Isaías 63

Le Messie seul délivre l’Eglise.

1 Qui est celui-ci qui vient d’Edom, de Botsra, ayant les habits teints en rouge ; celui-ci qui est magnifiquement paré en son vêtement, marchant selon la grandeur de sa force ? C’est moi qui parle en justice, et qui ai tout pouvoir de sauver. 2 Pourquoi y a-t-il du rouge en ton vêtement ? et pourquoi tes habits sont-ils comme les habits de ceux qui foulent au pressoir ? 3 J’ai été tout seul à fouler au pressoir, et personne d’entre les peuples n’a été avec moi ; cependant j’ai marché sur eux en ma colère, et je les ai foulés en ma fureur ; et leur sang a rejailli sur mes vêtements, et j’ai souillé tous mes habits. 4 Car le jour de la vengeance est dans mon cœur, et l’année en laquelle je dois racheter les miens, est venue. 5 J’ai donc regardé, et il n’y a eu personne qui m’aidât ; et j’ai été étonné, et il n’y a eu personne qui me soutînt ; mais mon bras m’a sauvé, et ma fureur m’a soutenu. 6 Ainsi j’ai foulé les peuples en ma colère, et je les ai enivrés en ma fureur ; et j’ai abattu leur force par terre. 7 Je ferai mention des gratuités de l’Eternel, qui sont les louanges de l’Eternel, à cause de tous les bienfaits que l’Eternel nous a faits ; car grand est le bien de la maison d’Israël, lequel il leur a fait selon ses compassions, et selon la grandeur de ses gratuités. 8 Car il a dit ; quoi qu’il en soit, ils sont mon peuple, des enfants qui ne dégénéreront point ; et il leur a été Sauveur. 9 Et dans toute leur angoisse il a été en angoisse, et l’Ange de sa face les a délivrés ; lui-même les a rachetés par son amour et sa clémence, et il les a portés, et les a élevés en tout temps. 10 Mais ils ont été rebelles, et ils ont contristé l’Esprit de sa sainteté, c’est pourquoi il est devenu leur ennemi, et il a lui-même combattu contr’eux. 11 Et on s’est souvenu des jours anciens de Moïse, et de son peuple. Où est celui, a-t-on dit, qui les faisait remonter hors de la mer, avec les pasteurs de son troupeau ? où est celui qui mettait au milieu d’eux l’Esprit de sa sainteté ; 12 Qui les menait étant à la main droite de Moïse, par le bras de sa gloire ? qui fendait les eaux devant eux, afin qu’il s’acquît un nom éternel ? 13 Qui les menait par les abîmes, et ils n’y ont point bronché, non plus que le cheval dans un lieu de pâturage ? 14 L’Esprit de l’Eternel les a menés tout doucement comme on mène une bête qui descend dans une plaine ; tu as ainsi conduit ton peuple, afin de t’acquérir un nom glorieux. 15 Regarde des cieux, et vois de la demeure de ta sainteté et de ta gloire. Où est ta jalousie, et ta force, et l’émotion bruyante de tes entrailles et de tes compassions, lesquelles se sont retenues envers moi ? 16 Certes tu es notre Père, encore qu’Abraham ne nous reconnût point, et qu’Israël ne nous avouât point ; Eternel, c’est toi qui es notre Père, et ton Nom est notre Rédempteur de tout temps. 17 Pourquoi nous as-tu fait égarer, ô Eternel ! hors de tes voies, et pourquoi as-tu aliéné notre cœur de ta crainte ? retourne-toi en faveur de tes serviteurs, en faveur des Tribus de ton héritage. 18 Le peuple de ta sainteté a été en possession bien peu de temps ; nos ennemis ont foulé ton Sanctuaire. 19 Nous avons été comme ceux sur lesquels tu ne domines point depuis longtemps, et sur lesquels ton Nom n’est point réclamé.

Pakanakansoille kostetaan. Katuvan Israelin rukous.

1 *Jes. 34:6Kuka tuolla tulee Edomista,

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

2 *Ilm. 19:13Miksi on punaa sinun puvussasi,

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

4 *Jes. 34:8; Jes. 61:2; Jer. 51:6Sillä koston päivä oli minun mielessäni

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

5 *Jes. 59:16Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

6 *Jes. 19:14; Jes. 24:20; Jer. 48:26Ja minä tallasin kansat vihassani

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

7 *Ps. 103:1; Ps. 105:5Herran armotöitä minä julistan,

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; 2. Moos. 23:20,23; 2. Moos. 32:34; Jes. 46:4Kaikissa heidän ahdistuksissansa

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

10 *Ef. 4:30Mutta he niskoittelivat

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

11 *2. Moos. 14:29; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

15 *5. Moos. 26:15; Ps. 80:15Katsele taivaasta,

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

16 *Saarn. 9:5; Jes. 43:3,11; Jes. 64:8; Mal. 2:10Sinähän olet meidän isämme,

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

17 *2. Moos. 32:13Miksi sallit meidän eksyä pois

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

18 *Ps. 74:7; Ps. 79:1Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

19 Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.