João 8

Jésus-Christ laissant la femme surprise en adultère, dispute avec les Juifs sur son témoigne de soi-même, d’Abraham et d’eux.

1 Mais Jésus s’en alla à la montagne des oliviers. 2 Et à la pointe du jour il vint encore au Temple, et tout le peuple vint à lui, et s’étant assis, il les enseignait. 3 Et les Scribes et les Pharisiens lui amenèrent une femme surprise en adultère ; et l’ayant placée au milieu, 4 Ils lui dirent : Maître, cette femme a été surprise sur le fait même commettant adultère. 5 Or Moïse nous a commandé dans la Loi de lapider celles qui sont dans son cas ; toi donc qu’en dis-tu ? 6 Or ils disaient cela pour l’éprouver, afin qu’ils eussent de quoi l’accuser. Mais Jésus s’étant penché en bas écrivait avec son doigt sur la terre. 7 Et comme ils continuaient à l’interroger, s’étant relevé, il leur dit : que celui de vous qui est sans péché, jette le premier la pierre contre elle. 8 Et s’étant encore baissé, il écrivait sur la terre. 9 Or quand ils eurent entendu cela, étant condamnés par leur conscience, ils sortirent un à un, en commençant depuis les plus anciens jusques aux derniers ; de sorte que Jésus demeura seul avec la femme qui était là au milieu. 10 Alors Jésus s’étant relevé, et ne voyant personne que la femme, il lui dit : femme, où sont ceux qui t’accusaient ? nul ne t’a-t-il condamnée ? 11 Elle dit : nul, Seigneur. Et Jésus lui dit : je ne te condamne pas non plus, va, et ne pèche plus. 12 Et Jésus leur parla encore, en disant : je suis la lumière du monde ; celui qui me suit ne marchera point dans les ténèbres, mais il aura la lumière de la vie. 13 Alors les Pharisiens lui dirent : tu rends témoignage de toi-même, ton témoignage n’est pas digne de foi. 14 Jésus répondit, et leur dit : quoique je rende témoignage de moi-même, mon témoignage est digne de foi ; car je sais d’où je suis venu, et où je vais ; mais vous ne savez d’où je viens, ni où je vais. 15 Vous jugez selon la chair, mais moi, je ne juge personne. 16 Que si même je juge, mon jugement est digne de foi ; car je ne suis point seul, mais il y a et moi et le Père qui m’a envoyé. 17 Il est même écrit dans votre Loi, que le témoignage de deux hommes est digne de foi. 18 Je rends témoignage de moi-même, et le Père qui m’a envoyé rend aussi témoignage de moi. 19 Alors ils lui dirent : où est ton Père ? Jésus répondit : vous ne connaissez ni moi, ni mon Père. Si vous me connaissiez, vous connaîtriez aussi mon Père. 20 Jésus dit ces paroles dans la Trésorerie enseignant au Temple ; mais personne ne le saisit, parce que son heure n’était pas encore venue. 21 Et Jésus leur dit encore : je m’en vais, et vous me chercherez, mais vous mourrez en votre péché ; là où je vais vous n’y pouvez venir. 22 Les Juifs donc disaient : se tuera-t-il lui-même, qu’il dise : là où je vais, vous n’y pouvez venir ? 23 Alors il leur dit : vous êtes d’en bas, mais moi, je suis d’en haut ; vous êtes de ce monde, mais moi, je ne suis point de ce monde. 24 C’est pourquoi je vous ai dit, que vous mourrez en vos péchés ; car si vous ne croyez que je suis l’envoyé de Dieu, vous mourrez en vos péchés. 25 Alors ils lui dirent : toi, qui es-tu ? Et Jésus leur dit : ce que je vous dis dès le commencement. 26 J’ai beaucoup de choses à dire de vous et à condamner en vous, mais celui qui m’a envoyé, est véritable, et les choses que j’ai ouïes de lui, je les dis au monde. 27 Ils ne connurent point qu’il leur parlait du Père. 28 Jésus donc leur dit : quand vous aurez élevé le Fils de l’homme, vous connaîtrez alors que je suis l’envoyé de Dieu, et que je ne fais rien de moi-même, mais que je dis ces choses ainsi que mon Père m’a enseigné. 29 Car celui qui m’a envoyé est avec moi, le Père ne m’a point laissé seul, parce que je fais toujours les choses qui lui plaisent. 30 Comme il disait ces choses plusieurs crurent en lui. 31 Et Jésus disait aux Juifs qui avaient cru en lui : si vous persistez en ma parole, vous serez vraiment mes disciples. 32 Et vous connaîtrez la vérité, et la vérité vous rendra libres. 33 Ils lui répondirent : nous sommes la postérité d’Abraham, et jamais nous ne servîmes personne ; comment donc dis-tu : vous serez rendus libres ? 34 Jésus leur répondit : en vérité, en vérité je vous dis : quiconque fait le péché, est esclave du péché. 35 Or l’esclave ne demeure point toujours dans la maison ; le fils y demeure toujours. 36 Si donc le Fils vous affranchit, vous serez véritablement libres. 37 Je sais que vous êtes la postérité d’Abraham, mais pourtant vous tâchez à me faire mourir, parce que ma parole n’est pas reçue dans vos coeurs. 38 Je vous dis ce que j’ai vu chez mon Père ; et vous aussi vous faites les choses que vous avez vues chez votre père. 39 Ils répondirent, et lui dirent : notre père c’est Abraham. Jésus leur dit : si vous étiez enfants d’Abraham, vous feriez les oeuvres d’Abraham. 40 Mais maintenant vous tâchez à me faire mourir, moi qui suis un homme qui vous ai dit la vérité, laquelle j’ai ouïe de Dieu ; Abraham n’a point fait cela. 41 Vous faites les actions de votre père. Et ils lui dirent : nous ne sommes pas nés d’un mauvais commerce ; nous avons un père qui est Dieu. 42 Mais Jésus leur dit : si Dieu était votre Père, certes vous m’aimeriez : puisque je suis issu de Dieu, et que je viens de lui ; car je ne suis point venu de moi-même, mais c’est lui qui m’a envoyé. 43 Pourquoi n’entendez-vous point mon langage ? c’est parce que vous ne pouvez pas écouter ma parole. 44 Le père dont vous êtes issus c’est le démon, et vous voulez faire les désirs de votre père. Il a été meurtrier dès le commencement, et il n’a point persévéré dans la vérité, car la vérité n’est point en lui. Toutes les fois qu’il profère le mensonge, il parle de son propre fonds ; car il est menteur, et le père du mensonge. 45 Mais pour moi, parce que je dis la vérité, vous ne me croyez point. 46 Qui est celui d’entre vous qui me reprendra de péché ? Et si je dis la vérité, pourquoi ne me croyez-vous point ? 47 Celui qui est de Dieu, entend les paroles de Dieu ; mais vous ne les entendez point, parce que vous n’êtes point de Dieu. 48 Alors les Juifs répondirent, et lui dirent : ne disons-nous pas bien que tu es un Samaritain, et que tu as un démon. 49 Jésus répondit : je n’ai point un démon, mais j’honore mon Père, et vous me déshonorez. 50 Or je ne cherche point ma gloire ; il y en a un qui la cherche, et qui en juge. 51 En vérité, en vérité je vous dis, que si quelqu’un garde ma parole, il ne mourra point. 52 Les Juifs donc lui dirent : maintenant nous connaissons que tu as un démon ; Abraham est mort, et les Prophètes aussi, et tu dis : si quelqu’un garde ma parole, il ne mourra point. 53 Es-tu plus grand que notre père Abraham qui est mort ? les Prophètes aussi sont morts, qui te fais-tu toi-même ? 54 Jésus répondit : si je me glorifie moi-même, ma gloire n’est rien ; mon Père est celui qui me glorifie, celui duquel vous dites qu’il est votre Dieu. 55 Toutefois vous ne l’avez point connu, mais moi je le connais ; et si je dis que je ne le connais point, je serai menteur, semblable à vous ; mais je le connais, et je garde sa parole. 56 Abraham votre père a tressailli de joie de voir cette mienne journée ; et il l’a vue, et s’en est réjoui. 57 Sur cela les Juifs lui dirent : tu n’as pas encore cinquante ans, et tu as vu Abraham ! 58 Et Jésus leur dit : en vérité, en vérité je vous dis, avant qu’Abraham fût, je suis. 59 Alors ils levèrent des pierres pour les jeter contre lui, mais Jésus se cacha, et sortit du Temple, ayant passé au travers d’eux ; et ainsi il s’en alla.

Jeesus jättää tuomitsematta erään langenneen naisen 1-11, sanoo olevansa maailman valkeus 12, puhuu omasta ja Isänsä todistuksesta 13-20, tulostaan Isän tyköä ja poismenostaan 21-30 sekä todellisesta vapaudesta 31-47, puolustaa itseään ja nuhtelee juutalaisia; nämä yrittävät kivittää hänet 48-59.

1 Mutta Jeesus meni Öljymäelle. 2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä. 3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle 4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. 5 *3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:22Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" 6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. 7 *5. Moos. 17:7; Room. 2:1Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". 8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. 9 *Room. 2:22Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. 10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" 11 *Joh. 3:17; Joh. 5:14Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

12 *Jes. 42:6,16; Jes. 49:6; Luuk. 2:32; Joh. 1:4,9; Joh. 9:5; Joh. 12:35,46Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".

13 Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä". 14 *Joh. 5:31; Joh. 9:29Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen. 15 *Joh. 7:24; Joh. 12:47Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään. 16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt. 17 *5. Moos. 17:6; 5. Moos. 19:15; Matt. 18:16; 2. Kor. 13:1; Hebr. 10:28Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. 18 *Joh. 5:37Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." 19 *Joh. 14:7Niin he sanoivat hänelle: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni". 20 *Joh. 7:30Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.

21 *Joh. 7:34; Joh. 13:33Niin Jeesus taas sanoi heille: "Minä menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla." 22 Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän aikone tappaa itseänsä, koska sanoo: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla'?" 23 *Joh. 3:31; Joh. 17:16; 1. Joh. 4:5Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. 24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." 25 Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille. 26 *Joh. 12:49Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla." 27 Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.

28 *Joh. 3:14; Joh. 5:30; Joh. 12:32Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. 29 *Joh. 14:10Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista." 30 Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.

31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; 32 *Joh. 7:7; Room. 6:18; Room. 8:2; Gal. 5:1ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". 33 *Neh. 9:36; Matt. 3:9He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" 34 *Room. 6:16; 2. Piet. 2:19; 1. Joh. 3:8Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35 *1. Moos. 21:10; Gal. 4:30Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. 36 *Hebr. 2:14-15Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. 37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. 38 *Joh. 3:32; Joh. 5:19Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." 39 *Room. 2:28; Room. 9:7; Gal. 3:7,29He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. 40 Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. 41 Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala". 42 *Joh. 16:27; 1. Joh. 5:1Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. 43 Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. 44 *1. Moos. 3:1; 1. Kun. 22:22; 1. Joh. 3:8Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. 45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. 46 *2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22; 1. Joh. 3:5Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? 47 *Joh. 10:26; Joh. 18:37; 1. Joh. 4:6Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."

48 *Mark. 3:22; Joh. 7:20; Joh. 10:20Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?" 49 Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua. 50 *Joh. 7:18Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee. 51 *Joh. 5:24; Joh. 11:25Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." 52 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa'. 53 Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?" 54 Jeesus vastasi: "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme', 55 ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa. 56 Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." 57 Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" 58 *Joh. 1:1; Joh. 17:5; Kol. 1:17Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut". 59 Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.