Isaías 53

De la Passion, de la Sépulture, et de l’exaltation du Messie.

1 Qui est-ce qui a cru à notre prédication ? et à qui est-ce qu’a été visible le bras de l’Eternel ? 2 Toutefois il est monté comme un rejeton devant lui, et comme une racine sortant d’une terre altérée ; il n’y a en lui ni forme, ni apparence, quand nous le regardons, il n’y a rien en lui à le voir, qui fasse que nous le désirions. 3 Il est le méprisé et le rejeté des hommes, homme de douleurs, et sachant ce que c’est que la langueur ; et nous avons comme caché notre visage arrière de lui, tant il était méprisé ; et nous ne l’avons rien estimé. 4 Mais il a porté nos langueurs, et il a chargé nos douleurs ; et nous avons estimé qu’étant ainsi frappé, il était battu de Dieu, et affligé. 5 Or il était navré pour nos forfaits, et froissé pour nos iniquités, l’amende qui nous apporte la paix a été sur lui, et par sa meurtrissure nous avons la guérison. 6 Nous avons tous été errants comme des brebis ; nous nous sommes détournés chacun en suivant son propre chemin, et l’Eternel a fait venir sur lui l’iniquité de nous tous. 7 Chacun lui demande, et il en est affligé, toutefois il n’a point ouvert sa bouche, il a été mené à la boucherie comme un agneau, et comme une brebis muette devant celui qui la tond, et il n’a point ouvert sa bouche. 8 Il a été enlevé de la force de l’angoisse et de la condamnation,mais qui racontera sa durée ? car il a été retranché de la terre des vivants, et la plaie lui a été faite pour le forfait de mon peuple. 9 Or on avait ordonné son sépulcre avec les méchants, mais il a été avec le riche en sa mort ; car il n’avait point fait d’outrage, et il ne s’est point trouvé de fraude en sa bouche. 10 Toutefois l’Eternel l’ayant voulu froisser, l’a mis en langueur. Après qu’il aura mis son âme en oblation pour le péché, il se verra de la postérité, il prolongera ses jours et le bon plaisir de l’Eternel prospérera en sa main. 11 Il jouira du travail de son âme, et en sera rassasié ; mon serviteur juste en justifiera plusieurs par la connaissance qu’ils auront de lui ; et lui-même portera leurs iniquités. 12 C’est pourquoi je lui donnerai son partage parmi les grands, et il partagera le butin avec les puissants, parce qu’il aura épandu son âme à la mort, qu’il aura été mis au rang des transgresseurs, et que lui-même aura porté les péchés de plusieurs, et aura intercédé pour les transgresseurs.

Herran palvelijan kärsimys ja korotus.

1 *Ap. t. 2:33; Fil. 2:9Katso, minun palvelijani menestyy,

hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.

2 *Ps. 22:7; Jes. 53:2Niinkuin monet kauhistuivat häntä —

sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen,

oli hänen muotonsa,

hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten

hahmo —

3 *Jes. 65:1; Room. 15:21niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat,

hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.

Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,

sen he saavat nähdä,

mitä he eivät ole kuulleet,

sen he saavat havaita.

4 *Jes. 52:10; Joh. 12:38; Room. 10:16Kuka uskoo meidän saarnamme,

kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

5 *Jes. 11:1; Jes. 52:14Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,

niinkuin juuri kuivasta maasta.

Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta;

me näimme hänet,

mutta ei ollut hänellä muotoa,

johon me olisimme mielistyneet.

6 *Ps. 22:7; Jes. 49:7; Jes. 50:6; Mark. 9:12; Joh. 7:48Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,

kipujen mies ja sairauden tuttava,

jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,

halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

7 *Matt. 8:17Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,

meidän kipumme hän sälytti päällensä.

Me pidimme häntä rangaistuna,

Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

8 *Room. 4:25; 1. Kor. 15:3; 1. Piet. 2:24mutta hän on haavoitettu

meidän rikkomustemme tähden,

runneltu meidän pahain tekojemme tähden.

Rangaistus oli hänen päällänsä,

että meillä rauha olisi,

ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

9 *Hes. 34:6; Sak. 10:2Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,

kukin meistä poikkesi omalle tielleen.

Mutta Herra heitti hänen päällensä

kaikkien meidän syntivelkamme.

10 *Matt. 26:63; Matt. 27:14; Mark. 14:61; Joh. 1:29; Ap. t. 8:32Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen

eikä suutansa avannut;

niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään,

niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,

niin ei hän suutansa avannut.

11 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois,

mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?

Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta;

minun kansani rikkomuksen tähden

kohtasi rangaistus häntä.

12 *Joh. 8:46; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22; 1. Joh. 3:5Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa;

mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa,

sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt

eikä petosta ollut hänen suussansa.

13 *Room. 6:9Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä,

lyödä hänet sairaudella.

Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi,

saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,

ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

14 *Room. 5:19Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen

ja tulee ravituksi.

Tuntemuksensa kautta hän,

minun vanhurskas palvelijani,

vanhurskauttaa monet,

sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.

15 *Luuk. 22:37; Luuk. 23:33; Joh. 17:2,6Sentähden minä jaan hänelle osan

suurten joukossa,

ja väkevien kanssa hän saalista jakaa;

sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,

ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon,

hän kantoi monien synnit,

ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.