tomber, faisant ventre jusques au haut, de laquelle la ruine vient soudainement, et en un moment. 14 Il la brisera donc comme on brise une bouteille d’un potier de terre qui est cassée, laquelle on n’épargne point, et des pièces de laquelle ne se trouverait pas un têt pour prendre du feu du foyer, ou pour puiser de l’eau d’une fosse. 15 Car ainsi avait dit le Seigneur, l’Eternel, le Saint d’Israël ; en vous tenant tranquilles et en repos vous serez délivrés, votre force sera en vous tenant en repos et en espérance ; mais vous ne l’avez point agréé. 16 Et vous avez dit ; non, mais nous nous enfuirons sur des chevaux ; à cause de cela vous vous enfuirez. Et vous avez dit ; nous monterons sur des chevaux légers ; à cause de cela ceux qui vous poursuivront seront légers. 17 Mille d’entre vous s’enfuiront à la menace d’un seul ; vous vous enfuirez à la menace de cinq ; jusqu’à ce que vous soyez abandonnés comme un arbre tout ébranché au sommet d’une montagne, et comme un étendard sur un coteau. 18 Et cependant l’Eternel attend pour vous faire grâce, et ainsi il sera exalté en ayant pitié de vous ; car l’Eternel est le Dieu de jugement ; ô que bienheureux sont tous ceux qui se confient en lui ! 19 Car le peuple demeurera dans Sion, et dans Jérusalem ; tu ne pleureras point ; certes il te fera grâce sitôt qu’il aura ouï ton cri ; sitôt qu’il t’aura ouï, il t’exaucera. 20 Le Seigneur vous donnera du pain de détresse, et de l’eau d’angoisse, mais tes Docteurs ne s’envoleront plus, et tes yeux verront tes Docteurs. 21 Et tes oreilles entendront la parole de celui qui sera derrière toi, disant ; c’est ici le chemin, marchez-y ; soit que vous tiriez à droite, soit que vous tiriez à gauche. 22 Et vous tiendrez pour souillés les chapiteaux des images taillées, faites de l’argent d’un chacun de vous, et les ornements faits de l’or fondu d’un chacun de vous ; tu les jetteras au loin, comme un sang impur ; et tu diras ; videz-le dehors. 23 Et il donnera la pluie sur tes semailles, quand tu auras semé en la terre ; et le grain du revenu de la terre sera abondant, et bien nourri ; en ce jour-là ton bétail paîtra dans une campagne spacieuse. 24 Et les boeufs et les ânes qui labourent la terre mangeront le pur fourrage de ce qui aura été vanné avec la pelle et le van. 25 Et il y aura des ruisseaux d’eaux courantes sur toute haute montagne, et sur tout coteau haut élevé, au jour de la grande tuerie, quand les tours tomberont. 26 Et la lumière de la lune sera comme la lumière du soleil ; et la lumière du soleil sera sept fois aussi grande, comme si c’était la lumière de sept jours, au jour que l’Eternel aura bandé la froissure de son peuple, et qu’il aura guéri la blessure de sa plaie. 27 Voici, le Nom de l’Eternel vient de loin, sa colère est ardente, et une pesante charge ; ses lèvres sont remplies d’indignation, et sa langue est comme un feu dévorant. 28 Et son Esprit est comme un torrent débordé, qui atteint jusques au milieu du cou, pour disperser les nations, d’une telle dispersion, qu’elles seront réduites à néant ; et il est comme une bride aux mâchoires des peuples, qui les fera aller à travers champs. 29 Vous aurez un cantique tel que celui de la nuit en laquelle on se prépare à célébrer une fête solennelle ; et vous aurez une allégresse de coeur telle qu’a celui qui marche avec la flûte, pour venir en la montagne de l’Eternel, vers le rocher d’Israël. 30 Et l’Eternel fera entendre sa voix, pleine de majesté, et il fera voir où aura assené son bras dans l’indignation de sa colère, avec une flamme de feu dévorant, avec éclat, tempête, et pierres de grêle. 31 Car l’Assyrien, qui frappait du bâton, sera effrayé par la voix de l’Eternel. 32 Et partout ou passera le bâton enfoncé dont l’Eternel l’aura assené, et par lequel il aura combattu dans les batailles à bras élevé, on y entendra des tambours et des harpes. 33 Car Topheth est déjà préparée, et même elle est apprêtée pour le Roi ; il l’a faite profonde et large ; son bûcher c’est du feu, et force bois ; le souffle de l’Eternel l’allumant comme un torrent de soufre.

Voi-huuto Juudaa vastaan, joka etsii Egyptin apua. Tottelemattomuus Herraa kohtaan johtaa perikatoon. Armahdetun Siionin autuus; sen vihollisten tuomio.

1 *Jes. 1:2,5Voi uppiniskaisia lapsia, sanoo Herra,

jotka pitävät neuvoa, mikä ei ole minusta,

ja hierovat liittoa ilman minun henkeäni,

kooten syntiä synnin päälle;

2 *Jes. 31:1; Jer. 37:7; Hes. 17:15jotka menevät Egyptiin, kysymättä minulta,

turvautuakseen faraon turviin

ja etsiäkseen suojaa Egyptin varjossa!

3 *Jes. 20:5; Jes. 36:6Faraon turva koituu teille häpeäksi

ja suojan etsiminen Egyptin varjosta häväistykseksi.

4 *Ps. 78:12; Jes. 19:11,13Sillä vaikka hänen ruhtinaansa ovat Sooanissa

ja hänen sanansaattajansa saapuneet Haanekseen asti,

5 *Jer. 2:36joutuvat kaikki häpeään kansan tähden,

josta heillä ei ole hyötyä —

ei apua, ei hyötyä, vaan häpeätä ja pilkkaa.

6 *Job 40:10Ennustus Eteläisen maan Behemotia vastaan.

Halki ahdingon ja ahdistuksen maan,

halki naarasleijonan ja jalopeuran maan,

kyykäärmeen ja lentävän käärmeen maan

he kuljettavat aasinvarsojen selässä rikkautensa

ja kamelien kyttyrällä aarteensa

kansan tykö, josta ei hyötyä ole.

7 Egyptin apu on turha ja tyhjä;

sentähden minä annan sille nimen:

"Rahab*Nimi merkitsee: melunpitäjä., joka ei pääse paikaltansa".

8 *Jes. 8:1Mene siis nyt

ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan

ja piirrä se kirjaan,

että se säilyisi tuleviin aikoihin,

ainiaan, iankaikkisesti.

9 *2. Kun. 17:14; Neh. 9:16Sillä he ovat niskoitteleva kansa,

ovat vilpillisiä lapsia,

lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia,

10 *Miika 2:11jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö",

ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia,

puhukaa meille mieluisia,

ennustakaa silmänlumeita.

11 Poiketkaa tieltä, väistykää polulta;

viekää pois silmistämme Israelin Pyhä."

12 Sentähden, näin sanoo Israelin Pyhä:

Koska te halveksitte tätä sanaa

ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen

ja siihen turvaudutte,

13 niin tämä synti on oleva

kuin repeämä korkeassa muurissa,

joka uhkaa sortua ja pullistuu;

se särkyy äkkiä, yhtäkkiä.

14 *Jer. 19:10Se särkyy, niinkuin särkyy savenvalajan astia,

joka lyödään rikki säälimättä,

niin ettei sen sirpaleista löydy palasta,

millä ottaa tulta liedestä

tai ammentaa vettä altaasta.

15 *Ps. 37:7Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä:

Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte,

rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne;

mutta te ette tahtoneet,

16 *2. Kun. 25:4vaan sanoitte: "Ei!

Hevosilla me tahdomme kiitää"

— niinpä saatte kiitää pakoon.

"Nopean selässä me tahdomme ratsastaa"

— niinpä ovat vainoojanne nopeat.

17 *3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:25; 5. Moos. 32:30Tuhat pakenee yhden uhkaa;

viiden uhkaa te pakenette,

kunnes se, mikä teistä jää,

on kuin merkkipuu vuoren huipulla,

kuin lipputanko kukkulalla.

18 *Ps. 2:12; Ps. 34:9; Ps. 40:5; Sananl. 16:20; Jer. 17:7Sentähden Herra odottaa,

että voisi olla teille armollinen,

sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä;

sillä Herra on oikeuden Jumala.

Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!

19 *Jes. 58:9; Jes. 65:24Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. 20 Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. 21 Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää". 22 *Jes. 2:20; Jes. 31:7Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: "Ulos!" 23 *3. Moos. 26:4; 5. Moos. 11:14; 5. Moos. 28:12Niin hän antaa sateen sinun siemenellesi, jonka maahan kylvät, ja maan sadosta leivän, joka on oleva mehevä ja lihava, ja sinun karjasi on sinä päivänä käyvä laajalla laitumella. 24 Härät ja aasinvarsat, jotka peltotyötä tekevät, syövät suolaista rehuviljaa, joka on viskattu hangolla ja viskimellä. 25 *Jes. 34:2; Jes. 41:18; Hes. 39:4,17; Ilm. 19:17Ja kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikilla ylhäisillä kukkuloilla on oleva puroja, vesivirtoja, suuren surmaamisen päivänä, tornien sortuessa. 26 Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, oleva niinkuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat.

27 *2. Moos. 24:17; 5. Moos. 4:24; 5. Moos. 9:3; 2. Sam. 22:9; Hebr. 12:29Katso, Herran nimi tulee kaukaa,

hänen vihansa leimuaa, ja sankka savu tupruaa;

hänen huulensa ovat täynnä hirmuisuutta,

ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.

28 *Jes. 8:8Hänen hengityksensä on kuin virta, joka tulvii

ja ulottuu kaulaan asti;

se seuloo kansakuntia turmion seulassa

ja panee eksyttäväiset suitset kansojen suupieliin.

29 *Ps. 42:5Silloin te veisaatte

niinkuin yöllä, kun pyhä juhla alkaa,

ja sydämenne riemuitsee

niinkuin sen, joka huilujen soidessa astuu

vaeltaen Herran vuorelle,

Israelin kallion tykö.

30 *2. Moos. 9:23; Joos. 10:11; Jes. 29:6Herra antaa kuulla äänensä voiman

ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas

vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä,

pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä.

31 Sillä Herran äänestä peljästyy Assur.

Hän lyö vitsalla.

32 Ja jokaisella sallimuksen sauvan iskulla,

jonka Herra häneen satuttaa,

soivat vaskirummut ja kanteleet,

ja hän sotii häntä vastaan,

sotii kättä heiluttaen.

33 *2. Kun. 23:10; Jer. 7:31; Jer. 19:6; Jer. 19:13-14; Ilm. 19:20; Ilm. 20:14; Ilm. 21:8Sillä aikoja sitten on polttopaikka valmistettu;

kuninkaallekin se on varattu.

Syvä ja leveä on sen liesi,

tulta ja polttopuita paljon.

Herran henkäys kuin tulikivi-virta sytyttää sen.