João 4

Jésus-Christ s’entretient avec la Samaritaine ; plusieurs croient en lui, comme aussi un Seigneur dont il guérit le fils.

1 Or quand le Seigneur eut connu que les Pharisiens avaient ouï dire qu’il faisait et baptisait plus de disciples que Jean ; 2 Toutefois Jésus ne baptisait point lui-même, mais c’étaient ses Disciples ; 3 Il laissa la Judée, et s’en alla encore en Galilée. 4 Or il fallait qu’il traversât par la Samarie. 5 Il vint donc en une ville de Samarie, nommée Sichar, qui est près de la possession que Jacob donna à Joseph son fils. 6 Or il y avait là une fontaine de Jacob ; et Jésus étant lassé du chemin, se tenait là assis sur la fontaine ; c’était environ les six heures. 7 Et une femme Samaritaine étant venue pour puiser de l’eau, Jésus lui dit : donne-moi à boire. 8 Car ses Disciples s’en étaient allés à la ville pour acheter des vivres. 9 Mais cette femme Samaritaine lui dit : comment toi qui es Juif, me demandes-tu à boire, à moi qui suis une femme Samaritaine ? car les Juifs n’ont point de communication avec les Samaritains. 10 Jésus répondit, et lui dit : si tu connaissais le don de Dieu, et qui est celui qui te dit : donne-moi à boire, tu lui en eusses demandé toi-même, et il t’eût donné de l’eau vive. 11 La femme lui dit : Seigneur, tu n’as rien pour puiser, et le puits est profond ; d’où as-tu donc cette eau vive ? 12 Es-tu plus grand que Jacob notre père, qui nous a donné le puits, et lui-même en a bu, et ses enfants, et son bétail ? 13 Jésus répondit, et lui dit : quiconque boit de cette eau-ci aura encore soif ; 14 Mais celui qui boira de l’eau que je lui donnerai, n’aura jamais soif ; mais l’eau que je lui donnerai deviendra en lui une fontaine d’eau qui jaillira jusque dans la vie éternelle. 15 La femme lui dit : Seigneur, donne-moi de cette eau, afin que je n’aie plus soif, et que je ne vienne plus ici puiser de l’eau. 16 Jésus lui dit : va, et appelle ton mari, et t’en viens ici. 17 La femme répondit, et lui dit : je n’ai point de mari. Jésus lui dit : tu as bien dit : je n’ai point de mari. 18 Car tu as eu cinq maris, et celui que tu as maintenant n’est point ton mari ; en cela tu as dit la vérité. 19 La femme lui dit : Seigneur, je vois que tu es un Prophète. 20 Nos pères ont adoré sur cette montagne-là, et vous dites qu’à Jérusalem est le lieu où il faut adorer. 21 Jésus lui dit : femme, crois-moi, l’heure vient que vous n’adorerez le Père, ni sur cette montagne, ni à Jérusalem. 22 Vous adorez ce que vous ne connaissez point ; nous adorons ce que nous connaissons ; car le salut vient des Juifs. 23 Mais l’heure vient, et elle est maintenant, que les vrais adorateurs adoreront le Père en esprit et en vérité ; car aussi le Père en demande de tels qui l’adorent. 24 Dieu est esprit ; et il faut que ceux qui l’adorent, l’adorent en esprit et en vérité. 25 La femme lui répondit : je sais que le Messie, c’est-à-dire le Christ, doit venir ; quand donc il sera venu, il nous annoncera toutes choses. 26 Jésus lui dit : c’est moi-même, qui parle avec toi. 27 Sur cela ses Disciples vinrent, et ils s’étonnèrent de ce qu’il parlait avec une femme ; toutefois nul ne dit : que demandes-tu ? ou pourquoi parles-tu avec elle ? 28 La femme donc laissa sa cruche, et s’en alla à la ville, et elle dit aux habitants : 29 Venez, voyez un homme qui m’a dit tout ce que j’ai fait, celui-ci n’est-il point le Christ ? 30 Ils sortirent donc de la ville, et vinrent vers lui. 31 Cependant les Disciples le priaient, disant : Maître, mange. 32 Mais il leur dit : j’ai à manger d’une viande que vous ne savez point. 33 Sur quoi les Disciples disaient entre eux : quelqu’un lui aurait-il apporté à manger ? 34 Jésus leur dit : ma viande est que je fasse la volonté de celui qui m’a envoyé, et que j’accomplisse son oeuvre. 35 Ne dites-vous pas qu’il y a encore quatre mois, et la moisson viendra ? voici, je vous dis, levez vos yeux, et regardez les campagnes, car elles sont déjà blanches pour moissonner. 36 Or celui qui moissonne reçoit le salaire, et assemble le fruit en vie éternelle ; afin que celui qui sème et celui qui moissonne se réjouissent ensemble. 37 Or ce que l’on dit d’ordinaire, que l’un sème, et l’autre moissonne, est vrai en ceci, 38 Que je vous ai envoyés moissonner ce en quoi vous n’avez point travaillé ; d’autres ont travaillé, et vous êtes entrés dans leur travail. 39 Or plusieurs des Samaritains de cette ville-là crurent en lui, pour la parole de la femme, qui avait rendu ce témoignage : il m’a dit tout ce que j’ai fait. 40 Quand donc les Samaritains furent venus vers lui, ils le prièrent de demeurer avec eux ; et il demeura là deux jours. 41 Et beaucoup plus de gens crurent pour sa parole ; 42 Et ils disaient à la femme : ce n’est plus pour ta parole que nous croyons ; car nous-mêmes l’avons entendu, et nous savons que celui-ci est véritablement le Christ, le Sauveur du monde. 43 Or deux jours après il partit de là, et s’en alla en Galilée. 44 Car Jésus avait rendu témoignage qu’un Prophète n’est point honoré en son pays. 45 Quand donc il fut venu en Galilée, les Galiléens le reçurent, ayant vu toutes les choses qu’il avait faites à Jérusalem le jour de la Fête : car eux aussi étaient venus à la Fête. 46 Jésus donc vint encore à Cana de Galilée, où il avait changé l’eau en vin. Or il y avait à Capernaüm un Seigneur de la cour, duquel le fils était malade ; 47 Qui ayant entendu que Jésus était venu de Judée en Galilée, s’en alla vers lui, et le pria de descendre pour guérir son fils : car il s’en allait mourir. 48 Mais Jésus lui dit : si vous ne voyez des prodiges et des miracles, vous ne croyez point. 49 Et ce Seigneur de la cour lui dit : Seigneur, descends avant que mon fils meure. 50 Jésus lui dit : va, ton fils vit. Cet homme crut à la parole que Jésus lui avait dite, et il s’en alla. 51 Et comme déjà il descendait, ses serviteurs vinrent au-devant de lui, et lui apportèrent des nouvelles, disant : ton fils vit. 52 Et il leur demanda à quelle heure il s’était trouvé mieux ; et ils lui dirent : hier sur les sept heures la fièvre le quitta. 53 Le père donc connut que c’était à cette même heure-là que Jésus lui avait dit : ton fils vit. Et il crut, avec toute sa maison. 54 Jésus fit encore ce second miracle, quand il fut venu de Judée en Galilée.

Jeesus puhuu Samarian naiselle elävästä vedestä 1-15 ja rukoilemisesta hengessä ja totuudessa 16-30 sekä opetuslapsilleen oikeasta ravinnosta ja elonleikkuusta 31-38. Monet samarialaiset uskovat Jeesukseen 39-42. Jeesus menee Galileaan 43-45 ja parantaa kuninkaan virkamiehen pojan 46-54.

1 *Joh. 3:22,26Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes 2 — vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa — 3 jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan. 4 Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta.

5 *1. Moos. 33:19; 1. Moos. 48:22; Joos. 24:32Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. 6 Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki. 7 Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda". 8 Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. 9 *2. Kun. 17:24; Esra 4:1-3; Luuk. 9:52-53; Joh. 8:48; Ap. t. 10:28Niin Samarian nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. 10 *Ps. 23:2; Jes. 12:3; Jer. 2:13Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." 11 Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? 12 Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" 13 *Joh. 6:58Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, 14 *Jes. 55:1; Joh. 6:27,35; Joh. 7:37-39mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". 15 Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa".

16 Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne". 17 Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä', 18 sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." 19 *Luuk. 7:16; Luuk. 24:19; Joh. 6:14Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. 20 *5. Moos. 12:5,11; 1. Kun. 9:3; 2. Aik. 7:12; Ps. 122:2-5Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla." 21 Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. 22 *2. Kun. 17:29; Jes. 2:3; Luuk. 24:47; Room. 3:2; Room. 9:4Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. 23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. 24 *2. Kor. 3:17Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." 25 *Joh. 1:42Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki". 26 *Matt. 26:64; Joh. 9:37Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".

27 Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?" 28 Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille: 29 "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?" 30 Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.

31 Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!" 32 Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä". 33 Niin opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?" 34 *Joh. 6:38; Joh. 17:4Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. 35 *Matt. 9:37; Luuk. 10:2Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. 36 Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. 37 *Miika 6:15Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. 38 Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille."

39 Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt". 40 Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää. 41 Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden, 42 *Joh. 17:8; 1. Joh. 4:14ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja".

43 Mutta niiden kahden päivän kuluttua hän lähti sieltä Galileaan. 44 *Matt. 13:57; Mark. 6:4; Luuk. 4:24Sillä Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiensä maassa. 45 *Joh. 2:23Kun hän siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset hänet vastaan, koska olivat nähneet kaikki, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana; sillä hekin olivat tulleet juhlille.

46 *Joh. 2:1-11Niin hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. 47 Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan. 48 *Joh. 2:18,23; 1. Kor. 1:22Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko". 49 Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee". 50 Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni. 51 Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli. 52 Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä". 53 Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa. 54 *Joh. 2:11Tämä oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan.