Isaías 37

Ezéchias rassuré de l’assistance Divine.

1 Et il arriva qu’aussitôt que le Roi Ezéchias eut entendu ces choses, il déchira ses vêtements, et se couvrit d’un sac ; et entra dans la maison de l’Eternel. 2 Puis il envoya Eliakim Maître d’hôtel, et Sebna le Secrétaire, et les anciens d’entre les Sacrificateurs, couverts de sacs, vers Esaïe le Prophète fils d’Amots. 3 Et ils lui dirent ; ainsi a dit Ezéchias ; ce jour-ci est le jour d’angoisse, et de répréhension, et de blasphème ; car les enfants sont venus jusqu’à l’ouverture de la matrice, mais il n’y a point de force pour enfanter. 4 Peut-être que l’Eternel ton Dieu aura entendu les paroles de Rabsaké, lequel le Roi des Assyriens son maître a envoyé pour blasphémer le Dieu vivant, et lui faire outrage, selon les paroles que l’Eternel ton Dieu a ouïes ; fais donc requête pour le reste qui se trouve encore. 5 Les serviteurs donc du Roi Ezéchias vinrent vers Esaïe. 6 Et Esaïe leur dit ; vous direz ainsi à votre maître ; ainsi a dit l’Eternel ; ne crains point pour les paroles que tu as entendues, par lesquelles les serviteurs du roi du Roi des Assyriens m’ont blasphémé. 7 Voici, je m’en vais mettre en lui un tel esprit, qu’ayant entendu un certain bruit, il retournera en son pays, et je le ferai tomber par l’épée dans son pays. 8 Or quand Rabsaké s’en fut retourné, il alla trouver le Roi des Assyriens, qui battait Libna ; car Rabsaké avait appris qu’il était parti de Lachis. 9 Le Roi donc des Assyriens ouït dire touchant Tirhaka Roi d’Ethiopie ; il est sorti pour te combattre ; ce qu’ayant entendu, il envoya des messagers vers Ezéchias, en leur disant ; 10 Vous parlerez ainsi à Ezéchias Roi de Juda, disant ; que ton Dieu auquel tu te confies, ne t’abuse point, en disant ; Jérusalem ne sera point livrée en la main du Roi des Assyriens. 11 Voilà, tu as entendu ce que les Rois des Assyriens ont fait à tous les pays, en les détruisant entièrement ; et tu échapperais ? 12 Les dieux des nations que mes ancêtres ont détruites, savoir de Gozan, de Charan, de Retseph, et des enfants d’Héden, qui sont en Phélasar, les ont-ils délivrées ? 13 Où est le Roi de Hamath, et le Roi d’Arpad, et le Roi de la ville de Sépharvajim, Hénah et Hivah ? 14 Et quand Ezéchias eut reçu les Lettres de la main des messagers, et les eut lues, il monta en la maison de l’Eternel, et Ezéchias les déploya devant l’Eternel. 15 Puis Ezéchias fit sa prière à l’Eternel, en disant ; 16 O Eternel des armées ! Dieu d’Israël ! qui es assis entre les Chérubins ; toi seul es le Dieu de tous les royaumes de la terre ; tu as fait les cieux et la terre. 17 O Eternel ! incline ton oreille, et écoute ; ô Eternel !ouvre tes yeux, et regarde, et écoute toutes les paroles de Sanchérib, lesquelles il m’a envoyé dire pour blasphémer le Dieu vivant. 18 Il est bien vrai, ô Eternel ! que les Rois des Assyriens ont détruit tous les pays, et leurs contrées ; 19 Et qu’ils ont jeté au feu leurs dieux ; car ce n’étaient point des dieux ; mais un ouvrage de main d’homme, du bois et de la pierre ; c’est pourquoi ils les ont détruits. 20 Maintenant donc, ô Eternel notre Dieu ! délivre-nous de la main de Sanchérib, afin que tous les Royaumes de la terre sachent que toi seul es l’Eternel. 21 Alors Esaïe fils d’Amots envoya vers Ezéchias, pour lui dire ; ainsi a dit l’Eternel, le Dieu d’Israël ; quant à ce dont tu m’as requis touchant Sanchérib Roi des Assyriens ; 22 C’est ici la parole que l’Eternel a prononcée contre lui. La vierge fille de Sion, t’a méprisé, et s’est moquée de toi ; la fille de Jérusalem a branlé la tête après toi. 23 Qui as-tu outragé et blasphémé ? contre qui as-tu élevé ta voix, et levé tes yeux en haut ? c’est contre le Saint d’Israël. 24 Tu as outragé le Seigneur par le moyen de tes serviteurs, et tu as dit ; je suis monté avec la multitude de mes chariots sur le haut des montagnes, aux côtés du Liban, je couperai les plus hauts cèdres, et les plus beaux sapins qui y soient, et j’entrerai jusques en son plus haut bout, et en la forêt de son Carmel. 25 J’ai creusé des sources, et j’en ai bu les eaux ; et j’ai tari de la plante de mes pieds tous les ruisseaux des forteresses. 26 N’as-tu pas entendu que déjà dès longtemps j’ai fait cette ville, et que d’ancienneté je l’ai ainsi formée ? et maintenant l’aurais-je conservée pour être réduite en désolation, et les villes munies, en monceaux de ruines ? 27 Or leurs habitants étant dénués de force ont été épouvantés et confus, et sont devenus comme l’herbe des champs ; et l’herbe verte, comme le foin des toits, qui est sec avant qu’il soit monté en tuyau. 28 Mais je sais ton repaire, ta sortie, et ton entrée, et comment tu es furieux contre moi. 29 Parce que tu es furieux contre moi, et que ton insolence est montée à mes oreilles, je mettrai ma boucle en tes narines, et mon mors en ta bouche, et je te ferai retourner par le chemin par lequel tu es venu. 30 Et ceci te sera pour signe, ô Ezéchias, c’est qu’on mangera cette année ce qui viendra de soi-même aux champs ; et en la seconde année, ce qui croîtra encore sans semer ; mais la troisième année, vous sèmerez et vous moissonnerez ; vous planterez des vignes, et vous en mangerez le fruit. 31 Et ce qui est réchappé, et demeuré de reste dans la maison de Juda, étendra sa racine par-dessous, et elle produira son fruit par-dessus. 32 Car il sortira de Jérusalem quelques restes, et de la montagne de Sion quelques réchappés, la jalousie de l’Eternel des armées fera cela. 33 C’est pourquoi ainsi a dit l’Eternel touchant le Roi des Assyriens ; il n’entrera point en cette ville , et il n’y jettera aucune flèche, il ne se présentera point contr’elle avec le bouclier, et il ne dressera point de terrasse contr’elle. 34 Il s’en retournera par le chemin par lequel il est venu, et il n’entrera point en cette ville, dit l’Eternel. 35 Car je garantirai cette ville, afin de la délivrer pour l’amour de moi, et pour l’amour de David mon serviteur. 36 Un Ange donc de l’Eternel sortit, et tua cent quatre-vingt-cinq mille hommes au camp des Assyriens ; et quand on fut levé de bon matin, voilà c’étaient tous des corps morts. 37 Et Sanchérib Roi des Assyriens partit de là, il s’en alla, et s’en retourna, et se tint à Ninive. 38 Et il arriva qu’étant prosterné dans la maison de Nisroc son Dieu, Adrammélec et Saréetser ses fils le tuèrent avec l’épée ; puis ils se sauvèrent au pays d’Ararat, et Esarhaddon son fils régna en sa place.

Jesajan ennustus Jerusalemin pelastumisesta. Sanheribin häviö ja surma.

1 *2. Kun. 19:1Kun kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. 2 Ja hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappein vanhimmat, säkkeihin puettuina, profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, tykö. 3 *Hoos. 13:13; Joel 2:2; Sef. 1:15Ja he sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4 *Jes. 36:13Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee Rabsaken sanat, joilla hänen Herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Niin kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" 5 Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan tykö, 6 sanoi Jesaja heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. 7 Katso, minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palajaa omaan maahansa; ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassansa.'"

8 Ja Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt Laakiista pois.

9 Mutta kun Sanherib kuuli Tirhakasta, Etiopian kuninkaasta, sanottavan: "Hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", niin hän sen kuultuaan lähetti sanansaattajat Hiskian tykö ja käski sanoa: 10 *Jes. 36:15"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. 11 Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit! 12 Ovatko kansain jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13 Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'"

14 Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän Herran temppeliin; ja Hiskia levitti sen Herran eteen. 15 Ja Hiskia rukoili Herraa ja sanoi: 16 *1. Aik. 29:11; Ps. 80:2; Ps. 115:15; Ps. 146:6"Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 17 Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule kaikki Sanheribin sanat, jotka hän lähetti herjatakseen elävää Jumalaa. 18 Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kaikki maat ja omankin maansa. 19 *Ps. 115:4; Ps. 135:15Ja he ovat heittäneet niiden jumalat tuleen; sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden he voivat hävittää ne. 20 Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, olet ainoa."

21 Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Koska sinä olet rukoillut minua avuksi Sanheribia, Assurin kuningasta, vastaan, 22 niin tämä on se sana, jonka Herra on puhunut hänestä:

Neitsyt, tytär Siion,

halveksii ja pilkkaa sinua;

tytär Jerusalem

nyökyttää ilkkuen päätänsä sinun jälkeesi.

23 Ketä olet herjannut ja häväissyt,

ja ketä vastaan olet korottanut äänesi?

Korkealle olet kohottanut silmäsi

Israelin Pyhää vastaan.

24 Palvelijaisi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit:

'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle,

Libanonin ääriin saakka;

minä hakkasin maahan sen korkeat setrit,

sen parhaat kypressit

ja tunkeuduin sen etäisimmälle harjalle,

sen rehevimpään metsään;

25 minä kaivoin kaivoja ja join kuiviin vedet,

ja jalkapohjallani minä kuivasin kaikki Egyptin virrat'.

26 Etkö ole kuullut:

kauan sitten minä olen tätä valmistanut,

muinaisuudesta saakka tätä aivoitellut!

Nyt minä olen sen toteuttanut,

ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit

autioiksi kiviroukkioiksi,

27 *Ps. 129:5ja niiden asukkaat olivat voimattomat,

he kauhistuivat ja joutuivat häpeään;

heidän kävi niinkuin kedon ruohon

ja niinkuin vihannan heinän,

niinkuin katolla kasvavain kortten

ja niinkuin laihon ennen oljelle

tulemistaan.

28 *Ps. 139:2Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit,

minä sen tiedän,

niinkuin senkin, että sinä raivoat minua vastaan.

29 *Hes. 29:4; Hes. 38:4Koska sinä minua vastaan raivoat

ja koska sinun ylpeytesi on tullut minun korviini,

niin minä panen koukkuni sinun nenääsi

ja suitseni sinun suuhusi

ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.

30 *3. Moos. 25:5Ja tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesanto-aaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 31 Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 32 *Jes. 9:3Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

33 Sentähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta:

Hän ei tule tähän kaupunkiin

eikä siihen nuolta ammu,

ei tuo sitä vastaan kilpeä

eikä luo sitä vastaan vallia.

34 Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa,

ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra.

35 *Jes. 38:6Sillä minä varjelen tämän kaupungin

ja pelastan sen

itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."

36 Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. 37 Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen. 38 Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat hänen poikansa Adrammelek ja Sareser hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.