Marcos 8

Jésus-Christ rassasie avec sept pains quatre mille personnes, reprend l’incrédulité des Pharisiens, et le souci de ses Disciples, guérit un aveugle, parle de sa Personne et de sa Passion, réprimande Pierre et recommande aux siens de renoncer à tout.

1 En ces jours-là comme il y avait là une fort grande multitude, et qu’ils n’avaient rien à manger, Jésus appela ses Disciples, et leur dit : 2 Je suis ému de compassion envers cette multitude, car il y a déjà trois jours qu’ils ne bougent d’avec moi, et ils n’ont rien à manger. 3 Et si je les renvoie à jeûn en leurs maisons, ils tomberont en défaillance par le chemin, car quelques-uns d’eux sont venus de loin. 4 Et ses Disciples lui répondirent : d’où les pourra-t-on rassasier de pains, ici, dans un désert ? 5 Et il leur demanda : combien avez-vous de pains ? Ils lui dirent : Sept. 6 Alors il commanda aux troupes de s’asseoir par terre, et il prit les sept pains, et après avoir béni Dieu il les rompit, et les donna à ses Disciples pour les mettre devant les troupes ; et ils les mirent devant elles. 7 Ils avaient aussi quelque peu de petits poissons ; et après qu’il eut béni Dieu, il commanda qu’ils les leur missent aussi devant. 8 Et ils en mangèrent, et furent rassasiés ; et on remporta du reste des pièces de pain sept corbeilles. 9 (Or ceux qui en avaient mangé étaient environ quatre mille). Et ensuite il leur donna congé. 10 Et aussitôt après il monta dans une nacelle avec ses Disciples, et alla aux quartiers de Dalmanutha. 11 Et il vint là des Pharisiens qui se mirent à disputer avec lui, et qui pour l’éprouver, lui demandèrent quelque miracle du ciel. 12 Alors Jésus soupirant profondément en son esprit, dit : pourquoi cette génération demande-t-elle un miracle ? en vérité je vous dis, qu’il ne lui en sera point accordé. 13 Et les laissant, il remonta dans la nacelle, et passa à l’autre rivage. 14 Or ils avaient oublié de prendre des pains, et ils n’en avaient qu’un avec eux dans la nacelle. 15 Et il leur commanda, disant : voyez, donnez-vous de garde du levain des Pharisiens, et du levain d’Hérode. 16 Et ils discouraient entre eux, disant : c’est parce que nous n’avons point de pains. 17 Et Jésus connaissant cela, leur dit : pourquoi discourez-vous touchant ce que vous n’avez point de pains ? ne considérez-vous point encore, et ne comprenez-vous point ? avez-vous encore votre coeur stupide ? 18 Ayant des yeux, ne voyez-vous point ? ayant des oreilles, n’entendez-vous point ? et n’avez-vous point de mémoire ? 19 Quand je distribuai les cinq pains aux cinq mille hommes, combien recueillîtes-vous de corbeilles pleines des pièces qu’il y eut de reste ? ils lui dirent : douze. 20 Et quand je distribuai les sept pains aux quatre mille hommes, combien recueillîtes-vous de corbeilles pleines des pièces qu’il y eut de reste ? ils lui dirent : sept. 21 Et il leur dit : comment n’avez-vous point d’intelligence ? 22 Puis il vint à Bethsaïda, et on lui présenta un aveugle, en le priant qu’il le touchât. 23 Alors il prit la main de l’aveugle, et le mena hors de la bourgade, et ayant mis de sa salive sur ses yeux, et posé les mains sur lui, il lui demanda s’il voyait quelque chose. 24 Et cet homme ayant regardé, dit : Je vois des hommes qui marchent, et qui me paraissent comme des arbres. 25 Jésus lui mit encore les mains sur les yeux, et lui commanda de regarder ; et il fut rétabli, et les voyait tous de loin clairement. 26 Puis il le renvoya en sa maison, en lui disant : n’entre point dans la bourgade, et ne le dis à personne de la bourgade. 27 Et Jésus et ses Disciples étant partis de là, ils vinrent aux bourgades de Césarée de Philippe, et sur le chemin il interrogea ses Disciples leur disant : qui disent les hommes que je suis ? 28 Ils répondirent : les uns disent que tu es Jean Baptiste ; les autres, Elie ; et les autres, l’un des Prophètes. 29 Alors il leur dit : et vous, qui dites vous que je suis ? Pierre répondant lui dit : tu es le Christ. 30 Et il leur défendit avec menaces, de dire cela de lui à personne. 31 Et il commença à leur enseigner qu’il fallait que le Fils de l’homme souffrît beaucoup, et qu’il fût rejeté des Anciens, et des principaux Sacrificateurs, et des Scribes ; et qu’il fût mis à mort, et qu’il ressuscitât trois jours après. 32 Et il tenait ces discours tout ouvertement ; sur quoi Pierre le prit en particulier, et se mit à le reprendre. 33 Mais lui se retournant, et regardant ses Disciples, tança Pierre, en lui disant : va arrière de moi, Satan ; car tu ne comprends pas les choses qui sont de Dieu, mais celles qui sont des hommes. 34 Puis ayant appelé les troupes et ses Disciples, il leur dit : quiconque veut venir après moi, qu’il renonce à soi même, et qu’il charge sa croix, et me suive. 35 Car quiconque voudra sauver son âme, la perdra ; mais quiconque perdra son âme pour l’amour de moi et de l’Evangile, celui-là la sauvera. 36 Car que profiterait-il à un homme de gagner tout le monde, s’il fait la perte de son âme ? 37 Ou que donnera l’homme en échange de son âme ? 38 Car quiconque aura eu honte de moi et de mes paroles parmi cette nation adultère et pécheresse, le Fils de l’homme aura aussi honte de lui, quand il sera venu environné de la gloire de son Père avec les saints Anges.

Jeesus ravitsee neljätuhatta miestä 1-9, kieltäytyy antamasta merkkiä taivaasta 10-13, varoittaa opetuslapsiaan fariseusten ja Herodeksen hapatuksesta 14-21, parantaa sokean miehen Beetsaidassa 22-26. Pietari tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi 27-30. Jeesus ilmoittaa edeltäpäin kärsimisensä 31-33 ja puhuu seuraajiensa itsensäkieltämisestä ja tulemuksestaan 34-9:1.

1 Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: 2 *Mark. 6:34"Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää. 3 Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin he nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat tulleet kaukaa." 4 *Ps. 78:19Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä täällä erämaassa kukaan voi saada leipää näiden ravitsemiseksi?" 5 Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän". 6 *Matt. 14:19; Mark. 6:41; Joh. 6:10Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat. 7 Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen. 8 *2. Kun. 4:42-44Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista. 9 Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.

10 Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.

11 *Matt. 12:38-39; Luuk. 11:16; Joh. 6:30Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä. 12 *Luuk. 11:29Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä." 13 Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.

14 Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä. 15 *Luuk. 12:1Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta". 16 Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää. 17 *Mark. 6:52Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä puhutte siitä, ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä ettekä ymmärrä? Onko teidän sydämenne paatunut? 18 *Jer. 5:21; Hes. 12:2Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista: 19 *Matt. 14:20-21; Mark. 6:41-44; Luuk. 9:13-17; Joh. 6:13kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle, kuinka monta vakan täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat hänelle: "Kaksitoista". 20 *Matt. 15:34,37"Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää neljälletuhannelle, kuinka monta vasun täyttä palasia te keräsitte?" He sanoivat: "Seitsemän". 21 Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään ymmärrä?"

22 Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen. 23 *Mark. 7:32-33Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö mitään?" 24 Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset, sillä minä erotan käveleviä, ne ovat puiden näköisiä". 25 Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi. 26 Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään".

27 Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" 28 *Matt. 14:2; Mark. 6:15He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista". 29 *Matt. 26:63-64; Mark. 14:61-62; Luuk. 9:20; Joh. 6:69; Joh. 11:27Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus". 30 *Mark. 9:9Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.

31 *Matt. 17:22-23; Mark. 9:31; Mark. 10:33; Luuk. 18:31-33Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös. 32 Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. 33 Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

34 *Matt. 10:38-39; Luuk. 14:27Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 35 *Luuk. 17:33; Joh. 12:25Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. 36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? 37 *Ps. 49:9Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? 38 *Matt. 10:33; Matt. 25:31; Matt. 26:64; Luuk. 12:9; Room. 1:16; 2. Tim. 2:12Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."