Isaías 10

Prédictions contre la Judée, et contre les Assyriens.

1 Malheur à ceux qui font des ordonnances d’iniquité, et qui dictent l’oppression qu’on leur a dictée. 2 Pour enlever aux chétifs de leur droit, et pour ravir le droit des affligés de mon peuple, afin d’avoir les veuves pour leur butin, et de piller les orphelins. 3 Et que ferez-vous au jour de la visitation, et de la ruine éclatante qui viendra de loin ? vers qui recourrez-vous pour avoir du secours, et où laisserez-vous votre gloire ? 4 Sans qu’aucun soit courbé sous les prisonniers, ils tomberont même sous ceux qui auront été tués. Malgré tout cela il ne fera point cesser sa colère, mais sa main sera encore étendue. 5 Malheur à Assur, la verge de ma colère ; quoique le bâton qui est en leur main soit mon indignation. 6 Je l’enverrai contre la nation hypocrite, et je le dépêcherai contre le peuple de ma fureur, afin qu’il fasse un grand butin, et un grand pillage, et qu’il le foule comme la boue des rues. 7 Mais il ne l’estimera pas ainsi, et son cœur ne le pensera pas ainsi ; mais il aura en son cœur de détruire et d’exterminer beaucoup de nations. 8 Car il dira ; mes Princes ne sont-ils pas autant de Rois ? 9 Calno, n’est-elle pas comme Carchémis ? Hamath, n’est-elle pas comme Arpad ? et Samarie, n’est-elle pas comme Damas ? 10 Ainsi que ma main a soumis les Royaumes qui avaient des idoles, et desquels les images taillées valaient plus que celles de Jérusalem et de Samarie ; 11 Ne ferai-je pas aussi à Jérusalem et à ses dieux, comme j’ai fait à Samarie et à ses idoles ? 12 Mais il arrivera que quand le Seigneur aura achevé toute son œuvre dans la montagne de Sion et à Jérusalem, j’examinerai le fruit de la grandeur du cœur du Roi d’Assyrie, et la gloire de la fierté de ses yeux. 13 Parce qu’il aura dit ; je l’ai fait par la force de ma main, et par ma sagesse, car je suis intelligent ; j’ai ôté les bornes des peuples, et j’ai pillé ce qu’ils avaient de plus précieux, et comme puissant j’ai fait descendre ceux qui étaient assis. 14 Et ma main a trouvé comme un nid les richesses des peuples ; et ainsi qu’on rassemble les œufs délaissés, ainsi ai-je rassemblé toute la terre, et il n’y a eu personne qui ait remué l’aile, ou qui ait ouvert le bec, ou qui ait grommelé. 15 La cognée se glorifiera-t-elle contre celui qui en coupe ? ou la scie se magnifiera-t-elle contre celui qui la remue ? comme si la verge se remuait contre ceux qui la lèvent en haut, et que le bâton s’élevât, comme s’il n’était pas du bois. 16 C’est pourquoi le Seigneur, l’Eternel des armées enverra la maigreur sur ses hommes gras, et par le dessous de sa gloire il allumera un embrasement, tel que l’embrasement d’un feu. 17 Car la lumière d’Israël sera un feu, et son Saint sera une flamme, qui embrasera et consumera ses épines et ses ronces tout en un jour. 18 Et il consumera la gloire de sa forêt, et de son Carmel, depuis l’âme jusqu’à la chair ; et il en sera comme quand celui qui porte l’étendart est défait. 19 Et le reste des arbres de sa forêt seront aisés à compter, tellement qu’un enfant les mettrait bien en écrit. 20 Et il arrivera en ce jour-là que le résidu d’Israël, et ceux qui seront réchappés de la maison de Jacob, ne s’appuieront plus sur celui qui les frappait, mais ils s’appuieront en vérité sur l’Eternel, le Saint d’Israël. 21 Le résidu sera converti, le résidu, dis-je, de Jacob sera converti au Dieu Fort et puissant. 22 Car, ô Israël ! quand ton peuple serait comme le sablon de la mer, un résidu en sera converti, mais la consomption déterminée fera déborder la justice. 23 Car le Seigneur l’Eternel des armées s’en va faire une consomption, même déterminée, au milieu de toute la terre. 24 C’est pourquoi ainsi a dit le Seigneur l’Eternel des armées ; mon peuple qui habites dans Sion, ne crains point le Roi d’Assyrie ; il te frappera de la verge, et il lèvera son bâton sur toi à la manière d’Egypte. 25 Mais encore un peu de temps, un peu de temps, et mon indignation sera consommée, et ma colère sera à leur destruction. 26 Et l’Eternel des armées lèvera sur lui un fouet, qui sera comme la plaie de Madian au rocher d’Horeb ; et comme son bâton sur la mer, lequel il élèvera aussi comme contre les Egyptiens. 27 Et il arrivera en ce jour-là, que son fardeau sera ôté de dessus ton épaule, et son joug de dessus ton cou ; et le joug sera rompu à cause de l’onction. 28 Il est venu à Hajath, il est passé à Migron, et il a mis son bagage à Michmas. 29 Ils ont passé le gué ; ils ont fait leur gîte à Guébah, Rama s’est effrayée, Guibha-Saül s’en est fuie. 30 Fille de Gallim, élève ta voix, pauvre Hanathoth, fais-toi ouïr vers Laïs. 31 Madména s’est écartée, les habitants de Guébim s’en sont fuis en foule. 32 Encore un jour, il s’arrêtera à Nob ; il lèvera sa main contre la montagne de la fille de Sion, contre le coteau de Jérusalem. 33 Voici, le Seigneur, l’Eternel des armées ébranchera les rameaux avec force, et ceux qui sont les plus haut élevés, seront coupés ; et les haut montés seront abaissés. 34 Et il taillera avec le fer les lieux les plus épais de la forêt, et le Liban tombera avec impétuosité.

Voi-huuto vääryydentekijöille. Ylpeän Assurin häviö. Israelin jäännös pelastuu. Hyökkääjä sortuu Jerusalemin edustalla.

1 *Miika 7:3Voi niitä, jotka vääriä säädöksiä säätävät,

jotka turmiollisia tuomioita kirjoittelevat,

2 *2. Moos. 23:6; 5. Moos. 16:19; 5. Moos. 24:17; 5. Moos. 27:19vääntääksensä vaivaisten asian

ja riistääksensä minun kansani kurjilta oikeuden,

että lesket joutuisivat heidän saaliiksensa

ja orvot heidän ryöstettäviksensä!

3 *Sananl. 1:26Mutta mitä te teette koston päivänä,

rajumyrskyssä, joka tulee kaukaa?

Kenen turviin pakenette apua saamaan

ja minne talletatte tavaranne?

4 *Jes. 5:25; Jes. 9:11; Jes. 9:16,20Ei muuta kuin vaipua vangittujen joukkoon

tai kaatua surmattujen sekaan.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

5 *Jes. 36:1Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa

ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

6 *Ps. 18:43; Ps. 83:11; Jes. 5:25; Miika 7:10Minä lähetän hänet

jumalattoman kansakunnan kimppuun,

käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan

saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään

ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

7 Mutta hän ei ajattele niin,

se ei ole hänen sydämensä aivoitus,

vaan hänen sydämensä halu on hävittää

ja tuhota kansoja paljon.

8 Sillä hän sanoo:

"Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita?

9 *2. Kun. 18:34; Jes. 36:19; Jes. 37:11Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin,

eikö Hamatin niinkuin Arpadin

ja Samarian niinkuin Damaskon?

10 Niinkuin minun käteni on saavuttanut

epäjumalien valtakunnat,

joiden jumalankuvat olivat paremmat

kuin Jerusalemin ja Samarian —

11 niin enkö minä tekisi Jerusalemille

ja sen epäjumalankuville,

samoin kuin minä tein Samarialle

ja sen epäjumalille?"

12 *2. Kun. 19:35; Jes. 37:36Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan. 13 Sillä hän sanoo:

"Oman käteni voimalla minä sen tein

ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen.

Minä siirsin kansojen rajat

ja ryöstin heidän aarteensa

ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat.

14 Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet

niinkuin linnun pesän;

ja niinkuin hyljätyt munat kootaan,

niin minä olen koonnut kaikki maat,

eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt

tai nokkaa avannut ja piipittänyt."

15 Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan,

tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan?

Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa

ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta!

16 Sentähden Herra, Herra Sebaot,

lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin,

ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo.

17 Israelin valkeus on tuleva tuleksi

ja hänen Pyhänsä liekiksi,

joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa

ja orjantappuransa yhtenä päivänä

18 ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden,

hamaan luihin ja ytimiin,

ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi.

19 On helppo lukea ne puut,

jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle;

poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.

20 *2. Kun. 16:7Sinä päivänä ei Israelin jäännös

eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet

enää turvaudu lyöjäänsä,

vaan totuudessa he turvautuvat Herraan,

Israelin Pyhään.

21 Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös,

väkevän Jumalan tykö.

22 *Room. 9:27Sillä vaikka sinun kansasi, Israel,

olisi kuin meren hiekka,

on siitä palajava ainoastaan jäännös.

Päätetty on hävitys,

joka tulee, vanhurskautta tulvillaan.

23 *Jes. 28:22Sillä hävityksen ja tuomiopäätöksen

panee Herra, Herra Sebaot, toimeen kaikessa maassa.

24 Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, näin: "Älä pelkää, minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavalla. 25 Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumus täyttyy, ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät." 26 *2. Moos. 7:19; 2. Moos. 14:26; Tuom. 7:25; Jes. 9:3Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan.

27 Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa

sinun hartioiltasi

ja hänen ikeensä sinun niskaltasi,

sillä ies särkyy lihavuuden pakosta.

28 Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta,

jättää kuormastonsa Mikmaaseen;

29 he kulkevat solatien poikki:

"Geba on yöpaikkamme".

Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

30 Huuda kimakasti, tytär Gallim!

Kuuntele, Laisa! Poloinen Anatot!

31 Madmena menee pakoon,

Geebimin asukkaat saattavat tavaransa turviin.

32 Vielä samana päivänä hän pysähtyy Noobiin,

hän kohottaa kätensä tytär Siionin vuorta,

Jerusalemin kukkulaa, vastaan —

33 *Jes. 9:13; Aam. 2:9katso, silloin Herra, Herra Sebaot,

katkaisee hänen latvansa kauhistavalla voimalla,

vartevat rungot kaadetaan,

ja korkeat kukistuvat.

34 Metsän tiheikkö hakataan kirveellä maahan,

ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.