João 6

Jésus rassasie cinq mille hommes de cinq pains, marche sur l’eau, et s’entretient avec le peuple sur le vrai pain du ciel, etc.

1 Après ces choses Jésus s’en alla au delà de la mer de Galilée, qui est la mer de Tibériade. 2 Et de grandes troupes le suivaient, à cause qu’ils voyaient les miracles qu’il faisait en ceux qui étaient malades. 3 Mais Jésus monta sur une montagne, et il s’assit là avec ses Disciples. 4 Or le jour de Pâque, qui était la Fête des Juifs, était proche. 5 Et Jésus ayant levé ses yeux, et voyant que de grandes troupes venaient à lui, dit à Philippe : d’où achèterons-nous des pains, afin que ceux-ci aient à manger ? 6 Or il disait cela pour l’éprouver : car il savait bien ce qu’il devait faire. 7 Philippe lui répondit : quand nous aurions pour deux cents deniers de pain, cela ne leur suffirait point, quoique chacun d’eux n’en prît que tant soit peu. 8 Et l’un de ses Disciples, savoir André, frère de Simon Pierre, lui dit : 9 Il y a ici un petit garçon qui a cinq pains d’orge et deux poissons ; mais qu’est-ce que cela pour tant de gens ? 10 Alors Jésus dit : faites asseoir les gens ; (or il y avait beaucoup d’herbe en ce lieu-là), les gens donc s’assirent au nombre d’environ cinq mille. 11 Et Jésus prit les pains ; et après avoir rendu grâces, il les distribua aux Disciples, et les Disciples à ceux qui étaient assis, et de même des poissons, autant qu’ils en voulaient. 12 Et après qu’ils furent rassasiés, il dit à ses Disciples : amassez les pièces qui sont de reste, afin que rien ne soit perdu. 13 Ils les amassèrent donc, et ils remplirent douze corbeilles des pièces des cinq pains d’orge, qui étaient demeurées de reste à ceux qui en avaient mangé. 14 Or ces gens ayant vu le miracle que Jésus avait fait, disaient : celui-ci est véritablement le Prophète qui devait venir au monde. 15 Mais Jésus ayant connu qu’ils devaient venir l’enlever afin de le faire Roi, se retira encore tout seul en la montagne. 16 Et quand le soir fut venu, ses Disciples descendirent à la mer. 17 Et étant montés dans la nacelle, ils passaient au delà de la mer vers Capernaüm, et il était déjà nuit, que Jésus n’était pas encore venu à eux. 18 Et la mer s’éleva par un grand vent qui soufflait. 19 Mais après qu’ils eurent ramé environ vingt-cinq ou trente stades, ils virent Jésus marchant sur la mer, et s’approchant de la nacelle ; et ils eurent peur. 20 Mais il leur dit : c’est moi, ne craignez point. 21 Ils le reçurent donc avec plaisir dans la nacelle, et aussitôt la nacelle prit terre au lieu où ils allaient. 22 Le lendemain les troupes qui étaient demeurées de l’autre côté de la mer, voyant qu’il n’y avait point là d’autre nacelle que celle-là seule dans laquelle ses Disciples étaient entrés, et que Jésus n’était point entré avec ses Disciples dans la nacelle, mais que ses Disciples s’en étaient allés seuls ; 23 Et d’autres nacelles étant venues de Tibériade près du lieu où ils avaient mangé le pain, après que le Seigneur eut rendu grâces ; 24 Ces troupes donc qui voyaient que Jésus n’était point là, ni ses Disciples, montèrent aussi dans ces nacelles, et vinrent à Capernaüm, cherchant Jésus. 25 Et l’ayant trouvé au delà de la mer, ils lui dirent : Maître, quand es-tu arrivé ici ? 26 Jésus leur répondit, et leur dit : en vérité, en vérité je vous dis : vous me cherchez, non parce que vous avez vu des miracles, mais parce que vous avez mangé des pains, et que vous avez été rassasiés. 27 Travaillez, non point après la viande qui périt, mais après celle qui est permanente jusque dans la vie éternelle, laquelle le Fils de l’homme vous donnera ; car le Père, savoir Dieu, l’a approuvé de son cachet. 28 Ils lui dirent donc : que ferons-nous pour faire les oeuvres de Dieu ? 29 Jésus répondit, et leur dit : c’est ici l’oeuvre de Dieu, que vous croyiez en celui qu’il a envoyé. 30 Alors ils lui dirent : quel miracle fais-tu donc, afin que nous le voyions, et que nous te croyions ? quelle oeuvre fais-tu ? 31 Nos pères ont mangé la manne au désert ; selon ce qui est écrit : il leur a donné à manger le pain du ciel. 32 Mais Jésus leur dit : en vérité, en vérité je vous dis : Moïse ne vous a pas donné le pain du ciel ; mais mon Père vous donne le vrai pain du ciel ; 33 Car le pain de Dieu c’est celui qui est descendu du ciel, et qui donne la vie au monde. 34 Ils lui dirent donc : Seigneur, donne-nous toujours ce pain-là. 35 Et Jésus leur dit : je suis le pain de vie. Celui qui vient à moi, n’aura point de faim ; et celui qui croit en moi, n’aura jamais soif. 36 Mais je vous ai dit que vous m’avez vu, et cependant vous ne croyez point. 37 Tout ce que mon Père me donne, viendra à moi ; et je ne mettrai point dehors celui qui viendra à moi. 38 Car je suis descendu du ciel non point pour faire ma volonté, mais la volonté de celui qui m’a envoyé. 39 Et c’est ici la volonté du Père qui m’a envoyé, que je ne perde rien de tout ce qu’il m’a donné, mais que je le ressuscite au dernier jour. 40 Et c’est ici la volonté de celui qui m’a envoyé, que quiconque contemple le Fils, et croit en lui, ait la vie éternelle ; c’est pourquoi je le ressusciterai au dernier jour. 41 Or les Juifs murmuraient contre lui de ce qu’il avait dit : je suis le pain descendu du ciel. 42 Car ils disaient : n’est-ce pas ici Jésus, le fils de Joseph, duquel nous connaissons le père et la mère ? comment donc dit celui-ci : je suis descendu du ciel ? 43 Jésus donc répondit, et leur dit : ne murmurez point entre vous. 44 Nul ne peut venir à moi, si le Père, qui m’a envoyé, ne le tire ; et moi, je le ressusciterai au dernier jour. 45 Il est écrit dans les Prophètes : et ils seront tous enseignés de Dieu. Quiconque donc a écouté le Père, et a été instruit de ses intentions, vient à moi. 46 Non point qu’aucun ait vu le Père, sinon celui qui est de Dieu, celui-là a vu le Père. 47 En vérité, en vérité je vous dis : qui croit en moi a la vie éternelle. 48 Je suis le pain de vie. 49 Vos pères ont mangé la manne au désert, et ils sont morts. 50 C’est ici le pain qui est descendu du ciel, afin que si quelqu’un en mange, il ne meure point. 51 Je suis le pain vivifiant qui suis descendu du ciel ; si quelqu’un mange de ce pain, il vivra éternellement ; et le pain que je donnerai, c’est ma chair, laquelle je donnerai pour la vie du monde. 52 Les Juifs donc disputaient entre eux, et disaient : comment celui-ci nous peut-il donner sa chair à manger ? 53 Et Jésus leur dit : en vérité, en vérité je vous dis, que si vous ne mangez la chair du Fils de l’homme, et ne buvez son sang, vous n’aurez point la vie en vous-mêmes. 54 Celui qui mange ma chair, et qui boit mon sang a la vie éternelle ; et je le ressusciterai au dernier jour. 55 Car ma chair est une véritable nourriture, et mon sang est un véritable breuvage. 56 Celui qui mange ma chair, et qui boit mon sang, demeure en moi, et moi en lui. 57 Comme le Père qui est vivant m’a envoyé, et que je suis vivant par le Père ; ainsi celui qui me mangera, vivra aussi par moi. 58 C’est ici le pain qui est descendu du ciel, non point comme vos pères ont mangé la manne, et ils sont morts ; celui qui mangera ce pain, vivra éternellement. 59 Il dit ces choses dans la Synagogue, enseignant à Capernaüm. 60 Et plusieurs de ses disciples l’ayant entendu, dirent : cette parole est dure, qui la peut ouïr ? 61 Mais Jésus sachant en lui-même que ses disciples murmuraient de cela, leur dit : ceci vous scandalise-t-il ? 62 Que sera-ce donc si vous voyez le Fils de l’homme monter où il était premièrement ? 63 C’est l’esprit qui vivifie ; la chair ne profite de rien ; les paroles que je vous dis, sont esprit et vie. 64 Mais il y en a plusieurs entre vous qui ne croient point ; car Jésus savait dès le commencement qui seraient ceux qui ne croiraient point, et qui serait celui qui le trahirait. 65 Il leur dit donc : c’est pour cela que je vous ai dit, que nul ne peut venir à moi, s’il ne lui est donné de mon Père. 66 Dès cette heure-là plusieurs de ses Disciples l’abandonnèrent, et ils ne marchaient plus avec lui. 67 Et Jésus dit aux douze : et vous, ne vous en voulez-vous point aussi aller ? 68 Mais Simon Pierre lui répondit : Seigneur ! auprès de qui nous en irons-nous ? tu as les paroles de la vie éternelle : 69 Et nous avons cru, et nous avons connu que tu es le Christ, le Fils du Dieu vivant. 70 Jésus leur répondit : ne vous ai-je pas choisis vous douze ? et toutefois l’un de vous est un démon. 71 Or il disait cela de Judas Iscariot, fils de Simon ; car c’était celui à qui il devait arriver de le trahir, quoiqu’il fût l’un des douze.

Jeesus ravitsee viisituhatta miestä 1-15, kävelee veden päällä 16-21, puhuu elämän leivästä, lihansa syömisestä ja verensä juomisesta 22-59, josta puheesta monet opetuslapset loukkaantuvat 60-65. Pietari tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pyhäksi 66-71.

1 Sen jälkeen Jeesus meni Galilean, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle. 2 Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. 3 Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. 4 *3. Moos. 23:5Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.

5 Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" 6 Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. 7 Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". 8 Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: 9 *2. Kun. 4:43"Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" 10 Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. 11 Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. 12 Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". 13 Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. 14 *5. Moos. 18:15,18; Luuk. 7:16; Joh. 7:40Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva". 15 *Joh. 18:36Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.

16 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, 17 astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; 18 ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. 19 Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. 20 Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö". 21 Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.

22 Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois. 23 Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. 24 Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. 25 Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" 26 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. 27 *Matt. 3:17; Matt. 17:5; Joh. 1:32-33; Joh. 5:36-37; Joh. 8:18; 2. Piet. 1:17Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."

28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" 29 *1. Joh. 3:23Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". 30 *Matt. 12:38; Matt. 16:1; Luuk. 11:29; Joh. 2:18; 1. Kor. 1:22He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? 31 *2. Moos. 16:4; 2. Moos. 16:14-15; Neh. 9:15; Ps. 78:24; 1. Kor. 10:3Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'." 32 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. 33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän." 34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". 35 *Jes. 55:1; Matt. 11:28; Joh. 4:14; Joh. 7:37Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. 36 *Joh. 12:37Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. 37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. 38 *Matt. 26:39; Mark. 14:36; Luuk. 22:42; Joh. 4:34; Joh. 5:30Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. 39 *Joh. 10:28; Joh. 17:12; Joh. 18:9Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. 40 *Joh. 3:15-16; Joh. 11:24Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta"; 42 *Matt. 13:55; Mark. 6:3; Luuk. 4:22; Joh. 7:27ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?" 43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. 44 *Jer. 31:3; Hoos. 11:4Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 45 *Jes. 54:13; Jer. 31:34; Miika 4:2; 1. Tess. 4:9; Hebr. 8:10-11; Hebr. 10:16Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. 46 *Matt. 11:27; Luuk. 10:22; Joh. 1:18Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. 47 *Joh. 3:36Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. 48 Minä olen elämän leipä. 49 *Hebr. 3:17Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. 50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. 51 *Joh. 3:13; Hebr. 10:5,10Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."

52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" 53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. 55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. 56 *Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24; 1. Joh. 3:24Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. 57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. 58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." 59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.

60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" 61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä? 62 *Mark. 16:19; Luuk. 24:51; Ap. t. 1:9; Ef. 4:8Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! 63 *2. Kor. 3:6Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. 64 *Joh. 2:25; Joh. 13:11Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. 65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".

66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. 67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" 68 *Ap. t. 5:20Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; 69 *Matt. 14:33; Matt. 16:16; Mark. 8:29; Luuk. 9:20; Joh. 11:27ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." 70 *Luuk. 6:13; Joh. 8:44Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." 71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.