Isaías 57

Négligence des Juifs. Leur idolâtrie.

1 Le juste est mort, et il n’y a personne qui y prenne garde ; et les gens de bien sont recueillis, sans qu’on y soit attentif, sans qu’on considère que le juste a été recueilli de devant le mal. 2 Il entrera en paix, ils se reposent dans leurs sépulcres, savoir quiconque aura marché devant lui. 3 Mais vous enfants de la devineresse, race adultère, et qui paillardez, approchez ici. 4 De qui vous êtes-vous moqués ? contre qui avez-vous ouvert la bouche, et tiré la langue ? n’êtes-vous pas des enfants prévaricateurs, et une fausse race ? 5 Qui vous échauffez après les chênes, et sous tout arbre vert ; et qui égorgez les enfants dans les vallées, sous les quartiers des rochers. 6 Ta portion est dans les pierres polies des torrents ; ce sont elles, ce sont elles, qui sont ton lot ; tu leur as aussi répandu ton aspersion, tu leur as offert des offrandes ; pourrai-je être content de ces choses ? 7 Tu as mis ton lit sur les montagnes hautes et élevées, même tu y es montée pour faire des sacrifices. 8 Et tu as mis derrière la porte et derrière le poteau ton mémorial, car tu t’es découverte loin de moi, et tu es montée, tu as élargi ton lit, et tu te l’es taillé plus grand que n’ont fait ceux-là ; tu as aimé leur lit, tu as pris garde aux belles places. 9 Tu as voyagé vers le Roi avec des onguents précieux, et tu as ajouté parfums sur parfums ; tu as envoyé tes ambassades bien loin, et tu t’es abaissée jusqu’aux enfers. 10 Tu t’es travaillée dans la longueur de ton chemin, et tu n’as point dit ; c’en est fait. Tu as trouvé la vigueur de ta main, et à cause de cela tu n’as point été languissante. 11 Et de qui as-tu eu peur, qui as-tu craint, que tu m’aies menti, et que tu ne te sois point souvenue de moi, et que tu ne t’en sois point souciée ? Est-ce que je me suis tu ; même de si longtemps, que tu ne m’aies point craint ? 12 Je déclarerai ta justice et tes oeuvres, qui ne te profiteront point. 13 Que ceux que tu assembles te délivrent, quand tu crieras ; mais le vent les enlèvera tous, la vanité les emportera ; mais celui qui se retire vers moi héritera la terre, et possédera la montagne de ma sainteté. 14 Et on dira ; relevez, relevez, préparez les chemins, ôtez les empêchements loin du chemin de mon peuple. 15 Car ainsi a dit celui qui est haut et élevé, qui habite dans l’éternité et duquel le nom est le Saint ; j’habiterai dans le lieu haut et Saint, et avec celui qui a le coeur brisé, et qui est humble d’esprit, afin de vivifier l’esprit des humbles, et afin de vivifier ceux qui ont le coeur brisé. 16 Parce que je ne débattrai point à toujours, et que je ne serai point indigné à jamais ; car c’est de par moi que l’esprit se revêt, et c’est moi qui ai fait les âmes. 17 A cause de l’iniquité de son gain déshonnête j’ai été indigné, et je l’ai frappé ; j’ai caché ma face, et j’ai été indigné ; mais le revêche s’en est allé, et a suivi la voie de son coeur. 18 J’ai vu ses voies, et toutefois je l’ai guéri ; je l’ai ramené, et je lui ai rendu ses consolations, savoir, à ceux d’entre eux qui mènent deuil. 19 Je crée ce qui est proféré par les lèvres ; paix, paix à celui qui est loin, et à celui qui est près, a dit l’Eternel, car je le guérirai. 20 Mais les méchants sont comme la mer qui est dans la tourmente, quand elle ne se peut apaiser ; et ses eaux jettent de la bourbe et du limon. 21 Il n’y a point de paix pour les méchants, a dit mon Dieu.

Jumalattomuus ja siveettömyys yltyy. Hurskaille tulee pelastus.

1 Vanhurskas hukkuu,

eikä kukaan pane sitä sydämelleen,

hurskaat miehet otetaan pois

kenenkään siitä välittämättä,

sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.

2 *Ilm. 14:13Hän menee rauhaan:

jotka vakaasti vaeltavat,

he saavat levätä kammioissansa.

3 *Matt. 12:39; Matt. 16:4Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset,

te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.

4 Kenellä te iloanne pidätte?

Kenelle avaatte suunne ammolleen

ja kieltä pitkälle pistätte?

Ettekö te ole rikoksen lapsia,

valheen sikiöitä?

5 *3. Moos. 18:21; 1. Kun. 14:23; 2. Kun. 16:4; Jer. 2:20Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa,

jokaisen vihreän puun alla,

te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa,

kallionrotkoissa!

6 Laakson sileät paadet ovat sinun osasi,

siinä se on, sinun arpasi;

niille sinä olet juomauhrit vuodattanut,

ruokauhrit uhrannut.

Siihenkö minä tyytyisin!

7 *Jes. 65:7; Hoos. 4:13Korkealle ja valtavalle vuorelle

sinä valmistit vuoteesi;

sinne sinä myös nousit

teurasuhria uhraamaan.

8 Oven ja pihtipielen taakse

sinä panit omat merkkisi.

Sillä minusta luopuen

sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,

teit sen tilavaksi;

sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,

makasit heidän kanssaan mielelläsi,

näit heidän häpynsä.

9 Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,

runsaine voiteinesi;

sinä lähetit sanansaattajasi kauas,

laskeuduit alas tuonelaan asti.

10 Sinä väsyit matkasi pituudesta,

et kuitenkaan sanonut:

"Turha vaiva!"

Sinä sait elpynyttä voimaa,

sentähden et heikoksi käynyt.

11 *Ps. 50:21; Jes. 42:14Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit

etkä minua muistanut, et minusta välittänyt?

Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,

ja niin et sinä minua pelkää?

12 Mutta minä ilmoitan,

mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;

ne eivät sinua auta.

13 *Ps. 34:9; Ps. 84:13Kun sinä huudat,

auttakoon sinua jumaliesi joukko!

Mutta tuuli vie ne kaikki,

henkäys ottaa ne pois.

Mutta joka minuun turvaa, se perii maan

ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.

14 *Jes. 62:10Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie,

tasoittakaa tie,

poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

15 *Ps. 34:19; Ps. 51:19; Ps. 113:5; Ps. 138:6; Jes. 66:2; Luuk. 1:48Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,

jonka asumus on iankaikkinen

ja jonka nimi on Pyhä:

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä

ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,

että minä virvoittaisin nöyrien hengen

ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

16 *Ps. 103:9; Jer. 3:12; Miika 7:18Sillä en minä iankaiken riitele

enkä vihastu ainiaaksi;

muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä,

ne sielut, jotka minä tehnyt olen.

17 *Jes. 59:2; Miika 3:4Hänen ahneutensa synnin tähden

minä vihastuin;

minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut.

Mutta hän luopui minusta

ja kulki oman sydämensä tietä.

18 Minä olen nähnyt hänen tiensä,

mutta minä parannan hänet

ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen

hänelle ja hänen surevillensa.

19 *Ef. 2:17; Hebr. 13:15Minä luon huulten hedelmän,

rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille,

sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

20 *Juud. 1:13Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri,

joka ei voi tyyntyä

ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.

21 *Jes. 48:22Jumalattomilla ei ole rauhaa,

sanoo minun Jumalani.