2 Coríntios 7

Exhortation à la sanctification, et à la tristesse selon Dieu.

1 Or donc mes bien-aimés, puisque nous avons de telles promesses, nettoyons-nous de toute souillure de la chair et de l’esprit perfectionnant la sanctification en la crainte de Dieu. 2 Recevez-nous, nous n’avons fait tort à personne, nous n’avons corrompu personne, nous n’avons pillé personne. 3 Je ne dis point ceci pour vous condamner : car je vous ai déjà dit que vous êtes dans nos coeurs à mourir et à vivre ensemble. 4 J’ai une grande liberté envers vous, j’ai grand sujet de me glorifier de vous ; je suis rempli de consolation, je suis plein de joie dans toute notre affliction. 5 Car après être venus en Macédoine, notre chair n’a eu aucun relâche, mais nous avons été affligés en toutes manières ; ayant eu des combats au dehors, et des craintes au dedans. 6 Mais Dieu qui console les abattus, nous a consolés par la venue de Tite. 7 Et non seulement par sa venue, mais aussi par la consolation qu’il a reçue de vous ; car il nous a raconté votre grand désir, vos larmes, votre affection ardente envers moi ; de sorte que je m’en suis extrêmement réjoui. 8 Car bien que je vous aie attristés par mon Epître, je ne m’en repens point, quoique je m’en fusse déjà repenti, parce que je vois que si cette Epître vous a affligés, ce n’a été que pour peu de temps. 9 Je me réjouis donc maintenant, non de ce que vous avez été affligés, mais de ce que vous avez été attristés à repentance ; car vous avez été attristés selon Dieu, de sorte que vous n’avez reçu aucun dommage de notre part. 10 Puisque la tristesse qui est selon Dieu, produit une repentance à salut, dont on ne se repent jamais ; mais la tristesse de ce monde produit la mort. 11 Car voici, cela même que vous avez été attristés selon Dieu, quel soin n’a-t-il pas produit en vous ? quelle satisfaction ? quelle indignation ? quelle crainte ? quel grand désir ? quel zèle ? quelle vengeance ? vous vous êtes montrés de toutes manières purs dans cette affaire. 12 Quoi que je vous aie donc écrit, ce n’a point été à cause de celui qui a commis la faute, ni à cause de celui envers qui elle a été commise, mais pour faire voir parmi vous le soin que j’ai de vous devant Dieu. 13 C’est pourquoi nous avons été consolés de ce que vous avez fait pour notre consolation ; mais nous nous sommes encore plus réjouis de la joie qu’a eu Tite, en ce que son esprit a été recréé par vous tous. 14 Parce que si en quelque chose je me suis glorifié de vous dans ce que je lui en ai dit, je n’en ai point eu de confusion ; mais comme nous vous avons dit toutes choses selon la vérité, ainsi ce dont je m’étais glorifié de vous dans ce que j’en ai dit à Tite, s’est trouvé être la vérité même. 15 C’est pourquoi quand il se souvient de l’obéissance de vous tous, et comment vous l’avez reçu avec crainte et tremblement ; son affection pour vous en est beaucoup plus grande. 16 Je me réjouis donc de ce qu’en toutes choses je me puis assurer de vous.

Paavali kehoittaa puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta 1, sanoo iloitsevansa siitä, että hänen edellinen kirjeensä oli saanut aikaan korinttolaisissa Jumalan mielen mukaista murhetta 2-12, ja myös siitä, että Tiitus heidän parissaan oli saanut iloa ja virvoitusta 13-16.

1 *1. Tim. 4:8; Hebr. 10:22; 1. Piet. 1:15; 1. Piet. 2:1; 1. Joh. 3:3Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

2 *1. Sam. 12:3-4; Ap. t. 20:33; 2. Kor. 6:12; 2. Kor. 12:15,17Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet. 3 *2. Kor. 6:11-13En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. 4 *Matt. 5:12; Ap. t. 5:41; Fil. 2:17; Kol. 1:24Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

5 *5. Moos. 32:25; Ap. t. 16:19,23; Ap. t. 20:1-2; 2. Kor. 2:13Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. 6 *Ps. 113:6Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla, 7 eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän. 8 *2. Kor. 2:4Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä — kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä — 9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. 10 *2. Sam. 12:13; Ps. 51:2-3; Sananl. 17:22; Matt. 5:4; Matt. 26:75; Matt. 27:3-5; Luuk. 18:13; Luuk. 23:41-42; Hebr. 12:17Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. 12 *1. Kor. 5:1-2Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.

13 Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta. 14 *2. Tess. 1:4Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi. 15 *2. Kor. 2:9Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan. 16 *2. Tess. 3:4Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.